20879 osumaa

Akuutin psykoosipotilaan avohoito mielenterveyskeskuksessa

Akuutin psykoottisen potilaan hoito psykoosityöryhmässä on perhekeskeistä ja perustuu psykoterapeuttisiin menetelmiin. Työskentelyssä hyödynnetään paitsi työntekijöiden, myös perheenjäsenten luovuutta. Kuopiossa on todettu, että kun potilaan ja ryhmän sekä ryhmän ja omaisten välille syntyy riittävän hyvä vuorovaikutus, avohoito voi adekvaatin lääkityksen tuella onnistua.

Aino Vartiainen, Heikki Vartiainen Maija-Leena Kalliokoski, Tuula Riikonen

Adjuvanttihoito myös paksusuolisyöpään

Suurikokoisen, mutta vielä paikallisen paksusuolisyövän leikkauksen jälkeen annettu levamisolin ja 5-fluorourasiilin (5-FU) yhdistelmähoito on pidentänyt kahdessa suuressa satunnaistetussa tutkimuksessa potilaiden elinaikaa, ja tätä yhdistelmää onkin mm. Yhdysvalloissa pidetyssä konsensuskokouksessa suositeltu taudin standardihoidoksi. Tehokkaampia yhdistelmiä on kuitenkin todennäköisesti olemassa; esimerkiksi 5-FU ja leukovoriini voisi olla tehokkaampi, mutta sitä ei ole vielä testattu paksusuolisyöpäleikkauksen jälkeen annettavana lisähoitona.

Fluorokinolonit vaarallisia hengitystieinfektioissa

Siprofloksasiini ja ofloksasiini sekä juuri markkinoille tullut fleroksasiini saattavat tuntua houkuttelevilta vaihtoehdoilta myös hengitystieinfektioiden hoidossa. Hengitystieinfektiot kuuluvat sipro-floksasiinin indikaatiolistaankin. Ofloksasiinin kohdalla voidaan valmisteyhteenvedon mukaan edellyttää bakteriologista diagnoosia ennen käyttöä hengitystieinfektioissa, ja fleroksasiini on aiheellinen vain kroonisten bronkiittien pahenemisvaiheiden hoitoon.

Voidaanko erikoissairaanhoidossa priorisoida? Kymenlaakson keskussairaalassa hoidettujen potilaiden ja kustannusten jakauma priorisointiluokittain

Kymenlaakson keskussairaalassa selvitettiin erikoissairaanhoidossa hoidettujen potilaiden jakaumaa norjalaisen mallin pohjalta määriteltyihin prioriteettiluokkiin; aiemmin mallia on testattu erityistason hoitoon lähetettyihin potilaisiin. Takautuvasti potilaat oli mahdollista ryhmittää prioriteettiluokkiin, mutta eri asia on, miten luokitus toimisi käytännön työssä. Kahden viikon toimintaan perustuva selvitys osoitti, että sairaalan vuodeosastojen hoitopäivistä 89 % on käytetty hoitoon, joka on katsottava välttämättömäksi ja perustelluksi (prioriteettiluokat I-III). Lähes puolet hoitojaksoista käytettiin päivystyspotilaina sairaalaan tulleiden hoitoon. Muiden potilaiden hoidossa olisi teoriassa mahdollista soveltaa priorisointiluokitusta, mutta tällöinkään potilaita, joiden hoitoa voitaisiin ajatella rajoitettavaksi (prioriteettiluokat IV ja V), ei olisi niin paljon, että sairaalassa voitaisiin tehdä oleellisia toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia. Säästöihin priorisointiluokituksella ei siis tässä sairaalassa päästä, siihen on käytettävä kaikki mahdolliset muut keinot. Sen sijaan julkisen terveydenhuollon sisällön arvioinnissa ja peruspalvelujen määrittelyssä priorisointiluokituskin voisi olla apukeino.

Alexander van Assendelft, Antti Muuronen, Terje Forslund, Hannu Haavisto, Matti Havu, Hannu Kormi, Pertti Lavikainen, Heikki Meurala, Soile Numminen, Kurt Rhen, Gerd Weckström

Lastentraumatologian hoitokäytäntöjen aluevaihtelu

Hoitokäytäntöjen vaihtelua koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että tavassa soveltaa hoitoteknologioita on moninkertaisia ja ajallisesti pysyviä alueellisia eroja. Hoitomenetelmien valinnan keskinäistä alueellista assosioitumista ei ole aikaisemmin juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lasten olkaluun suprakondylaarisen murtuman, pernaruptuuran leikkaushoidon ja komplisoitumattoman aivotärähdyksen hoitolinjat erityisvastuualueittain ja arvioitiin hoitovalintojen keskinäisen kytkennän voimakkuutta neljän vuoden aikasarjassa 1987-1990. Tulokset viittavat siihen, ettei ainoastaan yksittäisten hoitomenetelmien valinta vaihtele alueellisesti, vaan mahdollisesti koko hoitokulttuuri.

Pauli Karvonen, Miika Linna, Martti Kekomäki

Voiko tietokonetomografiatutkimusten aiheuttamaa säderasitusta pienentää

Tietokonetomografiassa tarvitaan tavanomaisiin röntgentutkimuksiin verraten moninkertaisia sädeannoksia. Varsinkin lapsille ne aiheuttavat suuren säteilyriskin. Ulkomaisten havaintojen mukaan käyttökelpoinen kuvaustulos voidaan saada huomattavasti nykyistä pienemmillä annoksilla. Monissa tutkimuksissa siihen riittäisivät jopa pienemmät arvot, kuin meillä käytössä olevien laitteiden tekniset omainaisuudet sallivat.

Antti Servomaa, Matti Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030