Eutanasia

Eutanasialla eli armomurhalla tarkoitetaan lääkärin suorittamaa potilaansa surmaamista. Armomurha on jälleen noussut puheenaiheeksi länsimaisen hoitokriisin yhteydessä. Onko käynnissä oleva keskustelu eutanasiasta vain moraalifilosofisten pohdintojen kohde vai ilmentääkö se syvällisempää muutosta länsimaisessa ajattelussa? Eutanasiakeskustelussa etsitään laillisia perusteita elämän katkaisulle. Surmaajan velvollisuudelle antaa ja surmattavan oikeudelle vastaanottaa 'kuolinapua' pyritään osoittamaan moraalinen oikeutus. Eutanasian laillistaminen toisi ihmisyhteisöön aivan uuden surmaamisen muodon.

Saattohoito ei ole eutanasian vaihtoehto

Haluan kiittää entistä opettajaani Urpo Harvaa hänen eutanasiaa ja ihmisen oikeutta omaan kuolemaansa käsittelevästä kannanotostaan Lääkärilehden numerossa 1-2/94. Voin monessa suhteessa yhtyä hänen mielipiteisiinsä, mutta lisäksi tahtoisin ottaa tässä eutanasia-asiassa esille melko vähän käsitellyn näkökohdan ja potilasryhmän, joka jostain syystä on monasti unohdettu eutanasiasta keskusteltaessa.

Urpo Harvalle

Urpo Harva otti Lääkärilehden 1-2/94 numerossa kantaa ihmisen oikeuteen kuolla ja toi esiin runsaasti julkisuutta saaneen ehdotuksen laillisesta eutanasiatabletista. Harvan perusteluissa on mielestäni useita epäjohdonmukaisuuksia.

Postereista post festum

Seisoin Lääketiede 94 -tapahtumassa tunnin molempien postereitteni vieressä, ja mietin mikä on pielessä. Systeemi ei toimi. Ihmiset kulkivat kiireisinä tai hajamielisinä, joku silmäili 90 seinäjulisteen sanomaa haluttoman näköisinä, viran puolesta. Keskustelijat olivat poissa.

Vaihtoehtoisten hoitomuotojen todelliset syyt

Dosentti Veijo Saano on ottanut mittavan haasteen itselleen yrittäessään vakuuttaa Suomen Lääkärilehden lukijat siitä, että terveysongelmien hoidossa vaihtoehtoiset hoitomuodot häviävät viralliselle lääketieteelle. Ilmeisesti lukijoita on vaikea saada uskomaan asia, koska artikkelisarja on ollut näinkin pitkä. Itsekin olen eräs lukija, jota ei vielä ole saatu käännytettyä ja toteaisin, että dos. Saano tekee polemiikissaan kaksi perusvirhettä:

Rauli Mäkelä

Historiaa yhden tiedekunnan lakkauttamisesta

Kun päätoimittaja Taito Pekkarisen toimesta yhden lääketieteellisen tiedekunnan lakkauttaminen on jälleen kerran otettu esiin, en malta olla tarttumatta kynään muistellaksani hieman menneitä. Nämä muistelut ovat paikallaan myös siitä syystä, että eräissä puheenvuoroissa on ihmetelty lääketieteellisten tiedekuntien joustamattomuutta sisäänotossa ja sitä, miksi 1980-luvun alkupuolella, kun tuleva työttömyys oli komiteanmietinnössäkin ennustettu, ei ryhdytty välittömiin toimenpiteisiin.

J.K. Visakorpi

Tuntematon ALS

Manu Neuvonen on kirjeessään (1) kuvannut niitä tunnelmia, joissa varmasti moni amyotrofista lateraaliskleroosia (ALS) sairastava on. Halutessaan tietoja taudistaan hän huomaakin olevansa "mustassa aukossa", missä potilas usein ennen pitkää tietää enemmän omasta sairaudestaan kuin hänen satunnaisesti kohtaamansa lääkäri.

Arvosteluja Korkeatasoista neuropsykiatriaa suomeksi

Kirjan toimittajat ovat tehneet tärkeän ja kaivatun urakan kootessaan uusimman tiedon valossa neurologian, psykiatrian ja lähitieteiden yhteisiä ongelmia samoihin kansiin.

Toimittanut Timo Klaukka

Skitsofreniaa voi ymmärtää - arvostetun tutkijan ja kliinikon laaja näkökulma

Turun yliopiston psykiatrian emeritusprofessori Yrjö Alanen on jälleen tehnyt merkittävän palveluksen mielenterveystyöllemme kirjoittaessaan suomen kielellä tämän kokonaisvaltaisesti skitsofreniaa ja sen hoitoa käsittelevän kirjan. Teos kuvastaa hyvin tekijäänsä, kansainvälisesti merkittävää ja tunnustusta saanutta tutkijaa, kliinikkoa, humanistia ja kulttuuri-ihmistä.

Toimittanut Timo Klaukka

Alasen teos yleistajuinen ja tieteellisesti pätevä kokonaisesitys

Skitsofrenia on yksi ihmiskunnan vaikeimmista sairauksista. Tyypillisesti se puhkeaa ihmiselämän nopeimmassa mutta samalla haavoittuvimmassa psykososiaalisen kehityksen vaiheessa ja johtaa usein vaikea-asteiseen toimintakyvyttömyyteen. Skitsofrenian aiheuttamat yhteiskunnalliset menetykset ovat suuret, inhimillisen kärsimyksen määrästä puhumattakaan. Onneksi synkkä kuvamme skitso-freniasta ja sen seuraamuksista on viime vuosikymmeninä tullut selvästi valoisammaksi. Lääketieteelliset hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja potilaiden hoito on kokonaisuudessaan tullut inhimillisemmäksi, myös sairauden ennuste on merkittävästi parantunut.

Toimittanut Timo Klaukka