Ihotesteistä apua lääkeallergian selvittelyssä

Lääkkeiden käyttöön liittyvät ihoreaktiot ovat yleisiä, ja useimmiten ne herättävät epäilyn allergiasta. Allergia on kuitenkin mekanismina vain pienessä osassa tapauksista. Allergisten ja muilla tavoin syntyvien ihoreaktioiden erottaminen toisistaan kliinisen kuvan perusteella ei aina ole helppoa. Allergiset reaktiot yleensä toistuvat, jos samaa lääkettä käytetään uudelleen ja ne voivat myös olla henkeä uhkaavia. Tästä syystä tarvittaisiin luotettavia testejä, joilla allergiset reaktiot voitaisiin poimia esiin vaarattomista sivuvaikutuksista.

Sirkku Peltonen

HIV-infektion leviäminen ja yhteiskunnallinen murros

Lontoolaissosiologit ehdottavat käsitteen riskiympäristö käyttöönottoa puhuttaessa HIV-epidemian laajenemiseen vaikuttavista muutoksista. Ympäristön muutokset ovat vähintään yhtä tärkeä tekijä kuin yksilön riskikäyttäytyminen. Vuosikymmen sitten tapahtui tällaisia jyrkkiä ja nopeita muutoksia mm. Itä-Euroopassa ja Länsi-Balkanilla ja kirjoittajat esittävät, että näihin ympäristömuutoksiin liittyy myös HIV-epidemian räjähtäminen.

Robert Paul

Seminooman liitännäishoidoksi karboplatiinia

Noin 60 % kaikista kivessyövistä on puhtaita seminoomia. Tauti on paikallinen 70-80 %:lla potilaista. Yli viidenkymmenen vuoden ajan on ollut tapana antaa leikkauksen jälkeen para-aorttaalialueen imusolmukkeiden sädehoito. Näin hoitaen lähes kaikki paranevat; 80 % potilaista paranee jo leikkauksella ja oikeastaan vain 20 % tarvitsisi liitännäishoidon.

Lyhyesti: Milloin beetasalpaaja leikkauspotilaalle?

Beetasalpaajia käytetään yleisesti perioperatiivisen infarktin estoon suurten leikkausten yhteydessä, vaikka satunnaistettujen tutkimusten tulokset ovat olleet vaihtelevia. Arvostettu New England Journal of Medicine julkaisi yllättäen retrospektiivisen analyysin beetasalpaajahoidon perioperatiivisista vaikutuksista lähes 800 000 suuressa leikkauksessa olleen potilaan aineistossa. Vajaa viidennes potilaista käytti beetasalpaajaa ja analyysin perusteella suuren operatiivisen riskin potilaat hyötyivät hoidosta, mutta pienen tai keskisuuren riskin potilailla ei hyötyä havaittu. Suurempien satunnaistettujen tutkimusten tuloksia odotellessa lehden pääkirjoitus suositteli beetasalpaajia suuren leikkauksen yhteydessä sepelvaltimopotilaille, etenkin jos heillä lisäksi on diabetes, munuaisten vajaatoiminta tai muita valtimotaudin ilmentymiä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Pidempi antikoagulanttihoito eduksi alaraajan uuden laskimotukoksen estossa

Alaraajan laskimotukoksen antikoagulanttihoidon pituudesta on taitettu peistä pitkään. Nyt julkaistiin meta-analyysi, missä oli mukana 15 kriteerit täyttävää tutkimusta (potilaiden mediaanilukumäärä 345), ja keskeisenä tavoitteena verrata hoidon pituuden (lyhyen hoidon keston mediaani 1,75 ja pitkän 6,0 kk) estovaikutusta ja riskejä. Uuden tukoksen ilmaantuvuus pieneni pitkällä hoidolla: 0,02 vs 0,126 tapahtumaa/potilasvuosi. Jos hoito pitkässä terapiassa keskeytyi, vaikutus laimeni. Vuotokomplikaatioiden määrä oli samaa tasoa molemmissa ryhmissä. Tutkijat suosittelevat pidemmän kaavan mukaan toteutettua uuden trombin estoa.

