Lastuja työstä ja mielenterveydestä

Pirkko Lahti jäi eläkkeelle vuonna 2006 tehtyään pitkän päivätyön Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana. Hän oli varsinaisella aitiopaikalla suomalaisen mielenterveystyön havainnoijana. Lahti on alansa aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja arvostettu vaikuttaja. Hänen kirjansa Mielin määrin koostuu lyhyistä huomioista, havainnoista ja kokemuksista. Aiheiden kirjo on laaja. Kustantajan oikoluvun huolimattomuus kiusaa paikoin. Joskus kirjoittaja yleistää niin rankasti, että ylimalkaisuuden raja ylitetään. En usko Lahden näkemykseen, että jokainen ihminen haluaa olla ensimmäinen ja paras. Uskon kirjailija Samuli Paroseen, jonka mukaan on parempiakin asioita kuin paremmuus.

Jorma Laitinen, Ss

Avoin ja todentuntuinen kuvaus rintasyövästä

Lääkärintyössä seuraa usein läheltä potilaan elämää, mutta näkökulma sairauteen on aina erilainen kuin kokijan. Potilaiden kirjoittamien kirjojen lukeminen lisää ymmärrystä, josta on hyötyä ammattitaidolle. Näitä teoksia onkin viime vuosina julkaistu pääasiassa omakustanteina tai potilasyhdistysten toimittamina. Sairastuminen ei kuitenkaan tee kenestäkään kirjailijaa, mistä syystä ammattikirjailijoiden sairauskuvaukset ovat tervetulleita oppaita potilaan elämään. Niissä yhdistyvät hyvä kirjallinen ilmaisu ja omakohtaisuus. Äskettäin sellaisen julkaisi rintasyöpään nuorella iällä sairastunut Niina Repo.

Päivi Hietanen

Kustannustehokas koulu

”Maailman paras koulu” ei ole jumalten lahja suomalaisille, vaan se on mietittyjen toimenpiteiden tulos, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.

Vispilä vastatuulessa

Mistä löytäisin vispilän Trinidadissa? Olen muuttanut maahan aikomuksenani ryhtyä lääkärin töihin. Asunto, auto, työlupa ja palkka ovat tiedossa, mutta lauantaina tekee mieli pirtelöä, eikä vispilää löydy mistään.

Terhi Heinäsmäki

Naisten Kymppi ja naisten euro?

Naisten Kymppi on kutistunut, ihan niin kuin naisten eurokin, kirjoittaa Heli Mikkola.

Vispilä vastatuulessa

Ensimmäisten hampaita kiristävien viikkojen jälkeen karibialainen leppeys saavuttaa minut samaan tapaan kuin ihonlämmin vuorovesi hiekkaan hautautuneet varpaani, kirjoittaa Trinidadiin rantautunut Terhi Heinäsmäki.

”Kyllä sä oot ihan käypä äiti!”

Äitiys haavoittuu sairauden myötä. Ennen olin se äiti, joka ratkoi mitä kummallisimpien tavaroiden katoamisarvoitukset. Nyt äiti hukkaa välillä jopa itsensä, kirjoittaa MS-tautiin sairastunut psykoterapeutti Pia Laitanen.

Paikka 3/6

Kesän tulon huomaa siitä, että luennot alkavat vaihtua seminaareihin. Ryhmätyökortissakin on paljon nimikirjoituksia. Kesätyöt on tuherrettu alkamaan jo parin kalenterisivun päästä. Kynän jälki on painunut tavallista syvemmälle kalenterin heppoiseen paperiin, koska kesätyö on luonteeltaan ratkaisevalla tavalla erilainen kuin edellisinä vuosina.

Antti J. Saari

Paikka 3/6

Kollegiaalisuus on periaate, joka tarttuu kuin vahingossa; tuntuu hyvältä vaalia periaatetta, joka on helpottanut omaa sulautumista lääkärikunnan joukkoon. Nyt, kolmoskurssilaisena, lääkäriys on jo selvästi osa identiteettiäni, kirjoittaa Antti J. Saari

Elämän arvo

Ajatellaanpa, että hallitus esittäisi eduskunnalle nopeusrajoitusten alentamista tavoitteena säästää viisikymmentä ihmishenkeä vuosittain. Jos eduskunta hylkäisi esityksen, hylkäyksen puolesta äänestäneitä ei syytettäisi murhasta eikä edes kuolemantuottamuksesta. Oikeusasiamiehellä tuskin olisi huomautettavaa vapaan autoilun eteen uhrattavien perusoikeuksien puolesta.

Osmo Soininvaara