75806 osumaa

Taloustulospainajainen

Ulkotautien kirurgiylilääkäri Leo T M Heino veti verhoa lisää työpöytänsä lampun päälle. Verhot peittivät ikkunat kokonaan ja ovi käytävään oli lukossa. Koskaan ei kuitenkaan voinut olla liian varovainen. Kuntien talouspartiot olivat ottaneet sairaalan jo alunperin silmätikukseen. Heinon edeltäjä ei ollut kyennyt tekemään selkoa, minkä vuoksi eräästä Paiskovirran potilaasta oli samana vuonna otettu senkka neljä kertaa ja oli saanut potkut. Ministeriön talousasiantuntijoista koostunut talousturvakeskus ei ollut selitykseen tyytyväinen ja seuraukset olivat kaikkien tiedossa.

Lehti 4: pakina 4/1994 Kommentteja

In memoriam Maija-Liisa Koski 25.10.1922-6.12.1993

Mielessäni säilyy kuva Maija-Liisa Koskesta ihmisenä, jolla oli kyky luoda ympärilleen kodikkuuden ja anteliaisuuden ilmapiiri. Tässä turvallisessa ja innostavassa ympäristössä oli hyvä pohtia ja kehitellä ajatuksia ja ideoita. Maija-Liisa Koski on lasten mielenterveystyön uranuurtajia maassamme. Turun Yliopiston lastenpsykiatrian apulaisprofessorina hän kehitti merkittävästi lasten mielenterveystyötä. Maija-Liisa Koski oli yksi niistä, jotka olivat kehittämässä vastaperustettua lastenpsykiatrian erikoisalaa. Siinä hän toimi johdonmukaisesti. Hän aloitti lastenpsykiatrisen toimintansa jo 1950-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän liitti työhönsä perhenäkökulman, joka tällä hetkellä on itsestäänselvyys. 1970-luvulla hän alkoi kouluttaa tulevia lastenpsykiatreja. Hän tutki lastenpsykiatrian tarvetta Suomessa ja kehitti erikoisalaansa. Maija-Liisa Koski ymmärsi syvällisesti ihmismielen toimintaa ja kehitystä. Hän oli hankkinut pitkän psykoterapiakoulutuksen osittain Suomessa osittain Rochesterissa (USA) jo ennen tuloaan Turun Yliopistollisen Keskussairaalan lastenklinikan lastenpsykiatriksi 1962. Kun lastenklinikan yhteyteen 1968 perustettiin lastenpsykiatrinen osastoyksikkö ja Maija-Liisa Koski tuli sen johtajaksi, kehitti hän siitä perehtyneisyytensä pohjalta vahvasti psykoterapeuttisesti suuntautuneen hoitoyksikön. - Kun lastenpsykiatria vankensi asemaansa akateemisena tieteenalana ja Turkuun perustettiin 1975 lastenpsykiatrian apulaisprofessorin virka, valittiin siihen Maija-Liisa Koski. Maija-Liisa Kosken keskeisimmät tutkimukset kohdistuivat lasten psykosomatiikkaan. Hän kirjoitti ja esitelmöi psykologisten tekijöiden merkityksestä lasten sokeritaudissa ja lasten ylipainoisuuden ongelmista kansainvälisillä foorumeilla. Hän käsitteli myös muita keskeisiä aiheita osallistuessaan oppikirjojen tekemiseen ja kiinnittäessään huomiota esim. lasten pahoinpitelyyn, nuorten itsemurhiin ja lapsiperheiden vaikeuksiin. Maija-Liisa Kosken väitöskirja 1969 lasten psykologisten selviämiskeinojen merkityksestä lasten sokeritaudissa ja sen hoidossa liittyy edellä mainittuun kiinnostusalueeseen. Hän oli perehtynyt erilaisiin lasten mielenterveyden hoidon käytäntöihin, lasten psykologiseen kehitykseen ja sopeutumiseen eri elämäntilanteisiin. Hän puolusti lasta tilanteissa, joissa lapsi olisi saattanut unohtua aikuisten jalkoihin. Työssään lasten hyväksi hän toimi monien työyhteisöjen asiantuntijana ja tukena sekä kehitti omaa lastenpsykiatrista osastoaan. Hän oli kiinnostunut työyhteisöistä ja niiden ongelmista ja pyrki etsimään keinoja ongelmien ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen. Maija-Liisa Koski kannusti oppilaitaan ja työtovereitaan sekä kliinisessä että tieteellisessä työssä. Hän ohjasi ja arvioi monia väitöskirjoja. Hänen merkittävin antinsa oli kuitenkin ehkä siinä konsultaatio- ja työnohjaustoiminnassa, jossa hän viisaalla ja ymmärtäväisellä tavalla tuki ja ohjasi monia erilaisia mielenterveyden ja sosiaalialan työryhmiä. Ohjatessaan hän hienovaraisesti pysäytti toisen oleellisten kysymysten eteen, ja tuki tämän omaa ammatillista ja psyykkistä kehitystä. Hän pystyi paneutumaan sekä potilaisiinsa että ystäviinsä syvällisesti ja luomaan tunteen toisen ainutkertaisuudesta. Kun Maija-Liisa Koski kantoi huolta jostain asiasta tai ihmisestä, hän voimiaan säästämättä työskenteli näkemyksensä mukaisesti. Hän pohti myös naisen tilannetta ja osallistui naistutkimukseen. Monesti hänen kannanottonsa olivat epäsovinnaisia ja rohkeita, poiketen vallitsevista normeista. Kun hän sitten sairastui vaikeasti, hän oli valmis kohtaamaan kuoleman hyvin itsensä tuntevan, eheän ihmisen rohkeudella. Omien sanojensa mukaan hän oli valmis kuolemaan, koska hän oli saanut elää rikkaan elämän.
Lehti 4: Jäsenistö 4/1994 Kommentteja

In memoriam Arvo Oksala 2.7.1920-16.12.1993

Turun yliopiston eläkkeellä oleva silmätautiopin professori Arvo Oksala kuoli joulukuun 16. päivänä 73 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt Sortavalassa 2.7.1920 ja tullut ylioppilaaksi vuonna 1939 Helsingin Suomalaisesta Lyseosta. Sota-aikana Arvo Oksala toimi pataljoonanlääkärinä raskaissa olosuhteissa. Tuon ajan ansioista hänelle myönnettiin mm. Vapauden Risti ja Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkki. Silmälääkäriksi hän valmistui vuonna 1950 saaden alan koulutuksen Helsingissä, Oulussa ja Turussa, mutta tehden lisäksi vuonna 1949 opintomatkan Hollantiin, Utrechtiin. Professori Arvo Oksala oli aikakautemme ansioituneimpia ja kansainvälisesti arvostetuimpia tiedemiehiä, jonka uraauurtavat ultraääntä koskevat tutkimukset ovat luoneet perustan tämän päivän silmätautien diagnostiikkaan olennaisesti kuuluville ultraääni-menetelmille. Arvo Oksalan oivalluksia ultraäänen alalla on sovellettu myös monille muille lääketieteen aloille. Hän aloitti tutkijan uransa tekemällä vuonna 1951 julkaistun väitöskirjansa synnynnäisen kupan aiheuttamista silmän sarveiskalvomuutoksista. Jo nuoruusvuosinaan Oksala tunsi suurta kiinnostunut kemiaan ja fysiikkaan. Porissa vuosina 1951-54 diakonissalaitoksen osastonlääkärinä toimiessaan hän alkoi tutkia hivenmetallien esiintymistä silmän eri osissa. Vuonna 1954 hän siirtyi Keski-Suomen keskussairaalan silmätautiosaston ylilääkäriksi. Muutama vuosi kului uuden silmäosaston toiminnan kehittämisessä, mutta vuonna 1956 hän tutustui Valmet Oy:n Rautpohjan tehtaiden tutkimuspäällikköön, Antti Lehtiseen (jolle myöhemmin myönnettiin professorin arvo), ja näin alkoi useita vuosia jatkunut innokas yhteistyö ultraäänilaitteiden parissa. Lehtisen käytössä oleva pohjoismaiden ensimmäinen ultraäänilaite oli tarkoitettu paperikoneen metalliosien tutkimiseen. Heräsi ajatus laitteen käyttämisestä silmän eri sairauksien diagnosoimiseen. Tämän vaarattoman tutkimusmenetelmän suurin etu on siinä, että tauteja voidaan diagnosoida ja paikantaa silloinkin, kun muut menetelmät, esimerkiksi silmän väliainesamentumien takia, ovat mahdottomia. Nykyaikaisessa kaihikirurgiassa silmän pituuden ultraäänimittaus on olennainen osa esitutkimusta, jossa käytettävän tekomykiön diopterivahvuus arvioidaan. Professori Arvo Oksala palveli Turun yliopistoa kolmekymmentä vuotta, joista ensimmäiset kuusi vuotta silmätautiopin dosenttina. Vuonna 1961 hänet nimitettiin Turun yliopiston silmätautiopin professoriksi, jossa virassa hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1985. Turussa Oksala jatkoi kansainvälisesti merkittäväksi noussutta tutkimustyötään. Laitteita valmistavien yritysten kanssa yhteistyössä päästiin silmän ultraäänitutkimuksessa yhä parempaan diagnostiseen tarkkuuteen. Hän oli myös mukana rakentamassa Suomen ensimmäistä silmätutkimukseen tarkoitettua ultraäänilaitetta. Tieteelliset tutkimustulokset Arvo Oksala julkaisi yli kahtena satana artikkelina kansainvälisesti arvostetuissa tieteellisissä aikakauslehdissä. Hän teki lisäksi useita kongressi- ja esitelmämatkoja sekä koti- että ulkomaille. Hän sai vastaanottaa 15 ansiokasta palkintoa ja mitalia, joista merkittävimpiä olivat Theodor Axenfeldin, KKK Lundsgaardin, Herman Wackerin, SIDUO:n (kansainvälinen silmälääkärien ultraääniseura), Club Jules Gonin ja Anders Jahren palkinnot. Arvo Oksala oli Suomen ja Saksan silmälääkäriyhdistysten kunniajäsen, Suomen tiedeakatemian jäsen sekä kansainvälisen ultraääniseuran SIDUO:n presidentti. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kehittämiseen Arvo Oksala toi merkittävän panoksensa. Hän oli tiedekunnan dekaanina vuosina 1971-1975. Suomen Silmälääkäriyhdistyksen toiminnassa Oksala toimi aktiivisesti, mm. puheenjohtajana vuosina 1970-1972. Hän oli Turun yliopistollisen keskussairaalan silmäklinikan pidetty ja kunnioitettu esimies, joka oikeudenmukaisuudellaan, ammattitaidollaan ja avoimuudellaan saavutti seka potilaiden että työtoverien luottamuksen.
Lehti 4: Jäsenistö 4/1994 Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030