William Petty - brittiläinen lääkäri, anatomi ja taloustieteilijä

William Petty (1623-1687) oli brittiläinen lääkäri, josta tuli kansantalous- ja tilastotieteen uranuurtaja. Hän syntyi Lontoon lähellä Hampshiressä vuonna 1623 kangaskauppiaan poikana. Hän lähti noin 15 vuoden ikäisenä Ranskan Normandiaan, jossa hän alkoi harjoittaa kaupankäyntiä, mutta samalla hän opiskeli jesuiittojen ylläpitämässä koulussa ranskaa, paranteli kreikan ja latinan taitojaan sekä luki matematiikkaa ja muita tieteitä.

Arno Forsius

Syyskolumni

Kesä alkaa kääntyä syksyksi. Kaikkien suuresti rakastama ja toisaalta vihaama vuodenaika lähenee loppuaan. Keväällä kuuluu kirjoittaa kesäloman odotuksesta, uusista mukavista työntekijöistä ja suurista lomasuunnitelmista. Tässä vaiheessa pitäisi sitten kirjoittaa kolumni, jossa valitan ainakin sitä, kuinka koko kesä kului päivystäessä ja laiskoja erikoistuvia lääkäreitä ohjatessa. Kaikki hellepäivät menivät töissä ja lyhyellä lomalla - jota ei saanut silloin kun olisi halunnut - vain satoi. Aurinkoihottuma vaivasi ja siitepöly kiusasi. Potilaat olivat ilkeitä ja hoitajat hoitotieteellisiä. Hyttysiä oli liikaa ja kalaakaan ei tullut. Mutta kun ei...

Susanna Wilén

Pitkä ja kapea - valtion lääkärin leipä tänäänkin

Suomen Lääkäriliiton valtionsektorin valiokunta teki syksyllä 2004 selvityksen valtion lääkärien työongelmista. Tässä artikkelissa esitellään selvityksen tuloksia. Sektorin tilannetta valotetaan myös ns. ei-jäsen -kyselyn ja Lääkäri 2003 -tutkimuksen näkökulmista. Lisäksi esitetään uusimpia ansionkehitys- ja palkkalukuja.

Outi Aikio, Sami Lukkarinen, Jukka Vänskä, Piitu Virtanen Satu Alajärvi, Taina Autti, Seppo Heinonen, Sami Heistaro, Antero Heloma Jukka Hytönen, Matti Lehesjoki, Raija Niemelä, Markus Perola

Valtionsektorin valiokunta pusertaa palkkauudistusta muotoon

Suomen Lääkäriliiton valtionsektorin valiokunnan missio on vaikuttaa valtion palveluksessa olevien lääkärien ansiokehitykseen ja työoloihin. Parhaillaan valiokunta painiskelee suururakan parissa: valtion palkkausjärjestelmän täysremontti merkitsee muutoksia noin 1 200 lääkärin palkkaukseen.

Katja Patronen

Keikkalääkärien työehdoissa puutteita

Lääkäreitä välittävien yritysten työsopimusten ehdot eivät ole kaikilta osin lainmukaisia. Puutteita esiintyy muun muassa sairausajan palkan ja vuosilomien laskemisessa. Ongelmia on ilmennyt muutamassa yrityksessä - pääosa keikkalääkärien työsopimuksista on asiallisia.

Katja Patronen

Uutisia Lääkäriliitosta verkossa

Lääkäriliiton jäsenet voivat seurata omaa liittoaan koskevaa uutisointia päivittäin verkossa.

