Oikaisu artikkeliin Eturauhassyövän hoitotavoissa suuria eroja

Lääkärilehden numerossa 7/95 julkaistiin artikkeli "Pohjoismainen vertailu: Eturauhassyövän hoitotavoissa suuria eroja" (Olavi Lukkarinen, Jaakko Permi, Seppo Leisti). Taulukossa 2 (s. 750) oli virhe: Norjan kohdalla olevat arvot kuvaavaat virheellisesti lukumääriä kaikissa Pohjoismaissa. Todellisuudessa Norjan yliopistosairaaloissa tehtiin vuonna 1989 radikaaleja prostatektomioita 36, TURP-toimenpiteitä 106 ja orkiektomioita 112.

Vapautta asosiaaliseen tapaan

Sekä länsimaisessa oikeudenkäytössä että myös nykyisissä kriminologisissa, psykiatrisissa ja oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa on vallitsevana yksilökeskeinen lähestymistapa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna jäävät kuitenkin rikokseen läheisesti liittyvät sosiologiset ja sosiaalipsykologiset ilmiöt selvittämättä. Kuvaamme mielentilatutkimuslausuntojen ja poliisitutkintapöytäkirjojen avulla yhden asosiaalisen pienryhmän toimintaa 76 päivän aikana. Pienryhmän 18 jäsentä teki tämän lyhyen ajanjakson aikana huomattavan paljon rikoksia. Asosiaalisen pienryhmän ilmiöt ovat tämän tarkastelun valossa tärkeitä kriminogeenisiä tekijöitä, ja niiden vaikutus olisi otettava huomioon kriminaalipolitiikassa, vankeinhoidossa ja oikeuspsykiatriassa.

Anu Putkonen, Panu Hakola

Uusi tupakkalaki muuttaa tupakointitapakulttuuria

Maaliskuun alussa voimaan tullut uusi tupakkalaki muuttaa tupakointitapakulttuuria voimakkaasti. Lain kekseisiä tavoitteita ovat lasten ja nuorten tupakoinnin vähentäminen ja savuttoman hengitysilman takaaminen jokaiselle suomalaiselle.

Olli Simonen

Harvinaisia keuhkoembolian syitä

Keuhkoembolian syynä on useimmiten alaraajan syvän laskimon tukoksesta lähtöisin oleva verihyytymä. Joskus embolia voi kuitenkin kehittyä munuaislaskimon tai yläraajan syvän laskimotukoksen tai verenkiertoon päässeen kasvainsolukon, rasvan, lapsiveden, ilman tai vierasesineen seurauksena. Nämä harvinaiset syyt aiheuttavat äkillisiä diagnostisia ja hoidollisia ongelmia. Näissä tilanteissa embolisaation patofysiologia, diagnostiikka ja hoito eroavat usein huomattavasti tavanomaisesta keuhkoemboliasta.

Timo Hirvonen, Mikko Pöyhönen, Hannu Miettinen, Pertti Haring, Kari Karkola

Tehohoitopotilaan regionaalinen verenkierto ja vasoaktiiviset lääkkeet

Tehohoitopotilaan verenkierron ja kudosten hapetuksen häiriöiden hoidossa tarvitaan usein vasoaktiivisia lääkeaineita, lähinnä sympatomimeettejä ja verisuonia laajentavia lääkkeitä. Näiden lääkkeiden vaikutukset tehohoitopotilaan verenkierron jakaantumiseen tunnetaan kuitenkin huonosti, ja tiedot perustuvat kokeellisiin töihin tai tutkimuksiin kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista, joiden verenkierto on stabiili. Tehohoitopotilaalla verenkierron jakaantuminen ja vaste vasoaktiivisiin lääkkeisiin voi olla ratkaisevasti erilainen.

