Potilaan itsetuhoisuuden tunnistaminen ja ensihoito perusterveydenhuollossa

Perusterveydenhuollossa työskentelevät lääkärit kohtaavat usein ensimmäisinä itsetuhoprosessin eri vaiheissa eläviä potilaita. Mahdollisuudet itsetuhokriisin tunnistamiseen ja hoitointerventioihin voivat kuitenkin olla puutteelliset. Lyhyet vastaanottoajat sekä oire- ja toimenpidekeskeinen työtapa eivät luo edellytyksiä sellaiselle empaattiselle dialogille, jossa potilas rohkaistuisi tarkastelemaan psyykkiseen kipuiluunsa liittyviä tekijöitä. Tällöin hän ei myöskään tunnista lääkärissään henkilöä, jonka avulla vaikeiden asioiden kohtaaminen ja läpikäynti olisi mahdollista. Olisikin mietittävä, millainen vastaanottotapahtuma loisi edellytyksiä itsetuhoisuuden tunnistamiselle ja saisi potilaan tuntemaan tulleensa kuulluksi.

Esa Aromaa

Ajankohtaista kehitysvammalääketieteestä

Helsingissä kesällä 1996 pidetty kehitysvammatutkimuksen maailmankongressi osoitti, että normalisaatioperiaate on toteutunut kehitysvammaisuuden lääketieteellisellä lohkolla: tutkimusmenetelmät, jotka ovat eettisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttäviä aivo- ja muista sairauksista kärsivien normaaliälyisten potilaiden tutkimuksessa, ovat nyt käytössä myös kehitysvammaisten tutkimisessa samoja tutkimusaiheita ja vasta-aiheita noudattaen. Toinen tärkeä ilonaihe on, että tieteiden väliset kontaktit ovat jatkuvasti rikastuttaneet ja hyödyttäneet kehitysvammaisuuden tutkimustyötä ja sen tuloksia. Tämä on oikea tie myös tulevaisuudessa. Kongressin tunnus "International advances in research and practise: global problems - local approaches" täyttyikin hyvin myös biolääketieteellisten aiheiden kannalta.

Matti Iivanainen

Passiivisen tupakoinnin sepelvaltimotautiriski

Passiivisen tupakoinnin tiedetään lisäävän sepelvaltimotautiriskiä 30 %. Tämä on yllättävän korkea luku, sillä passiivinen tupakoitsija saa vain noin 1 %:n verran tupakansavua keuhkoihinsa siitä määrästä mitä tupakoitsija. Mistä moinen epälineaarisuus?

Robert Paul

Kasviestrogeenit ja rintasyöpä

Kasviksissa on rakenteeltaan estrogeeneja muistuttavia yhdisteitä, fytoestrogeeneja. Kasvispitoista ruokavaliota käyttävillä tiedetään olevan keskimääräistä vähäisempi vaara sairastua muutamiin syöpiin, kuten rintasyöpään, ja yksi selittävä tekijä saattaisi olla juuri fytoestrogeenit. Fytoestrogeenit ovat vähemmän estrogeenisia kuin steroidaaliset estrogeenit, ja ne voivat kilpailla estrogeenin kanssa sen reseptorista ja saada siten aikaan lievästi antiestrogeenisen vaikutuksen. Jotkut niistä ovat myös antiangiogeenisia, ja ne voivat estää mm. tyrosiinikinaasia ja aromataasia ja ehkäistä siten syövän syntyä. Australialaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää, liittyykö fytoestrogeenien vähäinen saanti ravinnosta vaaraan sairastua rintasyöpään.

Heikki Joensuu

Prionit liftaavat B-solujen kyydissä

Kuru, skrapi, Creutzfeldt-Jakobin tauti (CJD), naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) ja CJD:n uusi variantti ovat tauteja, joiden syntymiseen liittyy prioniproteiinien epänormaali kertyminen aivoihin. Edelleenkin on erittäin kiistanalainen asia, välittävätkö prionit näitä tauteja vai onko niiden taustalla sittenkin jokin vaikeasti havaittava virus. Ruotsin Akatemia näyttää kallistuneen prionien kannalle myöntäessään viime vuonna Nobel-palkinnon prioniteorian keksijälle Stanley Prusinerille.

