Manipulaatiohoidot - sittenkin salonkikelpoisia? kriittinen katsaus alaselkäoireisen potilaan manipulaatiohoitojen vaikuttavuuteen

Manipulaatiohoidot ovat olleet kauan tunnettuja, mutta lääketieteen parissa sangen kiisteltyjä ja perinteisen koululääketieteen piirissä jopa vieroksuttuja menetelmiä. Kuitenkin useissa eri tutkimuksissa manipulaatio- ja mobilisaatiohoidot ovat nousseet esille eräinä tehokkaimmista menetelmistä selkäkivun hoidossa. Sekä kansainvälisissä että kansallisessa hoitosuosituksessa manipulaatiohoitoa suositellaan akuutin, kahdesta neljään viikkoa kestäneen selkäkivun käyväksi hoidoksi, kun välitöntä operatiivisen hoidon tarvetta ei ole. Aivan viimeaikaisista tutkimuksista on saatu lisää näyttöä manipulaatiohoidon edullisesta vaikutuksesta myös kroonisen selkäkivun hoidossa. Manipulaatiohoitojen käyttöindikaatioiden ja vasta-aiheiden tunteminen sekä manipulaatiohoidon käytännön toteutus tehokkaasti ja turvallisesti vaatii sekä lääkäreiltä että muulta terveydenhuoltohenkilöstöltä jatko- ja täydennyskoulutusta.

Olavi Airaksinen, Timo Rousi, Eero Penttinen, Karl-August Lindgren

Masennuksen hoito terveyskeskuksessa

Masennus on hyvin yleinen sairaus. Sen vuoksi pääosa näistä potilaista tulee hoitaa perusterveydenhuollossa. Masennuksen diagnosointi on osoittautunut vaikeaksi, mutta sen onnistumista voidaan edistää tietyntyyppisellä vastaanottokäytännöllä. Tärkein osa hoitoa on potilaan ja lääkärin hyvään vuorovaikutukseen perustuva turvallinen hoitosuhde. Masennuslääkkeitä tarvitaan lähinnä keskivaikeiden ja vaikeiden tilojen hoidossa. Sosiaaliset selvittelyt ja interventiot tukevat hoitoa.

Outi Poutanen

Lisinopriili ja normotensiivinen diabeetikko

Tämän vuosikymmenen suurimpia edistysaskelia diabeteksen hoidon alalla lienee havainto, että ACE:n estäjillä voidaan hidastaa munuaistaudin ilmenemistä myös normotensiivisillä diabeetikoilla, joilla on makro- tai mikroalbuminuria. Seuraava järkevä kysymys on, vaikuttaako ACE:n estäjä munuaistaudin ilmaantuvuuteen normotensiivisillä diabeetikoilla, joilla ei ole todettavissa mainittavaa albumiinin erittymistä (< 15 mg/l) virtsaan. Tähän kysymykseen haettiin vastausta EUCLID-tutkimuksessa (EURODIAB Controlled Trial of Lisinopril in Insulin Dependent Diabetes).

Robert Paul

Allergiako infektiopuutostauti? (osa 2)

Jokin aika sitten referoitiin tällä palstalla japanilaista tutkimusta, jossa todettiin allergiaa esiintyvän enemmän lapsilla, jotka olivat negatiivisia tuberkuliinitestissä. Tarinan opetus oli, että lapsena saatu tubikokemus heilauttaisi elimistön immuunimekanismit ei-allergiseen suuntaan.

Heikki Arvilommi

Haimatulehduksen pikadiagnostiikka - Suomi maailmankartalle

Haimatulehduksen diagnostiikassa on pitkään ollut keskeisinä testeinä seerumin ja virtsan amylaasin (ja lipaasin) määrittäminen. Haiman tulehtuessa vapautuu kuitenkin muitakin entsyymejä, mm. trypsinogeeniä, josta on olemassa kaksi isoentsyymiä. Trypsinogeeni-2:n tubulaarinen resorptio on jostain syystä suhteellisen vaatimatonta, joten tätä isoentsyymiä erittyy virtsaan. Suomalaiset tutkijat HYKS:ssa ja Helsingin kaupungin sairaaloissa ovat pitkään kehitelleet liuskatestiä trypsinogeeni-2:n osoittamiseksi virtsasta. Nyt keksintö saa arvoisensa huomion, kun tuloksia esitellään maineikkaan NEJM-lehden sivuilla.

Robert Paul

Ekakerta

Kollegakunnassa ja vähän sen ulkopuolellakin liikkuu juttuja siitä, miten aloitteleva kirurgi on joutunut tekemään mitä ihmeellisimpiä leikkauksia ja muita toimenpiteitä ilman seniorin valvontaa ja läsnäoloa. Kuinka tavallista tällainen sitten on ja miten hurjia temppuja on tehty yön hiljaisina päivystystunteina?

Robert Paul

M-solujen synty selviämässä

Suoliston limakalvon alla sijaitseva imukudos (mucosa associated lymfoid tissue) on elimistön hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeä. Kulkeehan suoliston läpi valtava määrä eläviä ja kuolleita mikrobeja ja muuta antigeenista materiaalia. Tärkeä osa suolen imukudoksesta sijaitsee Peyerin laikuissa, joita peittää muusta suolen epiteelistä poikkeava solukko. Tässä solukossa sijaitsevat sekä liukoisen että partikkelimaisen materiaalin kuljettamiseen erikoistuneet M-solut. Esimerkiksi bakteerien on lähes mahdotonta päästä epiteelin läpi muualta kuin M-solujen kautta. Mikään turvallinen läpäisypaikka ei M-solu ole, sillä se tarjoilee läpi kuljettamansa materiaalin suoraan allaan odottaville makrofageille ja muille immuunijärjestelmän soluille.

Matti Viljanen

Nivelreumassa nivelkalvon solujen tarttumismolekyylit eivät ilmenny samalla tavoin kuin terveessä nivelkalvossa

Solujen täytyy reagoida niiden ulkopuolelta tuleviin viesteihin yhteisönsä kannalta mielekkäällä tavalla. Jos vaste on virheellinen, se johtaa sairauteen. Nivelreumalle on ominaista tulehdusreaktio, solujen hallitsematon kasvu ja verisuonten uudismuodostus. Tiedetään, että reumapotilaan nivelkalvon reunasolukko syövyttää rustoa, mutta ruston tuhoutumismekanismi on edelleen tuntematon.

Laura Pirilä

Maha- ja pohjukaissuolihaava

Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana ulkustaudin esiintyvyys on vähentynyt monissa Euroopan maissa, USA:ssa ja Kanadassa. Sekä sairaalassa hoidettujen ulkuspotilaiden että elektiivisten operaatioiden määrä on laskenut. Näin on tapahtunut nuorilla ja keski-ikäisillä, mutta vanhuksilla kehitys on ollut päinvastainen. Sairastuvuus ulkustautiin vanhuksilla on lisääntynyt ja sairaalahoitoa vaativien ulkuspotilaiden määrä on kasvanut. Vuotokomplikaatiot ovat lisääntyneet erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Kuolevuus ulkustautiin on oleellisesti lisääntynyt erityisesti yli 75-vuotiailla. Suomessa kehitys on ollut samansuuntainen. Väestön vanheneminenkin huomioon ottaen vanhusten ulkustauti on yleistynyt selvästi. Vanhusten ulkustautiin liittyy erityispiirteitä, jotka ovat huonosti tunnettuja. Tulehduskipulääkkeillä on epäilty olevan merkitystä vanhusten epätyypillisen ulkusoireiston kehittymiselle.

Helena Kemppainen

Verenpaineen ja sydämen vasemman kammion väliset yhteydet

Tässä tutkimuksessa selvitettiin verenpaineen ja sydämen vasemman kammion välisiä yhteyksiä (lähinnä vasemman kammion massa ja dimensiot) sekä verenpaineen nousun/pysyvän koholla olon ennustettavuutta normaaliverenpaineisilla (NT), ns. borderline verenpaineisilla (BHT) ja henkilöillä, joilla oli lievästi kohonnut verenpaine (HT). Tutkimuksen lähtöolettamuksena oli, että vasemman kammion muutoksia ja verenpaineen kohoamista sekä hypertonian kehittymistä voitaisiin ennustaa tarkemmin käyttämällä hyvin täsmällisiä mittausmenetelmiä sekä selvittämällä verenpaineen vuoro-kausivaihtelua ja verenpaineen reagoivuutta vakioiduissa testeissä.

Silja Majahalme