Hannu Puolijoki

Aikuisastmaatikon lääkemäärä on suuri

Astman lääkehoidolla tavoitellaan toisaalta oireettomuutta ja toisaalta oireiden lievitystä. Tämän vuoksi astmaatikolla on käytössään tavallisesti useampi kuin yksi lääke. Samanaikaiset muut sairaudet kasvattavat lääkkeiden kokonaismäärää. Runsas lääkitys tulee kalliiksi ja voi heikentää potilaan hoitomyöntyvyyttä sekä lisätä haitallisten interaktioiden riskiä. Astmaatikon lääkehoidon tulisi olla tehokasta ja kokonaisuutena mahdollisimman yksinkertaista.

Pekka Ikäheimo, Sirpa Hartikainen, Tuili Tuuponen, Jorma Kiuttu, Timo Klaukka

Tulehduskipulääkkeet ja vakavat GI-kanavan vuodot

Kaikkiaan 26 espanjalaista sairaalaa käsittäneessä tutkimuksessa löydettiin noin 8 000 potilasta, joilla oli vakava maha-suolikanavan vuoto. Kuolleisuus oli 5,7 %. Tulehduskipulääkkeiden tai asetyylisalisyylihapon (ASA) käytön katsottiin liittyneen noin 36 %:iin kuolemantapauksista. Menehtyneistä 90 % oli yli 65-vuotiaita. Tutkijat arvioivat, että kuolemantapauksia ilmenisi 15 jokaista 100 000 ASA:n tai tulehduskipulääkkeiden käyttäjää kohti. Vaikkakin vakava komplikaatio on siten harvinainen, sen kansanterveydellistä merkitystä lisää tulehduskipulääkkeiden käyttäjien runsaus.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Huomiota lääkehaittoihin lapsilla

Euroopan lääkelaitos (EMEA) on julkistanut ohjeluonnoksen lapsien lääkehoidossa ilmenevien haittavaikutuksien ilmoittamisesta. Luonnos liittyy Euroopan parlamentin käsittelyyn syyskuussa tulevaan ohjeistoon, jolla pyritään lisäämään lääketutkimuksien suorittamista lapsilla. Tutkimusohjeiston valmistelua on seurattu aikaisemmin tällä palstalla (SLL 2004;59:3512 ja 4259 ja 2005;60:685). Lapset eivät aina osaa tai pysty kertomaan lääkityksen haitoista. Lääkäri joutuu usein määräämään vain aikuisilla tutkittua ja vain heille tarkoitettua lääkettä myös lapsille. Tämä vähentää halukkuutta ilmoittaa haitoista, kun käyttö on tapahtunut ohi tuoteselosteen. Lasten sairaudet eroavat aikuisten vastaavista, ja lasten kasvu ja kehitys voi johtaa lääkehaittavaikutuksiin, joita ei tavata aikuisilla.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Huutia homeopatiahoidoille

Tuoreessa pääkirjoituksessaan Lancet kritisoi homeopatian tehokkuudesta esitettyjä väitteitä. Samassa lehdessä julkaistiin analyysi 110:stä homeopatiaa ja 100:sta tavanomaista lääketieteellistä hoitoa soveltaneesta kliinisestä tutkimuksesta. Homeopatian kliininen teho todettiin lumehoidon veroiseksi. Pääkirjoitus viittaa Sveitsissä tehtyyn 5 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, jonka perusteella homeopatialta poistettiin vakuutusturva.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

WHO:n homeopatiaraportti roviolla

WHO:n kiinalaisen virkamiehen johtama yksikkö Genevessä on valmistellut luonnoksen raportiksi homeopatian eduista. Sama yksikkö julkaisi vuonna 2003 ankaraa kritiikkiä kohdanneen raportin akupunktion eduista. Kansainvälinen ryhmä asiantuntijoita hyökkää nyt Lancetin palstoilla homeopatiaraportin väitteitä vastaan. Homeopatialle myönteiset tutkimukset ovat mukana, mutta negatiiviset on unohdettu. Raportin valmistelua väitetään suljetuksi eikä farmakologista asiantuntemusta ole käytetty. Huolestuttavana pidetään sitä, että kun raportti tulee WHO:n yksiköstä, siitä tulee helposti viitedokumentti hoitojen mainostamiseen ja kaupusteluun. Koko raportin sisältö vaaditaan muutettavaksi.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä