Lasten toimenpidekivun hoito

Lasten leikkauksiin liittyvän kivun tutkimus yleistyi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Se on osoittanut, että vanhat myytit lasten ja erityisesti pienten lasten aikuisia vähäisemmästä kyvystä kokea kipua ja reagoida siihen eivät pidä paikkaansa. Tämä on johtanut leikkauskivun hoidon paranemiseen lapsia hoitavissa yksiköissä. Lasten kipua hoidetaankin meillä nykyisin suhteellisen hyvin suurten leikkausten aikana ja jälkeen. Kivun lievitys on kuitenkin edelleen ongelmallista pienten, leikkaussalin ulkopuolella tehtävien kipua tuottavien toimenpiteiden yhteydessä. Tässä katsauksessa käsitellään kipuongelmien esiintymistä ja niiden hoitoa juuri tällaisten toimenpiteiden näkökulmasta.

Pauli Ryhänen

Sukellusonnettomuuksien hoitotulokset

Suomalaisista noin 20 000 sukeltajasta ainakin 15-20 joutuu vuosittain vakavaan onnettomuuteen tai sairastuu painekammiohoitoa vaativaan sukeltajantautiin. Tämä tutkimus perustui viiden vuoden onnettomuusaineistoon. 46 painekammioon elossa saapuneista kukaan ei kuollut, ja ylipainehapella hoidetuista suurin osa parani hyvin. Jälkioireista raportoi vain pieni osa potilaista. Koska hoitovastetta huonontava viive sukelluksen ja ylipainehapen annon välillä on yleensä ollut päiviä eikä tunteja, ensimmäisen hoidon jälkeinen tulos oli riittävä vain puolella sukeltajista.

Seppo A. Sipinen, Juha T. Kuokkanen

Potilaiden väkivallan kohtaaminen Katsaus uusimpiin tutkimuksiin

Psykiatristen potilaiden väkivaltaisuuden on todettu viime vuosina lisääntyneen. Yleisimmin tämä väkivalta kohdistuu hoitohenkilökuntaan ja erityisesti hoitajiin. Jotta osastojen toimintakyky säilyisi ja paranisi, on tärkeää ymmärtää väkivaltaisuuteen liittyvät tekijät ja kehittää henkilökunnan taitoa väkivallan kohtaamiseen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään uusimpia potilaiden väkivaltaisuuteen liittyviä tutkimuksia keskittyen sellaisiin, joissa käsitellään pääasiassa psykiatristen potilaiden väkivaltaista käyttäytymistä ja sen kohtaamista hoitotilanteissa.

Jaakko Seikkula, Jyrki Keränen

Sydäninfarktin riski ja liikunta

Sydäninfarktin oireet alkavat tunnetusti osalla potilaista voimakkaassa rasituksessa, kuten lumenluonnin, hiihtämisen, lenkkeilyn tai yhdynnän yhteydessä. Toisaalta liikuntaa suositellaan terveyttä ylläpitävänä tekijänä. Mikä on sitten parasta?

Tarvitaanko H2-salpaajaa helikobakteeri-infektion hoidossa?

Hongkongissa toimiva tutkijaryhmä selvitti, nopeuttaako H2-salpaajahoito pohjukaissuolihaavan paranemista tai helikobakteerin häätöä. He evaluoivat 132 helikobakteeri-infektoitunutta pohjukaissuoliulkusta sairastavaa potilasta. Potilaista 67 sai vismuttia, tetrasykliiniä ja metronidatsolia viikon ajan, ja 65 potilasta sai saman kolmoishoidon lisäksi ome-pratsolia.

Kolonisaatioresistenssi

Ulosteen normaalifloorasta on löydetty runsaat 400 erisukuista an-aerobista bakteeria. Anaerobisten bakteerien kokonaismäärä on 1011-1012 elävää bakteeria ulostegrammaa kohti. Aerobisia bakteereja on vain mitättömät 108 elävää bakteeria grammassa, eli vain tuhannes- tai kymmenestuhannesosa anaerobibakteerien määrästä. Hiivasoluja on ulostegrammassa alle tuhat.

Tsidovudiinihoidosta ei apua oireettomille HIV-potilaille

Tsidovudiinihoitoa on suositeltu kaikille HIV-tartunnan saaneille, jos heillä on vähemmän kuin 500 CD4-positiivista solua kuutiomillimetrissä verta. Yhdysvaltalainen monikeskustutkimus on nyt kuitenkin osoittanut, että potilaan kokemat tai objektiiviset havaitut lääkityksen sivuvaikutukset kumoavat taudin progression viivästymisenä saavutetun hyödyn.

Kemoterapia ennen leikkausta pidentää keuhkosyöpäpotilaan elinikää

Pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa solunsalpaajahoito on vakiinnuttanut asemansa, mutta ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa tulokset ovat olleet vaatimattomammat. Solunsalpaajahoito on kuitenkin useimmiten tällöin annettu leikkauksen jälkeen tai vasta silloin, kun syöpä on jo pitkälle edennyt. Paikallishoitoa edeltävän kemoterapian (ns. neoadjuvanttihoidon) merkityksestä on vähemmän tietoa.

Koti ja kotiniini

Passiivinen tupakointi on aikuisilla keuhkosyövän ja luultavasti myös sepelvaltimotaudin vaaratekijä, ja sen on todettu altistavan lapsia liimakorvataudille ja hengitystieinfektioille. Altistumista tupakansavulle voidaan tutkia mittaamalla nikotiinin metaboliitin, kotiniinin, pitoisuus esimerkiksi sylkinäytteestä. Englannissa mitattiin syljen kotiniinipitoisuus 2 727 lapselta (ikä 5-7 v) nestekaasukromatografialla, ja tuloksia verrattiin kyselylomakkeella selvitettyyn vanhempien ja muiden hoitajien tupakoinnin määrään.

Luonnolliset tappajasolut, astma ja syöpäriski

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää syöpäriskiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä astmassa. Astmalle on tyypillistä keuhkoputkien limakalvojen allerginen tulehdus, inflammaatio, jonka kehittymisessä tulehdussolujen, erityisesti lymfosyyttien, aktivoitumisella on keskeinen osuus. Aikaisemmassa suomalaisessa tutkimuksessa on osoitettu luonnollisten tappajasolujen aktiivisuuden lisääntyneen astmapotilaiden veressä, joten astmapotilailla voisi olettaa esiintyvän normaalia vähemmän leukemiaa ja mahdollisesti muitakin syöpiä. Luonnolliset tappajasolut (natural killer cells eli NK-solut) ovat lymfosyyttejä, jotka muodostavat vaihtoehtoisen mekanismin T-soluvälitteiselle spesifiselle tuumori-immuniteetille. NK-soluille on tyypillistä, että ne tappavat syöpäsoluja heti ilman aikaisempaa altistusta. On myös todisteita, että NK-solut estävät veriteitse tapahtuvaa etäispesäkemuodostusta.

Erkki Vesterinen