Jukka Takala, Esko Ruokonen, Juha Hartikainen

Clostridium difficile -ripuli

Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli liittyy sekä sairaalapotilailla että avohoidossa olevilla potilailla usein kefalosporiinien käyttöön. Ripulista koituu tuntuvia kustannuksia, sillä kolmasosa siihen sairastuneista potilaista joutui sairaalaan tai heidän sairaalahoitonsa pitkittyi noin viikolla. Diagnostiikasta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää viljelemällä ulostenäytteistä pelkästään Clostridium difficile. Kefalosporiinien käytön vähentäminen saattaisi vähentää sairastuvuutta Clostridium difficilen aiheuttamaan ripuliin.

Matti Ristola, Sirkka Kontiainen, Pekka Anttila, Harriet Finne-Soveri, Päivi Kylävaara, Virpi Sipilä, Eeva Salo, Kari Sammalkorpi

Joka viides potilas vaati tai toivoi lääkitystä Mikrobilääkkeiden käyttö tutkittiin Pirkanmaalla

Kaksi kolmesta infektiopotilaasta sai hoidokseen mikrobilääkityksen, ilmeni Pirkanmaalla viime syksynä tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin alueellista käytäntöä infektiopotilaiden hoidossa. Lääkevalinnat olivat valtaosin suositusten mukaisia ja vastasivat suomalaista keskivertoa: kefalosporiineja käytettiin suhteellisen runsaasti ja V-penisilliiniä melko vähän. Potilaat suhtautuivat mikrobilääkitykseen pääosin neutraalisti, joskin viidesosa joko toivoi tai suorastaan vaati sitä.

Ulla-Maija Rautakorpi, Timo Klaukka, Jaana Lehtomäki, Jukka Lumio

Masennuslääkkeiden käyttö lastenpsykiatriassa

Psyykenlääkkeiden käyttö lastenpsykiatristen häiriöiden ja sairauksien hoidossa on suhteellisen vähäistä. Lasten psyykkisten häiriöiden hoidossa inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvat psykoterapeuttiset hoitomuodot ovatkin aina ensisijaisia. Joillekin lapsille masennuslääkkeistä kuitenkin on apua. Lasten metabolia, joka vaikuttaa myös lääkkeiden aineenvaihduntaan, poikkeaa aikuisten vastaavasta ja on ikäkausisidonnaista. Masennuslääkeiden määrääminen lapselle tai nuorelle edellyttääkin aina erikoislääkärin tutkimusta.

Eila Räsänen

Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman tehohoito

Suomessa sattuu vuosittain noin viisikymmentä selkäydinvaurioon johtavaa kaularankavammaa. Vaikeasti loukkaantuneen tai tajuttoman onnettomuuden uhrin niska tulee tukea kuljetuksen aikana. Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman neurologinen taso määritellään motoriikan ja tuntoaistimuksen perusteella. Neurofysiologiset muutokset jakaantuvat kolmeen osaan: hengityslihasten toiminnan häiriöön, raajojen motorisen ja sensorisen toiminnan häiriöön sekä autonomisen hermoston muutoksiin. Autonomisen hermoston lamaantumisesta seuraavat bradykardia, hypotermia ja psyykkinen sekavuus. Verenkierron labiilius johtuu T1-L2-alueen sympaattisen hermotuksen puutteesta. Nykyisin lähes kaikki merkittävät kaularankamurtumat hoidetaan varhaisvaiheessa operatiivisesti. Myös suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito on parantanut hoitotuloksia. Hoito pitää kuitenkin aloittaa kahdeksan tunnin kuluessa vamman synnystä.

Aarne Kivioja

Foolihappoa metotreksaattia käyttäville reumapotilaille

Kuluneen runsaan kymmenen vuoden aikana nivelreuman hoidon tärkeimpiä edistysaskelia on varmaan ollut solunsalpaajien mukaantulo hoitoarsenaaliin. Solunsalpaajista etenkin metotreksaatti on osoittautunut tehokkaaksi antireumaatiksi, mutta solunsalpaajille ominaiseen tapaan sen käyttöön liittyy joukko haittavaikutuksia, olkoonkin, että viikoittainen metotreksaattiannos on vain kymmenkunta milligrammaa.