21102 osumaa

Deksmedetomidiinin soveltuvuus anestesiaan

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat alfa2-adrenergiset agonistit, joista klonidiini lienee tunnetuin, herättäneet runsaasti mielenkiintoa humaanianestesiologiassa. Eläinlääketieteessä alfa2-agonisteja (mm. ksylatsiinia ja detomidiinia) on käytetty sedaation ja analgesian aikaansaamiseen jo 1970-luvulta lähtien, vaikka vasta 1980-luvun alussa niiden vaikutuksen todettiin välittyvän sentraalisten alfa2-reseptorien kautta. Väitöskirjatyössä tutkittiin uutta, spesifistä alfa2-adrenergista agonistia, deksmedetomidiinia, joka on kokonaan suomalainen alkuperäissynteesi. Toistaiseksi deksmedetomidiini ei ole vielä markkinoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää deksmedetomidiinin analgeettista vaikutusta sekä soveltuvuutta anestesian esilääkkeeksi erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä.

Marja-Leena Jaakola

Lihasrelaksanttien yhteisvaikutukset inhalaatioanesteettien kanssa

Balansoidussa yleisanestesiassa käytetään samanaikaisesti useita eri lääkeaineita. Anestesia aikaansaadaan useimmiten laskimoon annetulla lyhytvaikutteisella barbituraattijohdoksella tai propofolilla ja anestesian ylläpitoon käytetään tavallisimmin typpioksiduulin ja inhalaatioanesteetin seosta, analgesia aikaansaadaan opioideilla ja lihasrelaksaatio tarvittaessa lihasrelaksanteilla. Inhalaatioanesteettien tiedetään voimistavan lihasrelaksanttien vaikutuksia; yhteisvaikutuksen voimakkuus riippuu sekä käytetystä lihasrelaksantista että inhalaatioanesteetista. Aikaisemmissa tutkimuksissa tätä yhteisvaikutusta on kvantitoitu lähinnä määrittämällä lihasrelaksanttien ED50-arvoja erisyvyisissä inhalaatioanestesioissa. Käytettäessä keskipitkä- ja lyhytvaikutteisia lihasrelaksantteja tasaisin vaikutus saadaan kuitenkin aikaan annostelemalla niitä jatkuvana infuusiona. Infuusiota käytettäessä voidaan yhteisvaikutustutkimukset tehdä ns. steady-state-vaiheen aikana ja myöskin yhteisvaikutuksen aikariippuvuutta voidaan selvittää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitoida erisyvyisten inhalaatioanestesioiden vaikutusta keskipitkä- ja lyhytvaikutteisten lihasrelaksanttien infuusiotarpeeseen.

Maija Kansanaho

Terveyskeskusten radiologinen toiminta I: Tutkimusten määrä ja yksikkökustannukset

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä selvitettiin terveyskeskusten radiologisen toiminnan kustannustekijöitä ja sen jälkeen myös taloudellisuutta ja tuottavuutta. Tulokset esitetään seuraavassa kaksiosaisessa artikkelissa. Vuoden 1994 tilastotietojen mukaan radiologisia tutkimuksia tehtiin alueen terveyskeskuksissa kaikkiaan yli 90 000. Väestöpohjaan suhteutettu tutkimusmäärä vaihteli varsin paljon, ja ero vähiten ja eniten kuvauksia tehneen terveyskeskuksen kuvausmäärässä oli 2,4-kertainen. Väestöpohjaan suhteutettu terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käyntien määrä oli selvästi yhteydessä vastaavaan tutkimusmäärään.

Hilkka-Helena Vesala, Harri Sintonen, Seppo Soimakallio

Terveyskeskusten radiologinen toiminta II: Taloudellisuus ja tuottavuus

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin radiologista toimintaa kuvaavan tutkimuksen ensimmäinen osa osoitti, että kuvausmäärät asukasta kohden sekä radiologisten tutkimusten yksikkökustannukset vaihtelevat siis varsin paljon terveyskeskuksissa. Pienissä kunnissa röntgentutkimusten yksikkökustannukset jäävät suuriksi, koska tutkimuksia tehdään vähän. Tämän perusteella heräsi kysymys, olisiko olemassa jokin terveyskeskuksen väestöpohja tai radiologisen yksikön koko, joilla radiologinen toiminta olisi taloudellisinta ja tuottavinta.

