Geeniterapia verisuonten kasvattamiseksi

Sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat lähes puolet kuolleisuudesta länsimaissa. Valtimoiden ahtautuminen aiheuttaa verenkiertovajausta ja hapenpuutteesta johtuvia muutoksia, kuten katkokävelyä ja haavaumia alaraajojen valtimonkovettumistautia sairastaville potilaille. Pallolaajennuksia ja ohitusleikkauksia käytetään valtimonkovettumistaudin kriittisesti ahtauttamien suonten hoidossa, mutta nämä hoitomuodot eivät sovellu kaikille potilaille. Siksi edelleen harmittavan usein päädytään erilaisten hoitoyritysten jälkeen amputoimaan hapenpuutteesta kärsivä raaja tai sen osa.

Petra Korpisalo-Pirinen

Uutta tietoa solunsisäisen kolesterolin kuljetuksesta

Valtimonkovettumistauti syntyy, kun verenkierrossa kulkevia lipoproteiinipartikkeleita, lähinnä LDL-partikkeleita, kertyy valtimoiden seinämiin. Tämä houkuttelee paikalle verenkierrossa kiertäviä monosyytteja, jotka erilaistuvat valtimon seinämässä suuriksi syöjäsoluiksi eli makrofageiksi. Makrofagit keräävät sisäänsä valtimoiden seinämään kertynyttä LDL-kolesterolia muodostaen ns. makrofagi-vaahtosoluja. Jos makrofagit ottavat sisäänsä enemmän kolesterolia kuin ne pystyvät käsittelemään, ne kuolevat ja jättävät jälkeensä kolesterolikiteitä, jotka entisestään kasvattavat plakin kokoa. Suotuisissa olosuhteissa makrofagi-vaahtosolut pystyvät kuitenkin erittämään kolesterolin takaisin verenkiertoon HDL-partikkelien muodossa. HDL-partikkelien muodostumiseen tarvitaan ABCA1-proteiinia, joka sijaitsee makrofagien solukalvon pinnalla. ABCA1 siirtää solunsisäistä kolesterolia solun ulkopuolella olevalle vastaanottajamolekyylille, apolipoproteiini A-I:lle (apoA-I). Tämä johtaa HDL-partikkelien muodostumiseen. Vaikka nämä tapahtumat solukalvolla tunnetaan verraten hyvin, solunsisäiset kolesterolin kuljetusreitit ovat huonosti tunnettuja. Tiedetään, että eri geneettisissä sairauksissa (esim. Niemann-Pick tyyppi C, NPC-tauti) LDL-kolesteroli juuttuu solujen endosomeihin eikä kulkeudu takaisin solukalvolle, jossa sitä tarvitaan HDL-partikkelien muodostamiseen.

Matts Linder

Sukuhistoria altistaa sydänperäiselle äkkikuolemalle

Sydänperäinen äkkikuolema on yleisin yksittäinen kuolemansyy länsimaissa. Sen taustalla on usein tunnistamaton sepelvaltimotauti, ja valitettavan usein se on myös sepelvaltimotaudin ensimmäinen ilmentymä. Tavallisin syy sydämenpysähdykseen on äkillisen sepelvaltimokohtauksen aiheuttama sydänlihaksen hapenpuute ja sitä seuraava kammiovärinä. Koska sepelvaltimotaudin eri ilmenemismuotojen, sydäninfarktin ja äkkikuoleman, tunnetut riskitekijät ovat pääosin yhteneviä, on sydänperäisen äkkikuoleman vaarassa olevien henkilöiden tunnistaminen väestössä ollut haaste käytännön lääkäreille.

Kari Kaikkonen

Selkänikamien päätelevymuutokset yhteydessä alaselkäkipuun

Neljä viidestä aikuisesta kärsii selkäkivusta jossakin elämänsä vaiheessa. Suurimmalla osalla selkäkipu paranee itsekseen. Selkäkipu kuitenkin uusiutuu tai pitkittyy 10-15 %:lla potilaista, jolloin kuvantamistutkimukset ovat tarpeellisia. Magneettikuvaus on nykyään ensisijainen menetelmä, koska se antaa tarkkaa tietoa selän rakenteista.

Mari Kuisma

Koska kävit viimeksi työterveyslääkärillä?

Yli puolet lääkäreistä ei ole käynyt työterveyshuollossa vuosikausiin. Suurin syy lienee tietämättömyys työterveyshuollon monipuolisista mahdollisuuksista. Sairauksien ennaltaehkäisyn ja hoidon lisäksi apua on tarjolla niin yksittäisen lääkärin työssä jaksamiseen kuin koko työyhteisön toiminnan tervehdyttämiseen.

