Varfariinin ja ofloksasiinin interaktio

Antikoagulanttihoidon seurannassa on vastedes monien muiden lääkkeiden lisäksi muistettava ofloksasiini. 73-vuotias nainen, joka oli sairastanut keuhkoembolian ja käytti siksi varfariinia, sai virtsainfektioon ofloksasiinia 400 mg x 2. Hän käytti lisäksi verapamiilia, enalapriilia, kombinaatiodiureettia ja amitriptyliiniä. Viiden päivän kuluttua lääkityksen aloittamisesta hänelle tuli makroskooppinen hematuria. Protrombiiniaika oli 78 sekuntia ja hematokriittiarvo 0,28, kun neljä viikkoa aiemmin arvot olivat olleet 21 sekuntia ja 0,38. Potilas sai K-vitamiinia, jääplasmaa ja punasolutiivisteitä ja lienee selvinnyt tilanteesta.

Amino- ja teofylliini: hyötyä ja haittaa

Kahdessa perättäisessä artikkelissa Annals of Internal Medicine -lehdessä käsitellään vanhaa kunnon teofylliiniä/aminofylliiniä.

Bakteerit ja sappikivet

Sappikivet luokitellaan pigmentti- ja kolesterolikiviin. Pigmenttikivien syntyprosessissa bakteerien on arveltu olevan merkittävässäkin osassa. Pigmenttikivitautiin liittyy myös hankalia komplikaatioita useammin kuin kolesterolikiviin, mikä sekin tukisi näiden kahden taudin etiologian erilaisuutta.

Siprofloksasiini ja ohimenevä von Willebrandtin oireyhtymä

Italialaiset kollegat raportoivat kaksi mielenkiintoista tapausselostusta Lancetin kirjeenvaihtopalstalla.

Tutkimusjärjestys raudanpuuteanemiassa

Raudanpuuteanemian diagnoosi on yleensä helppo, ja yleensä on helppo päätellä, että raudanpuute johtuu kroonisesta verenvuodosta. Usein päästään jopa niin pitkälle, että voidaan arvella vuodon tulevan ruoansulatuskanavasta, mutta tämän jälkeen onkin sitten päätettävä jatkotutkimusstrategiasta.

Potilaslain velvoitteet kunnille

Potilaslaki on muuta terveydenhuollon lainsäädäntöä täydentävä yleislaki, joka säätää Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden oikeudesta terveyden- ja sairaanhoitoon. Tosiasiassa tätä oikeutta rajaavat paljon käytettävissä olevat voimavarat ja kuntien budjettipäätökset. Lain keskeisiä periaatteita ovat potilaan itsemääräämisoikeus ja oikeus laadultaan hyvään hoitoon. Lähtökohtana on lääketieteellisesti hyväksytty hoito.

Marja-Liisa Partanen

Psykososiaalinen huolto osaksi pelastuspalvelua

Poikkeusolojen terveydenhuollon valmiussuunnittelussa on lähtökohtana pitkään ollut kirurgisen hoidon järjestäminen loukkaantuneille. Viime vuosikymmeninä on osoittautunut tarpeelliseksi varautua myös muunlaisten joukkoaltistustilanteiden, kuten kemiallisten ja mikrobiologisten altisteiden varalle. Yksi tärkeä osa valmiussuunnittelua on psykososiaalisen huollon järjestely, sillä psyykkiset stressireaktiot voivat johtaa niin yksilön kuin koko yhteisönkin vaikeaan lamaantumiseen. Tiedotuksen ja psykososiaalisen ensiavun integroiminen pelastuspalveluun on nykyaikaisen valmiussuunnittelun haaste.

Markku Murtomaa, Reija Sirola

Asiakasnäkökulmaa sosiaali- ja terveydenhuollon valintoihin

STAKESin priorisointiprojekti järjesti maaliskuun alussa Helsingissä seminaarin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasjärjestöille. Järjestöiltä oli ennakkoon pyydetty vastaukset neljään kysymykseen, jotka käsittelivät palvelujen tarpeellisuuden ja kiireellisyyden sekä vaikuttavuuden ja hyödyn arviointia, peruspalvelujen määrittämistä ja järjestöjen osallistumista sosiaali- ja terveydenhuollon valintoja koskevaan keskusteluun.

Akuutit polven kapseli- ja nivelsidevammat

Suurin osa lasten sekä aikuisten polvivammoista on hyväennusteisia nivelsiteiden venähtymiä. Varoittava oire akuutin vamman yhteydessä on veripolvi tai muu voimakas, kudosvaurioon viittaava turvotus. Veripolven tavallisin syy on tuore eturistisiteen repeämä. Anestesiassa tehdyllä tutkimuksella, artroskopialla tai magneettikuvauksella saadaan epäselvissä tapauksissa varma diagnoosi. Osittaiset nivelsiderepeämät tulee hoitaa konservatiivisesti tehokkaalla kuntoutuksella. Leikkaus tulee useimmiten kyseeseen täydellisissä repeämissä ja yhdistelmävammoissa.

Arsi Harilainen, Jerker Sandelin, Pentti Kallio

Kuumelääkkeiden käyttö lasten kuumeen kotihoidossa

Selvitimme haastattelututkimuksella eri kuumelääkkeiden osuutta lasten kuumeen kotihoidossa. Kuumelääkettä oli annettu 84 %:lle 98 lapsesta, ja heistä suurin osa oli saanut parasetamolia. Yleisin annostelumuoto oli suppo. Käytetyt annokset jakautuivat normaalijakauman mukaisesti Suomessa yleisesti hyväksytyn annossuosituksen (10 mg/kg) molemmin puolin. Yksikään lapsi ei ollut saanut parasetamolia yli 15 mg:aa kiloa kohden. Näyttäisi siltä, että parasetamolin kerta-annossuosituksen yläraja voidaan Suomessakin turvallisesti nostaa 15 mg:aan kilolta.

Antti Koivisto, Kalle Hoppu