In memoriam Allan Lassus 31.8.1938-7.6.2005

Uupumaton auttaja on poissa. Viimeisessä jaossa käteen ei jäänyt enää elämän valttikorttia. Allan Lassus syntyi 31.8.1938 ainoana lapsena metsäteknikkoisän perheeseen Korsnäsissa ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Koulut hän kävi Vaasassa ja lähti opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Professori Tauno Putkonen tunnisti nuoren lahjakkaan tutkijan ja houkutteli hänet iho- ja sukupuolitautien klinikalle. Alan erikoislääkärin oikeudet hän sai 1968. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi venereologiasta. Alansa apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa (1970-1988) tieteellinen työ kiinnosti Allania ja julkaisuja syntyi dermatologiasta, venerologiasta ja immunologiasta tiuhaan. Viisikymmenvuotislahjaksi itselleen Allan sanoutui irti yliopistovirastaan ja omistautui kokonaan potilastyölle. Innovatiivisena rohkeana potilaiden auttajana Allan erityisesti muistetaankin. Allanilla oli parantamisen lahja. Hän ei tuntenut sanaa ei, vaan auttoi aina kun apua tarvittiin. Lääkärinä hän uskoi, että potilasta voi aina auttaa ja tämän luottamuksen hän halusi siirtää potilaaseensa. Hänellä olikin 40 vuoden uransa aikana potilaita kuusinumeroinen määrä, sukuja kolmannessa polvessa. Potilastyössään Allan Lassus oli tinkimätön ja paneutui siihen koko voimallaan. Hänellä oli myös rohkeutta uskoa ja kokeilla valtavirrasta poikkeavia hoitoja. Esimerkiksi auringonvaloon hän ei suhtautunut jyrkän kielteisesti ja uskoi eräiden yleisten ihotautien kontrolloituihin valohoitoihin. Hän aloitti Suomessa ihon laserhoidot 1980-luvun lopulla, jolloin tätä hoitomuotoa vielä pidettiin varsin radikaalina. Hän investoi 1990-luvun alkupuolella ensimmäisenä ihon ultraäänilaitteeseen, jota piti ihotautilääkärin erinomaisena diagnostisena työvälineenä. Vapaa-aikanaan Allan nautti intohimoisesti urheilusta, nuorena aktiivisesti juoksuradoilla ja jalkapallokentällä, vanhempana penkkiurheilijana ja tenniskentällä. Allanilla oli kova kilpailuvietti ja sitä tyydytti erinomaisesti pokeripeli. Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kokoonnuimme 20 vuoden ajan ikään kuin Arvo Ylpön jalanjäljille pelaamaan suljetussa herraseurassa korttia Pörssiklubille. Skruuvia emme kuitenkaan Arvon tapaan pelanneet, vaan 7 kortin avopokeria, joka oli hyvää aivojumppaa Allanin mukaan. Sielläkään hän ei kokonaan päässyt potilastyöstä. Lukuisat olivat nekin kerrat, kun elämän vilkkaissa käänteissä ryvettyneet herrat halusivat Allanilta neuvoja vaivoihinsa, jotka eivät aina koskeneet näkyvissä olevaa ihoa. Sinne Fabianinkadulle American Stud Poker Associationin eli ASPAn jäsenet kokoontuvat nytkin kesän jälkeen, mutta ilman Armotonta Allania, jollaista lempinimeä hänestä joskus käytettiin kilpapokerin huipputaiturina. Allanin kanssa oli nautinto keskustella "filosofisia". Paljon nähneen ja monia pettymyksiäkin kokeneen, sydämen sivistyneen pyyteettömän miehen seura oli suosittua. Allan ei tyrkyttänyt itseään tai näkemyksiään. Opimme häneltä paljon. Koti ja metsä olivat ne tukikohdat, jonne levoton mieli kaipasi uupuneena toipumaan. Allan ei koskaan rehvastellut tekemisillään, se ei sopinut hänen tyyliinsä. Erityistä ylpeyttä hän kuitenkin tunsi perustamastaan Lääkärikeskus Ars Medicinasta, jonne molemmat lääkäripojat tulivat mukaan. Vähitellen pienenä yksityisvastaanottona aloittanut lääkärikeskus kasvoi yksityissairaalaksi. Tästä "lapsestaan" Allan puhui lämmöllä. Allan totesi joskus, että hän on saanut elää rikkaan elämän, saanut tehdä sellaista työtä, jota on osannut, pystynyt auttamaan monia ihmisiä. Itseään hän ei kuitenkaan osannut auttaa. Ennakko-oireita antamaton sydänveritulppa yllätti nukkuessa. Menetimme ystävän ja auttajan, jonka taitoja ja elämänmyönteisyyttä olisi tarvittu vielä pitkään. Kunnioitamme auttajan muistoa.

In memoriam Sir Richard Doll 28.10.1912-24.7.2005

Maailmankuulu syöpätutkija Sir Richard Doll kuoli 92-vuotiaana sunnuntaina 24. heinäkuuta. Hänellä oli keskeinen osa tupakan terveyshaittojen osoittamisessa, ja hän olikin eräs 1900-luvun merkittävimmistä lääketieteen tutkijoista. Sir Richard Doll aateloitiin vuonna 1971 ja hän sai lukuisia kunnianosoituksia sekä kotimaassaan (Royal Societyn kuninkaallisen mitalin ja Britannian Lääketieteen seuran kultamitalin) että ulkomailla, mm. YK:n syöpätutkimuspalkinnon, Euroopan syöpäyhdistyksen kultamitalin, Norjan kuningas Olavi IV:n palkinnon ja Saudi-Arabian kuningas Faisalin kansainvälisen palkinnon. Hän sai myös Suomen Syöpäyhdistyksen Saxén-mitalin. Doll jatkoi aktiivista tutkimustyötä myös jäätyään eläkkeelle vuonna 1983 ja julkaisi useita tutkimuksia vielä tänä vuonna. Vaikka Sir Richard oli kollegoidensa suuresti arvostama ja tunnettu terävistä näkemyksistään, ihmisenä hän oli hyvin kohtelias ja vaatimaton. Doll valmistui lääkäriksi 1937. Hän työskenteli uransa aikana mm. Medical Reserach Councilin tutkijana ja Oxfordin yliopiston Green Collegen professorina. Hän julkaisi vuonna 1950 yhdessä A. Bradford Hillin kanssa ensimmäisen tutkimuksen, joka osoitti tupakan ja keuhkosyövän välisen yhteyden. Yhdysvalloissa vastaavan löydöksen teki samaan aikaan riippumattomasti Ernst Wynder työryhmineen. Dollin ja Hillin tutkimus tehtiin keuhkosyövän yleistyttyä nopeasti tuntemattomasta syystä. Tutkimus toteutettiin keräämällä tiedot epäillyistä taudinaiheuttajista yli 600:lta keuhkosyöpään sairastuneelta potilaalta ja muiden sairauksien vuoksi hoidetulta verrokkiryhmältä 20 sairaalasta Lontoossa. Potilaista vain kaksi osoittautui tupakoimattomiksi. Samat tutkijat vahvistivat ensimmäisen tutkimuksen osoittaman tupakoinnin vaikutuksen lähettämällä tupakointia koskevan kyselyn 40 000 englantilaislääkärille. Jo kolmen vuoden seurannan jälkeen uusi tutkimus vahvisti keuhkosyövän vaaran suurenevan suhteessa poltettujen savukkeiden määrään. Lääkärien seurantatutkimus jatkui 50 vuotta, ja se on osoittanut tupakoinnin lisäävän myös lukuisien muiden sairauksien, mm. useiden syöpien, keuhkosairauksien sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että tupakoitsijat kuolevat 10 vuotta tupakoimattomia varhemmin ja kaksi kolmasosaa heistä tupakan aiheuttamaan sairauteen. Suomessakin akateemikon arvon saanut Sir Richard Peto ja Sir Richard Doll osoittivat yhdessä tupakan keskeisen kansanterveydellisen merkityksen koko maailman väestön kannalta mm. Intiassa ja Kiinassa. Doll tutki myös mm. alkoholin, säteilyn, hormonien ja asbestin vaikutuksia terveyteen. Erittäin vaikutusvaltainen oli myös yhdessä Sir Richard Peton kanssa 1981 laadittu arvio syöpätautien syistä. Arvio päätyi siihen, että tupakointi, ruokavalio ja infektiot aiheuttavat kaksi kolmannesta kaikista syövistä. Näihin verrattuna yleisenä huolenaiheena olleiden työaltisteiden, ruokien lisäaineiden ja saasteiden merkitys oli vähäinen. Doll itse lopetti tupakoinnin tulostensa selvittyä. Dollin ja hänen yhteistyökumppaniensa alun perin tekemän työn tulokset ovat nähtävissä tupakoinnin selvänä vähenemisenä koko väestössä ja sen myötä mm. keuhkosyövän sekä sydän- ja verisuonitautien vähenemisenä useissa maissa.

In memoriam Kalle Meurman 27.11.1920-26.5.2005

Lähes 20 vuotta eläkkeellä ollut KSS 1:n röntgenosaston ylilääkäri Kalle Otto Agathon Meurman syntyi Viipurissa 27. marraskuuta 1920. Ylioppilaaksi Kalle Meurman tuli Viipurin klassillisesta lyseosta, joka antoi hyvät matkaeväät tulevaisuuteen. Sota muutti suunnitelmia, mutta syntymälahjana saatu viipurilaisuus säilyi läpi elämän. Klassillisen lyseon pojat kokoontuvat syksyisin syömään ja muistelemaan menneitä, tätä tapahtumaa kutsutaan perunaretkeksi muistona entisajan perunannostolomasta. Kalle kuului tähän karjalaista perinnettä vaalivaan joukkoon. Kallen isä, arkkitehtiprofessori, Viipurin yleiskaavan luoja Otto-Iivari Meurman oli viipurilaisuuden symbolin, Torkkelin Killan perustajajäseniä ja valittiin myöhemmin kunniajäseneksi. Pojasta ei polvi huonontunut. Kallen viipurilaisuuden hyväksi tekemä työ palkittiin Torkkelin Killan kunniajäsenyytenä 2004. Kalle Meurman ehti aloittaa lääketieteen opiskelut ennen sotia ja käytännön kokemusta lääketieteen kandidaatille kertyi hänen toimiessaan sodan aikana Jv-pataljoonan lääkärinä. Lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen seurasi kunnanlääkäri-kaupunginlääkäri-kausi 1949-63. Toimiessaan Miehikkälän kunnan ensimmäisenä kunnanlääkärinä vuosina 1949-55 hän jo käytännössä osoitti halunsa noudattaa sen aikaista lääkärin etiikkaa - oli tavattavissa 24 tuntia vuorokaudessa eikä perinyt lääkärinpalkkiota varattomilta. Radiologiasta tuli Kalle Meurmanin kiinnostuksen kohde 1960-luvulla, ja hän erikoistui siihen 1962. Työpaikkoina olivat sen jälkeen Valkeakosken aluesairaala, Töölön ja Kivelän sairaalat sekä KSS I (Tilkka), jonka rtg-osaston ylilääkärinä hän toimi 1971-1986. Työtoverit muistavat Kalle Meurmanin kollegiaalisena, hyvänä kliinikkona, tunnollisena ja koko henkilökunnan arvostamana lääkärinä ja sovittelevana herrasmiehenä. Kallen ensi kerran tapaava saattoi luulla olevansa tekemisissä ujon ihmisen kanssa. Tosiasiat puhuivat kuitenkin toista kieltä. Työssä Kalle taisteli voimakkaasti byrokratiaa vastaan sekä potilaiden että lääkärikunnan puolesta. Eläkeaikana Kallen valtasi melkeinpä kirjoitteluhimo, hän otti erittäin aktiivisesti kantaa julkisiin ja yleisiin asioihin. Tuttuja olivat hänen näkemyksensä Länsiväylän ja Helsingin Sanomien yleisönosastoissa, allekirjoittajana K. Meurman, Espoo. Todisteena sisukkuudesta Kalle Meurman väitteli 60-vuotiaana rasitusmurtumista. Ansiokas väitöskirja herätti Puolustusvoimat huomaamaan siellä ilmenneen tärkeän ongelman. Kalle oli suosittu luennoitsija sekä Suomessa että ulkomailla, mm. Ruotsissa ja Tanskassa. Dosentuuri tuli vuonna 1982. Sotilasarvoltaan Meurman oli lääkintäeverstiluutnantti. Klassillisen lyseon kasvatti Kalle Meurman oli erittäin kielitaitoinen. Osoituksena rakkaudesta latinankieleen on hänen kirjoituksensa Duodecimissa 1986, jossa hän innokkaasti puhuu latinan kouluopetuksen puolesta. Kallen itseironisuudesta todisteena on hänen kirjoituksensa, joka ilmestyi Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteissa 2003 otsikolla "Miksi Kulikoff ei tullut hulluksi?". Kun perheeseen oli 1920-luvun lopulla hankittu piano, oli luonnollista, että kaikista kolmesta lapsesta toivottiin tämän instrumentin aktiivisia käyttäjiä. Kallea ei vanhempien näkemys miellyttänyt. Kerran soittotunnilla etevän pianonsoiton opettajan Sergei Kulikoffin kärsivällisyys petti ja hän totesi: "Jos kaikki minun oppilaani soittaisivat niin kuin sinä, minä tulisin hulluksi!". Kallen olettamuksen mukaan Kulikoffilla oli runsaasti ahkeriakin oppilaita, jotka pelastivat opettajansa psyyken järkkymiseltä. Todettakoon, että Kallen perhe, puoliso, lapset ja lastenlapset ovat lähes poikkeuksetta erittäin musikaalisia ja mitä erilaisimmat instrumentit soivat kotiorkesterissa. Eläkeaikanaan Kalle Meurman uppoutui koko sydämellään lääketieteen historiaan ja sotahistoriaan. Kallen kirjoitukset olivat syvällisiä, niissä heijastui perusteellinen paneutuminen asioihin. Esim. artikkeli "Kapina Viipurin pataljoonassa 1887" ei ollut pelkkä tilannekuvaus, vaan siihen liittyi myös kapinaan johtaneiden syiden analysointi. Kymmeniä julkaisuja ilmestyi röntgenologisissa ja sotilaslääketieteellisissä aikakausilehdissä. Artikkelinsa "Finsk militär tidskrift ja sotilasterveydenhuolto 1881-1901" Kalle lopettaa seuraavasti: "Mieleen tulevat Saarnaajan sanat, ettei auringon alla ole mitään uutta. Sotilasterveydenhuollon ongelmat ja menettelytavat ovat paljolti samanlaiset tänäkin päivänä". Kallen kynän avulla välittyi jälkipolville myös kuva lukuisista kuuluisista sotilashenkilöistä, joista mainittakoon sotilaslääketieteen uranuurtaja G.G. Winter ja sotaväen ylilääkäri C.F. Wahlberg. Döbeln kuului Kallen kiinnostuksen kohteisiin, siitä on todisteena hänen artikkelinsa Hippokrates-lehdessä: "Döbeln ja hänen lääkärinsä. Totta vai tarua?". Ruotsin Döbeln förbundet lausui v. 2003 ylistäviä sanoja Kallen Döbeln-tietoudesta. 26.5.2005 Westendissä lippu laskettiin puolitankoon. Pitkällisen sairauden uuvuttama isänmaallinen lääkäri-gentlemanni kuoli - niin kuin oli toivonutkin - kotonaan lähiomaisten ympäröimänä.

Vapaaehtoinen sitoumus suitsii väärinkäyttöä: Apteekkisopimus jo useammalla tuhannella lääkeriippuvaisella

Apteekkisopimus tukee päihde- ja lääkeriippuvaisten potilaiden vieroitusta tai muuta lääkehoitoa. So-pimuksella voidaan myös pyrkiä estämään uhkaavan lääkeriippuvuuden muodostuminen.