Rutiiniepisiotomia historiaan

Synnytyksen yhteydessä tehtävä välilihan leikkaus on joissain paikoin rutiinitoimenpide, jolla on arvioitu vähennettävän synnytyksen aiheuttamaa perineaalivauriota ja siitä seuraavaa lantionpohjan lihasten heikkoutta. Asiaa ei kuitenkaan ole millään tavoin dokumentoitu, ja rutiiniepisiotomian aiheellisuudesta on pitkään keskusteltu. Keskusteluun saadaan nyt painokas argumentti - rutiiniepisiotomiaa vastaan.

Alkoholi ja sydäninfarkti - vielä kerran

Harvardin yliopistossa tutkittiin 340 infarktipotilaan ja yhtä monen verrokin alkoholinkäytön ja seerumin lipidiarvojen välisiä yhteyksiä. Tiedämmehän vanhastaan, että etanoli vähentää infarktiriskiä, ainakin kohtuudella nautittuna, ja että se nostaa HDL-kolesterolipitoisuutta.

Viallisen hiustenkuivaajan aiheuttama vaurio: kuplahiukset

Maailmassa on kuvattu kolme potilastapausta, jossa oireena olivat kaasukuplat hiuksissa. Kuplat aiheuttavat hiusten katkeilemista ja sitä kautta tukan laadun heikkenemisen. Syy kuplahiuksisuuteen ei ole ollut selvillä.

Ihmelääkkeiden loppu!

Maaliskuun lopun Newsweekin kansikuva koskettaa meitä jokaista: Antibiotics - The end of miracle drugs? Warning - No longer effective against killer bugs!

Hygienian taso päiväkodeissa

Tartuntatautien torjunnan toteutumista päiväkodeissa selvitettiin valtakunnallisessa

Matti Uhari, Marjo Niemelä, Elja Herva

Sairaala, hoivakoti ja vanhainkoti vanhusten laitoshoidon porrastuksessa

Turussa selviteltiin vanhain- ja hoivakotien asukkaiden sairaalakäyntejä puolen vuoden ajalta. Vanhainkotien asukkaista noin 30 % tarvitsi sairaalahoitoa tarkastelujaksona. Valtaosassa tapauksista syynä oli akuutti sairaus. Toistuvia sairaalakäyntejä oli alle 10 %. Kuolleisuus oli suuri. Sairaalaan pitkäaikaispotilaaksi tai hoivaosastolle jäi 13 % sairaalaan tulleista vanhainkotien asukkaista. Sairaalahoidon tarvetta voidaan vähentää rakentamalla vanhainkotien asuinsijat tarkoituksenmukaisiksi. Akuutin sairauden hoidolla ja kuntoutuksella voidaan estää potilaan siirtymistä kalliimmalle laitospaikalle.

Aapo Lehtonen

HDL-kolesterolin vaikutus suomalaisten sydäninfarktisairastuvuuteen

FINMONICA-tutkimuksen kahdeksan vuoden seurannassa

Erkki Vartiainen, Jaakko Tuomilehto, Veikko Salomaa, Pekka Jousilahti Christian Ehnholm, Pekka Puska

Apolipoproteiini B:n ja E:n perinnöllinen vaihtelu ja seerumin kolesteroli

Apolipoproteiinien E ja B peritty rakenne säätelee suomalaisilla lapsilla ja nuorilla keskeisenä tekijänä seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Suomalaisessa 9-24-vuotiaiden aineistossa nämä pitoisuudet lisääntyivät asteittain sekä apoB:n genotyyppien X1X1, X1X2 ja X2X2 että apoE:n fenotyyppien E3/2, E3/3 ja E4/3 mukaan. Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus oli 24 % pienempi niillä tutkituilla, joilla oli perimäyhdistelmä E3/2+X1X1 kuin niillä, joilla oli E4/3+X2X2 yhdistelmä. Seerumin HDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksissa ei ollut vastaavanlaisia eroja.

Terho Lehtimäki, Kimmo Kontula, Katriina Aalto-Setälä, Kimmo Porkka Christian Ehnholm, Jorma Viikari, Tapio Nikkari

Lasten toimenpidekivun hoito

Lasten leikkauksiin liittyvän kivun tutkimus yleistyi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Se on osoittanut, että vanhat myytit lasten ja erityisesti pienten lasten aikuisia vähäisemmästä kyvystä kokea kipua ja reagoida siihen eivät pidä paikkaansa. Tämä on johtanut leikkauskivun hoidon paranemiseen lapsia hoitavissa yksiköissä. Lasten kipua hoidetaankin meillä nykyisin suhteellisen hyvin suurten leikkausten aikana ja jälkeen. Kivun lievitys on kuitenkin edelleen ongelmallista pienten, leikkaussalin ulkopuolella tehtävien kipua tuottavien toimenpiteiden yhteydessä. Tässä katsauksessa käsitellään kipuongelmien esiintymistä ja niiden hoitoa juuri tällaisten toimenpiteiden näkökulmasta.

Pauli Ryhänen

Sukellusonnettomuuksien hoitotulokset

Suomalaisista noin 20 000 sukeltajasta ainakin 15-20 joutuu vuosittain vakavaan onnettomuuteen tai sairastuu painekammiohoitoa vaativaan sukeltajantautiin. Tämä tutkimus perustui viiden vuoden onnettomuusaineistoon. 46 painekammioon elossa saapuneista kukaan ei kuollut, ja ylipainehapella hoidetuista suurin osa parani hyvin. Jälkioireista raportoi vain pieni osa potilaista. Koska hoitovastetta huonontava viive sukelluksen ja ylipainehapen annon välillä on yleensä ollut päiviä eikä tunteja, ensimmäisen hoidon jälkeinen tulos oli riittävä vain puolella sukeltajista.

Seppo A. Sipinen, Juha T. Kuokkanen