78096 osumaa

Anestesian riittävyyden mittaaminen

Anestesian syvyyden riittävyyttä on tutkittu yhtä kauan kuin yleisanestesioita on annettu. Rutiinikäyttöön soveltuvia aivosähkökäyrään (EEG) perustuvia anestesian syvyyttä mittaavia laitteita on ollut markkinoilla 1990-luvulta alkaen. Nämä aivojen kortikaalista toimintaa mittaavat laitteet kuvaavat unen syvyyttä ja toimivat luotettavasti yleisimmin käytössä olevien nukutusaineiden kanssa. Lukuisat ulkoiset tekijät aiheuttavat kuitenkin häiriöitä indekseihin, mikä on toistaiseksi estänyt mittarien luotettavan käytön tehohoidossa. Vaikka kivunhoito on yksi merkittävimmistä yleisanestesian komponenteista, luotettavaa kipumittaria ei toistaiseksi ole ollut markkinoilla.

Johanna Wennervirta

Depotlaastareita käytettävä oikein Alzheimer-potilailla

Norjan lääkeviranomaiset (Legemiddelverket) kiinnittävät huomiota Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien rivastigmiinia sisältävien depotlaastarien (Exelon, Novartis) yliannostusvaaraan. Riittämättömästi valvotussa hoidossa potilailla on ollut iholla enemmän kuin yksi laastari. Laastari vaihdetaan vain kerran vuorokaudessa ja vanha laastari on aina poistettava. Sijoituspaikkaa on muutettava ihoärsytyksen välttämiseksi eikä laastaria saa jakaa palasiin. Jos esiintyy yliannostuksen oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, verenpaineen nousua tai hallusinaatioita, laastari tulee poistaa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Karbapeneemit ja natriumvalproaatti eivät sovi yhteen

Uuden tutkimuksen mukaan karbapeneemiantibiootit pienentävät nopeasti ja huomattavasti (jopa 60-100 %) epilepsialääke natriumvalproaatin pitoisuuksia plasmassa. Seurauksena voi olla epileptisten kohtauksien ilmaantuminen. Lääkepitoisuuden muutos on niin nopea ja mittava, ettei sitä voi hallita seuraamalla natriumvalproaatin pitoisuuksia ja tarkistamalla lääkkeen annostusta, kuten on aikaisemmin ohjeistettu. Karbapeneemiantibiootteja, kuten dori-, erta-, mero- ja imepeneemia, käytetään lähinnä keuhkokuumeen sekä mahaontelon ja virtsateiden komplisoituneiden infektioiden hoitoon.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Naprokseeni ja esomepratsoli yhdistelmäksi

Yhdysvaltojen FDA on hyväksynyt käyttöön kiinteän yhdistelmävalmisteen, johon on yhdistetty tulehduskipulääke naprokseeni ja protonipumpun estäjä esomepratsoli (Vimovo, AstraZeneca/Prozen). Esomepratsoli vapautuu valmisteesta mahassa ja naprokseeni on suolistoliukoisessa muodossa. Lääke on tarkoitettu osteoartriittiin, reumaan ja ankyloivaan spondyliittiin ja samalla suojaamaan mahan limakalvoa naprokseeniin liittyviltä haavaumilta. Kahden tutkimuksen mukaan suolistoliukoisen naprokseenin käyttäjistä 23-24 %:lla esiintyi gastroskopiassa todettavia haavaumia, mutta määrä putosi noin kolmasosaan, kun potilaat käyttivät yhdistelmävalmistetta.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Sildenafiilista hyötyä keuhkofibroosissa?

Edennyttä idiopaattista keuhkofibroosia sairastavista 180 potilaasta tehdyssä lumekontrolloidussa tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että valtimoita laajentava fosfodiesteraasin estäjä sildenafiili (Viagra, Pfizer) voi parantaa valtimoveren happeutumista, lievittää hengenahdistusta ja kohentaa elämänlaatua. Sitä vastoin kuuden minuutin kestoisen kävelyn mitassa ei havaittu eroja sildenafiilia ja lumelääkettä saaneiden kesken. Alustavien myönteisten havaintojen katsottiin olevan aihe uusiin laajempiin tutkimuksiin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Simvastatiinin suuri annos vain eritystapauksiin

Britannian lääkevalvontaviranomainen (MHRA) kehottaa varaamaan simvastatiinin 80 mg:n annoksen vain vaikeaan hyperkolesterolemiaan ja mahdollisia lihashaittoja on seurattava aktiivisesti. Yli 12 000 sydäninfarktipotilaan 6-7 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa (SEARCH) verrattiin simvastatiinin 20 ja 80 mg:n annoksien hyötyjä ja haittoja mm. fataalien ja ei-fataalien sepelvaltimotapahtumien sekä aivohalvauksien estossa. Suurin annos ei tarjonnut lisäetua matalaan annokseen verrattuna sydän- ja verisuonitapahtumien ehkäisyssä. Simvastatiinia 80 mg saaneista sairastui myopatiaan 52 (0,9 %) ja heistä 11 rabdomyolyysiin. Vastaavasti 20 mg annosta käyttäneistä lihasvaivoja sai yksi potilas (0,02 %), mutta rabdomyolyysiä ei ilmennyt. Simvastatiiniin liittyvät vakavat lihashaitat ovat harvinaisia, mutta ne ovat yleisempiä vanhuksilla, naisilla, munuaisen vajaatoiminnassa, hypotyreoosissa sekä runsaan alkoholinkäytön yhteydessä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat