Karbamatsepiinin ja okskarbatsepiinin aineenvaihdunta ja läpäisevyys istukassa

Karbamatsepiini on käytetyimpiä lääkkeitä epilepsian hoidossa raskauden aikana. Epilepsialääkkeiden käyttöön liittyy sivuvaikutuksia, ja eläinkokeissa useimmilla antiepileptisilla lääkkeillä on todettu olevan teratogeenista vaikutusta. Myös karbamatsepiinin epäillään olevan teratogeeninen ihmisille ja em. vaikutuksen välittyvän metabolian kautta. Uudempi antiepilepti okskarbatsepiini on rakenteeltaan karbamatsepiinin ketoanalogi. Okskarbatsepiini on antiepileptiseltä teholtaan samaa luokkaa kuin karbamatsepiini, mutta sillä on vähemmän yleisiä sivuvaikutuksia.

Päivi Pienimäki

Tekstimuotoisen sairauskertomusmateriaalin säilytyskustannukset erikoissairaanhoidossa

Sairauskertomusten säilyttäminen paperitallenteena on kallis ja tilaavievä arkistointimuoto. Siirtyminen sähköiseen tallentamiseen säästäisi huomattavasti rahaa uusilta tilainvestoinneilta, mutta vaatisi jonkin verran laitehankintoja ja työskentelytapojen muutoksia. Sähköiseen muotoon tallennettu sairauskertomus on aina saatavilla ja sitä on helppo siirtää hoitoketjun eri vaiheissa. Siirtymävaiheessa pitäisi ylläpitää molempia arkistomuotoja, joka lisää tilapäisesti kustannuksia. Sähköisen arkistoinnin kustannukset ovat pienimmillään vain noin kymmenesosa perinteisen arkistoinnin kustannuksista.

Petri Karinen, Teemu Kemilä, Pirjo Koivukangas, Pirjo Karhunen-Lappalainen, John Koivukangas, Lauri Nuutinen

Kokemuksia ja ajatuksia lääkärin roolista dementiayksiköissä

Dementiapotilaita hoidetaan laitoksissa tavallisimmin pitkäaikaisyksiköissä. Diagnoosin varmistuttua lääkärin tehtävänä on huolehtia myös mahdollisten muiden somaattisten sairauksien hoidosta. Psyyken lääkitykseen perehtyminen on tärkeää, koska oikealla lääkityksellä voidaan lievittää oireita ja ylläpitää potilaan toimintakykyä mahdollisimman pitkään. Vaikka lääkäri ei olisikaan jatkuvasti hoitoyksikössä paikalla, tulee hänen kuitenkin pitää säännöllisesti yhteyttä hoitohenkilökuntaan ja potilaiden omaisiin.

Kati Juva, Matti Sandström, Raimo Sulkava, Risto Vataja, Petteri Viramo

Psykiatrista täydennyskoulutusta terveyskeskuslääkäreille

Merkittävä osa perusterveydenhuollon potilaista kärsii mielenterveyden ongelmista. Niiden tunnistaminen ja hoito koetaan tärkeäksi, mutta vaikeaksi tehtäväksi. Siksi terveyskeskuslääkärit tarvitsevat psykiatrista täydennyskoulutusta. OYS:n psykiatrian klinikassa on suunniteltu yleislääkäreille tähän tarkoitukseen tiivis koulutuspaketti, joka sisältää esitelmiä, rooliharjoituksia ja työnohjausta. Koulutukseen osallistuneet lääkärit kokivat oppineensa lisävalmiuksia potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja potilaskeskeiseen työtapaan. Kurssi lisäsi myös osallistujien mielenkiintoa työskennellä perheiden ja verkostojen kanssa.

Pekka Larivaara, Pirkko Räsänen, Matti Isohanni, Juha Moring, Erkki Väisänen

Sarveiskalvon pinnallisen haavauman käypä hoito

Sarveiskalvon pinnallinen haavauma eli eroosio on epiteeliin rajoittuva kudospuutos, joka yleensä syntyy vamman seurauksena. Haavauma todetaan tyypillisten oireiden ja fluoreseiinivärjäyksessä näkyvän epiteelipuutoksen perusteella. Hoitona käytetään antibioottivoidetta, salvalappua ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkettä sekä tarvittaessa mustuaista laajentavia silmätippoja. Eroosio paranee yleensä nopeasti, mutta joskus se saattaa uusiutua silmäluomien irrottaessa haavaumakohdan epiteelin toistuvasti. Vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa on esitetty salvalapun hidastavan joidenkin eroosioiden paranemista, tulokset eivät toistaiseksi puolla salvalappuhoidosta luopumista. Sitkeästi uusiutuva pinnallinen haavauma saattaa vaatia kirurgista hoitoa.

Tero Kivelä

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Primaarivaiheessa annettava liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta. Tuoreimpien meta-analyysien mukaan noin yksi viidestä rintasyöpäkuolemasta voidaan välttää hoitamalla nuoret potilaat yhdistelmäsolunsalpaajahoidolla ja vanhemmat potilaat antiestrogeeneillä. Monet hoitoon ja sen toteutukseen sekä potilaan fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin edelleen osin avoimia.

Kaija Holli

Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet

Viime aikoihin asti Alzheimerin taudin tutkimus on kohdistunut ensi sijassa kognitiivisiin oireisiin. Etenevän kognitiivisten kykyjen heikkenemisen ohella taudin neurobiologiseen prosessiin liittyy kuitenkin usein myös psykiatrisia oireita ja käytöshäiriöitä. Vaikka Alzheimerin taudin syntymekanismi on epäselvä, näihin nonkognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömällä hoidolla, hoitoympäristöön kohdistuvin toimin sekä kohdennetulla psyykenlääkehoidolla.

Tuula Saarela, Hannu Koponen, Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Petteri Viramo

Huuli- ja suulakihalkiolasten ravitsemus

Huuli- ja suulakihalkio vaikeuttavat lapsen syömistä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Syömisongelmien vuoksi halkiolasten kasvu voi hidastua erityisesti imeväisiässä. Huuli-suulakihalkiokeskuksessa (HUSUKE) tehdyn selvityksen mukaan huuli- ja suulakihalkiolapset saivat vähemmän äidinmaitoa kuin terveet lapset. Vaikka halkiolapsilla oli enemmän syömisongelmia kuin terveillä lapsilla, heidän kasvunsa oli normaalin kasvun viitealueella imeväisiässä. Halkiolasten äidit tarvitsevat tukea äidinmaidon antamiseen pulloruokinnalla ja ohjausta syömisongelmien ratkaisemiseen. Ravitsemustilan arvioimiseksi kasvun seuranta on välttämätöntä.

Sari Laukkanen, Outi Nuutinen, Marja-Leena Haapanen, Reijo Ranta

Psykiatristen sairaansijojen väheneminen ja skitsofreniapotilaiden selviytyminen II Kotiutettujen skitsofreniapotilaiden psykososiaalinen selviytyminen

Huolimatta psykiatristen sairaalapaikkojen jyrkästä vähenemisestä viime vuosikymmenellä skitsofreniapotilaiden siirtyminen laitoksista avohoitoon näyttää pääosin onnistuneen. Kolmen vuoden kuluttua kotiutuksesta potilaat olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin sairaalasta poistuessaan. Asumisongelmat olivat suhteellisen vähäisiä ja näyttivät hiukan vähentyneen tämän vuosikymmenen alussa. Kuolleisuuden muutos selittyi kotiutettujen potilaiden ikärakenteen somaattisen tilan muutoksesta. Varsinkin 1990-luvun alussa kotiutettujen psykososiaalinen toimintakyky parani avohoidossa. Silti huomattavalla osalla potilaista oli psykoottisia oireita ja toimintakyvyn vajauksia. Suuri haaste sosiaali- ja terveydenhuollolle ja erityisesti psykiatriselle erikoissairaanhoidolle on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden yksinäisyys ja heikko toimintakyky. Erityisesti tulisi kehittää miesten toiminnallisuutta edistäviä ja ylläpitäviä hoitomuotoja.

Raimo K. R. Salokangas, Teija Honkonen, Soile Saarinen

Kolesteroli ja aivohalvauspotilaan ennuste

Sepelvaltimotaudin ja seerumin kolesterolitason välillä vallitsee tunnetusti yhteys: korkea kolesterolitaso altistaa koronaaritaudille. Asia ei ole yhtä selvä, kun kyse on aivoverenkiertohäiriöistä. Laajoissa meta-analyyseissä ei ole voitu osoittaa, että korkea kolesterolitaso altistaisi aivohalvaukselle, mutta on erillisiä tutkimuksia, jotka viittaavat tähän suuntaan. Japanilaisen tutkimuksen mukaan korkea kolesterolitaso altistaa aivoinfarkteille ja matala kolesterolitaso aivoverenvuodoille. Aikaisemmin ei ole selvitetty seerumin kolesterolitason yhteyttä aivohalvauksen jälkeiseen elinennusteeseen.

Robert Paul