Hilkka-Helena Vesala, Harri Sintonen, Seppo Soimakallio

Kuopiolaistutkijat selvittivät asenteita Neuvoloita ja kotisairaanhoitoa priorisoidaan

Äitiys- ja lastenneuvolat sekä kotisairaanhoito ovat erityisasemassa suomalaisten mielessä. Näitä palveluja ei saa karsia tiukassakaan taloudellisessa tilanteessa, ja ne myös halutaan taata verovaroista. Terveyskasvatus ja -neuvonta sekä työterveyshuolto sen sijaan olivat poistolistan kärkipäässä, kun lääkärit, hoitajat, poliitikot ja tavalliset suomalaiset miettivät, mitä terveyskeskuksen palveluja voitaisiin reippaasti supistaa ja silti tultaisiin toimeen. Lääkärit karsisivat lisäksi veteraanikuntoutusta ja kouluterveydenhuoltoa, poliitikot ja väestö taas päihdehuoltoa.

Suvi Sariola

Lääkäreitä toivotaan talkoisiin lääkelaskun pienentämiseksi

Kelan viime keväänä lääkäreille lähettämä palaute näiden lääkemääräyksistä on oivallinen esimerkki hyväksi havaitusta tavasta vaikuttaa lääkkeenmääräämiskäytäntöön. Kelan kooste sai kiitosta lääkealan asiantuntijoiden seminaarissa, jossa keskusteltiin vireillä olevasta projektista, joka tähtää rationaalisempaan lääkkeiden määräämiskäytäntöön. Hanketta on käynnistämässä sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä mm. Lääkäriliiton, Duodecimin ja Kelan kanssa.

Suvi Sariola

Lasten synnynnäisten sydänvikojen kuvantaminen

Lapsen synnynnäistä sydänvikaa epäiltäessä huolellinen kliininen tutkimus ja thoraxkuva ovat edelleen selvittelyn peruspilarit, mutta diagnoosin varmistamisessa kaikututkimus on osoittautunut ylivertaiseksi. Vastasyntyneiden ja pikkulasten sydänvikojen selvittelyyn ei muita kuvantamismenetelmiä yleensä tarvita. Muut kuvantamismenetelmät ovat saaneet jalansijaa lähinnä leikkausten suunnittelussa ja erityistapauksissa.

Eero Jokinen

Latentti keliakia

Latentilla keliakialla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilöllä on gluteeni-intoleranssi, mutta keliakialle tyypillinen limakalvomuutos kehittyy vasta myöhemmin. Tämä keliakian taudinkulku on osoitettu useissa tutkimuksissa. Latenttia keliakiaa on syytä epäillä, kun potilaalta todetut IgA-luokan retikuliini- tai endomysium-vasta-aineet viittaavat gluteeni-intoleranssiin, mutta ohutsuolen nukka on normaali. Tila lienee tavallinen keliakiapotilaan lähisukulaisilla. Latenttiin keliakiaan saattaa liittyä tulehdussolujen, etenkin gammas+-lymfosyyttien lisääntyminen ohutsuolen limakalvon epiteelissä. Nämä voidaan tutkia ohutsuolen jääleikkeestä immunohistokemiallisilla värjäyksillä.

Pekka Collin, Kati Holm, Katri Kaukinen, Kaija Laurila, Markku Mäki

Hyvänlaatuisten silmäluomimuutosten jäädytyshoito

Nestetyppijäädytystä on viime aikoina alettu etenkin Yhdysvalloissa käyttää monien silmäluomen hyvänlaatuisten muutosten hoidossa, jotka perinteisesti on hoidettu leikkauksella tai laser- ja muilla polttotekniikoilla. Myös Suomessa se on nykyään mahdollista, kun jäädytyshoidon saatavuus on ihotautilääkäreiden koulutuksen ja kokemuksen myötä parantunut. Menetelmän käyttö silmäluomen hoidossa vaatii erityisen hyvää perehtymistä sekä alueen tautien diagnostiikkaan että jäädytyshoidon tekniikkaan.

Raimo Suhonen, Kimmo Kiviluoto

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030