Matti Viljanen

Silmänpaineongelmat kortisonitabletteja käytävillä

Silmään tiputettavat kortikosteroiditipat nostavat silmänpainetta, ja silmälääkärit seuraavatkin pitkään näitä tippoja käyttävien potilaiden silmänpainetilannetta. Paineen nousun arvellaan johtuvan siitä, että etukammionestekiertoon syntyy vastusta. Etukammiokulman kanavissa on steroidireseptoreita, ja tällä alueella kortikosteroidit voivat aiheuttaa mm. kollageenin, elastiinin tai fibronektiinin ekspression lisääntymistä sekä suurimolekyylisten yhdisteiden kuten polymerisoituneiden glykosaminoglykaanien muodostumista. Summa summarum: etukammion paine nousee, kun kiertoon kasvaa esteitä.

Robert Paul

Irtisanomisten vaikutus työhön jäävien terveyteen

Suomen Raisiossa on tehty uraauurtavaa tutkimusta irtisanomisten vaikutuksesta yrityksen jäljelle jäävän henkilökunnan terveyteen. Tutkimuksen tehneet Työterveyslaitoksen ja Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, miten Raision kaupungin palveluksessa olevat työntekijät ovat sairastelleet vuosina 1991-95, eli aikana ennen lamaa, laman ja henkilöstövähennysten aikaan (1993) ja tämän jälkeen.

Robert Paul

Omaisten kokemuksia syövän viime vaihetta sairastavan läheisen hoidosta kotona ja laitoksessa

Omaisten osallistuminen kuolevan ihmisen hoitoon auttaa heitä selviytymään surutyöstä. Hoitohenkilökunnan tuki olisi tässä vaiheessa tärkeää, mutta se on omaisten mielestä vähäistä ja keskittyy liiaksi sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin. Kuoleva ihminen on osa perhettä ja hoidon kohteena tulisi olla kuoleva potilas omaisineen. Tampereella haastateltiin henkilöitä, joiden lähiomainen oli kuollut syöpään. Potilaita oli hoidettu sairaalassa tai hoitokodissa ja tätä ennen kotona. Sairaalassa hoidettujen potilaiden omaiset kokivat kiireen ja kontaktivaikeudet henkilökunnan kanssa ongelmallisiksi. Saattohoitokodissa omaiset arvioivat saaneensa paremmin henkistä tukea kuin sairaalassa. Kotihoitojakson aikana potilaiden omaiset kokivat erityisesti saamansa henkisen tuen riittämättömäksi.

Timo Leino, Heli Pusa, Minna Vilminko, Kaija Holli

Uusiutuuko tapaturma?

Tapaturman uhriksi toistuvasti joutuvat henkilöt muodostavat merkittävän ja tunnistetun osan vammapotilaista. Alle 45-vuotiailla miehillä on suurin tapaturman uusiutumisriski; lähes kahdelle kolmasosalle sattuu uusi tapaturma viiden vuoden seurannassa. Suuri uusiutumisriski liittyy väkivaltatapaturmiin, kohtalainen riski urheilu- ja työtapaturmiin, ja pienin liikenne- ja kotitapaturmiin. Päihteiden osuus tapaturmien toistuvuuteen on kiistaton, joskin kaikista vähintään kerran uusiutuneen tapaturman uhreista alkoholin tai lääkkeiden ongelmakäyttäjiä on vain 18 %. Niin sanotut ensiapupoliklinikan vakioasiakkaat ovatkin sekakoosteinen ihmisryhmä, joka helposti leimautuu näkyvimmän ja äänekkäimmän vähemmistönsä vuoksi.

Seppo Nieminen, Ilkka Koskivuo

Pikkulasten suolan saanti

Suomalaiset aikuiset saavat suolaa noin kaksi kertaa enemmän kuin suositellaan ja lähes viisinkertaisesti yli fysiologisen tarpeensa. Lasten suolan saannista on tähän saakka ollut tietoja vain niukasti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon 1-5-vuotiaat lapset saavat natriumia vuorokaudessa ja mistä ruoka-aineista natrium on peräisin. Kaikissa ikäryhmissä lasten natriumin saanti ylitti pohjoismaiset suositukset vähintään kaksinkertaisesti ja viisivuotiaiden suolan saanti ylitti jo aikuistenkin suositukset. Noin puolet natriumista oli peräisin ruoanvalmistuksessa lisätystä suolasta. Lapset saivat runsaasti natriumia myös maito- ja lihatuotteista sekä viljavalmisteista. Lasten natriumin saantiin tulee imeväisiän jälkeen kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota, koska pysyvät ruokailu- ja makutottumukset alkavat muotoutua tässä iässä ja natriumin saanti tulisi saada kohtuurajoihin jo lapsuusiässä.

Katariina Kallio, Eero Jokinen, Terhi Puotsaari, Hanna Lagström, Soile Kotilainen, Ritva Seppänen, Jorma Viikari, Tapani Rönnemaa, Ilkka Välimäki, Olli Simell