Marit Henriksson

Sairausvakuutuksen korvaaman reseptin arvo 48 euroa jo kolme vuotta

- Lääkärit kirjoittivat viime vuonna yli 35 miljoonaa sairausvakuutuksen korvaamaa lääkemääräystä, mikä oli 7 % enemmän kuin vuonna 2007. Reseptin keskimääräinen arvo on kuitenkin pysynyt samansuuruisena.

Timo Klaukka, Pekka Koivisto, Jaana Martikainen, Leena K. Saastamoinen, Jaana Kruuti

Kantasolusiirto voi korvata insuliinin

Autologinen luuytimen toiminnan säästävä kantasolusiirto (autologous non-myeloablative hematopoietic stem cell transplantation, HSCT) antaa lupauksia tyypin 1 diabeetikoiden hoidossa. Käynnissä olevassa tutkimuksessa on 23 iältään 13-31-vuotiasta diabetespotilasta. Kantasolusiirron jälkeen heistä 12 ei ole tarvinnut insuliinia neljä vuotta kestäneen seurannan aikana. Kahdeksan potilaan piti palata myöhemmin insuliinin käyttöön, mutta tarvittava lääkeannos oli pienentynyt. C-peptiditasot kohosivat kahden vuoden ajan kantasolusiirrosta ja säilyivät suurentuneina kolmen vuoden ajan. Myös insuliinin käyttöön palanneilla C-peptiditasot pysyivät suurentuneina kahden vuoden ajan. Tulokset lisäävät toiveita tyypin 1 diabeteksen parantamisesta kantasolusiirron avulla, mutta asiasta tarvitaan vielä lisää kontrolloituja ja pitkäkestoisia tutkimuksia.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Valproaattia varottava raskaudessa

Natriumvalproaattiin tiedetään liittyvän epämuodostumien vaara vastasyntyneellä, jos äiti käyttää lääkettä raskauden aikana. Nyt on julkaistu alustavia löydöksiä tutkimuksesta, jossa selvitetään raskauden aikana käytetyn epilepsialääkkeen vaikutuksia lapsen älykkyysosamäärään. Raskauden aikana lamotrigiinille altistuneiden lasten älykkyysosamäärä kolmen vuoden iässä oli 101, ja fenytoiinille altistuneiden 99, karbamatsepiinille altistuneiden 98 ja natriumvalproaatille altistuneiden 92. Natriumvalproaatille altistuneen lapsen älykkyysosamäärälöydös oli annosriippuvainen. Epilepsialääkitykselle raskauden aikana altistuneiden lasten älykkyysosamäärä korreloi yleensä äidin älykkyysosamäärän kanssa, mutta ei lapsilla, jotka olivat altistuneet natriumvalproaatille. Tutkijat kehottavat vaihtamaan mahdollisuuksien mukaan epilepsiaa sairastavien naisten natriumvalproaattihoidon muuhun lääkitykseen jo ennen raskauden käynnistymistä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Uusi reumalääke golimumabi

Kanadan lääkeviranomainen (Health Canada) on hyväksynyt uuden biologisen reumalääkkeen ja tuumorinekroositekijä-alfan estäjän golimumabin (Simponi, Johnson&Johnson/Schering-Plough). Lääke on tarkoitettu kohtalaisen vaikeaan ja vaikeaan nivelreumaan, psoriaasiartriittiin ja selkärangan niveljäykistymään. Golimumabi on "parannettu painos" infliksimabista (Remicade, Schering-Plough). Sitä annetaan infuusiona kerran kuukaudessa, ja noin 20 % muille TNF:n salpaajille resistenteistä potilaista on saanut siitä hyödyn. Myyntilupahakemus on käsittelyssä myös Yhdysvaltojen FDA:ssa ja Euroopan lääkelaitoksessa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkeresistentti tuberkuloosi lisääntyy

Uusia tuberkuloositapauksia todetaan vuosittain 9 miljoonaa, ja niistä 5 % eli noin 0,5 miljoonaa on monilääkehoidolle resistenttejä. WHO on julkaissut selvityksen tuberkuloosin hoitotilanteesta 81 maassa ja yli 91 000 potilasta käsittävästä aineistosta. Monilääkehoidolle (isoniatsidi ja rifampisiini) resistentin tubin osuus on Azerbaidzanissa 22 %, Moldovassa 19 %, Ukrainassa 16 % ja Venäjällä 15 %. Erittäin resistenttiä tautia, johon nykyiset lääkkeet eivät tehoa (fluorokinolonit, amikasiini, kanamysiini tai kapreomysiini), esiintyy 45 maassa. Resistenttiä tuberkuloosia on erityisesti HIV-potilailla. Suomen lähimaista Virossa ja Latviassa vaikeahoitoinen tubi oli WHO:n erityistarkkailussa vielä 10 vuotta sitten, mutta nyt tilanne on kääntynyt parempaan päin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä