78162 osumaa

Lisää tietoa selekoksibin kardiovaskulaarihaitoista

Selektiivisen syklo-oksigenaasi 2:n (COX 2:n) estäjän selekoksibin kardiovaskulaariturvallisuutta selvitettiin osteoartriittia (90 % potilaista) tai nivelreumaa sairastavilla potilailla, joilla oli suurentunut kardiovaskulaaritapahtuman riski. Yhteensä 24 081 keskimäärin 63-vuotiasta potilasta satunnaistettiin saamaan (keskimääräinen vuorokausiannos ± SD) joko selekoksibia (209 ± 37 mg), naprokseenia (852 ± 103 mg) tai ibuprofeenia (2 045 ± 246 mg). Kaikki saivat myös esomepratsolia. Tutkimuksen keskimääräinen kesto oli 20,3 (± 16,0) kuukautta ja seurannan 34,1 (± 13,4) kuukautta. Päävastemuuttujana oli yhdistelmämuuttuja, johon sisältyivät kardiovaskulaarikuolemat, sydäninfarkti ja aivohalvaus. Sen kohtasi kussakin ryhmässä 2–3 % potilaista, eikä selekoksibiryhmä selvinnyt parittaisissa vertailuissa naprokseenia tai ibuprofeenia saaneita huonommin. Selekoksibia saaneilla oli vähemmän maha-suolikanavan verenvuotoja kuin muissa ryhmissä. Tutkimuksen potilaista noin 40 % oli keskeyttänyt hoidon vuoden kuluttua ja puolet kahden vuoden kuluttua satunnaistamisesta, joten pitkäaikaisen hoidon haittoja ei voitu vertailla. Selekoksibin suositeltu maksimiannos vuorokaudessa on 400 mg. Tutkimuksen keskimäärin puolta pienemmällä annoksella sen teho oli hieman vaatimattomampi kuin naprokseenin.

Eturauhassyövän viivästyneen diagnoosin aiheuttaman vahingon korvaaminen

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, johon kuolee vuosittain noin 850 miestä. Sen leviämistaipumukseen ja tilastolliseen ennusteeseen vaikuttaa ensisijaisesti kasvaimen aggressiivisuus. Toistaiseksi ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan potilaita, joiden tauti tulee etenemään. Eturauhassyövän diagnoosin viivästyessä joudutaan arvioimaan, onko viivästyminen vaikuttanut potilaan hoitoon ja ennusteeseen. Jos hoito on viivästymisestä huolimatta toteutunut samankaltaisena kuin ilman viivettä, ei potilas välttämättä ole oikeutettu henkilövahingon korvaukseen potilasvakuutuksesta.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Yksityislääkärien yhteenliittymästäkö ratkaisu?

Yksityislääkärien yhteenliittymästäkö ratkaisu?

Sekä nuorilla alalle pyrkivillä että kokeneilla yksityislääkäreillä on samantyyppisiä ongelmia työssään, ilmenee Lääkäriliiton yksityissektorin edunvalvonnallisen työryhmän selvityksestä. Ongelmia aiheuttavat mm. oman sopimusneuvotteluaseman vaikeus ja autonomian heikentyminen sekä muiden toimijoiden voimakas tuleminen lääkärintyöhön perinteisesti kuuluvien tehtävien alueelle taloudellisen hyödyn toivossa. Myös lääkäriasemien ja eri yritysten väliset lääkäreille epäedulliset ostopalvelusopimukset sekä määräävä sanelupolitiikka työehdoista tuottivat harmia.

Kia Pelto-Vasenius

Julkaisupaikan valinta aiheuttaa päänvaivaa

Tutkijan kuukausia tai vuosia kestäneen työn tuloksen julkistaminen on usein ongelmallista. Arvostettujen lehtien hylkäysprosentti voi olla jopa 90 ja rankingissa matalammalla olevatkin hyväksyvät julkaistaviksi vain puolet lähetetyistä artikkeleista. Uusine näköaloineen Open Access (OA, avoin verkkojulkaiseminen) -julkaiseminen on yleistynyt nopeasti. Joka neljäs vuonna 2011 julkaistu vertaisarvioitu artikkeli oli jo kolme vuotta sitten saatavilla vapaasti verkossa (1).

Martti Vastamäki, Heidi Vastamäki, Liisa Hakaste

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat