Onko aivohalvaus estettävissä?

Suomessa sairastuu vuosittain 14 000 henkilöä aivoverenkiertohäiriöön. Aivohalvaus on yleisin aikuisiässä vammautumista aiheuttava sairaus Suomessa. Aivoverenkiertohäiriöiden riski suurenee jyrkästi iän myötä, ja niiden ilmaantuvuus on yli 75-vuotiailla 100-kertainen 25-34-vuotiaisiin verrattuna. Väestön ikärakenteen vanhetessa aivohalvaukseen sairastuvien lukumäärän on siten arvioitu nopeasti kasvavan. Sairastuvuus aivohalvaukseen ja sen tappavuus ovat olleet Suomessa laskussa yli 30 vuotta.

Juhani Sivenius

Aivohalvausten ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden muutokset Suomessa vuosina 1991-2002

Suomen aivohalvausilmaantuvuudesta ja -kuolleisuudesta tai aivohalvausten kohtaustappavuudesta ei ole julkaistua tietoa 1990-luvun lopulta eikä 2000-luvun alusta.

Pia Pajunen, Rauni Pääkkönen, Tiina Laatikainen, Helena Hämäläinen Ilmo Keskimäki, Marja Niemi, Hannu Rintanen, Veikko Salomaa

Aivohalvausriski verenpainelääkityillä avohoitopotilailla

Aivohalvauksen ehkäisy on kohonneen verenpaineen hoidon tärkein tavoite. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivohalvausriskiä ja lääkkeiden käyttöprofiilia avohoidon verenpainelääkitystä saavilla potilailla.

Kirsi Rantanen, Timo Strandberg, Hannu Vanhanen

Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito

Unettomuus on normaali reaktio elämänmuutoksiin, mutta se pitkittyy herkästi, mikäli ihminen alkaa huolestua siitä.

Soili Kajaste

Suun infektiot ja ateroskleroosi

Krooniset infektiot ovat ateroskleroosin riskitekijä.

Jukka H. Meurman

Lyhyesti: Idiopaattisen pulmonaarifibroosin hoitoon toivoa

Japanilaiset tutkivat nykymetodein varsin toivottoman idiopaattisen pulmonaarifibroosin hoidossa sokkoutetusti 107 potilaan kohdalla suun kautta otettavaa pirfenidonia (5-methyl-1-phenyl-2-[1H]-pyridoni). Lääkkeellä on kokeellisissa töissä saatu aikaan antifibroottisia vaikutuksia. Lääkkeen todettiin parantavan 6 minuutin rasitustestissä happisaturaatioarvoa sekä 6 että 9 kk hoidon jälkeen. Niin ikään VC koheni ja taudin pahenemisvaiheita esiintyi vain lumeryhmällä. Aktiiviin lääkitykseen liittyi huomattavia sivuvaikutuksia (mm. valoyliherkkyys, pahoinvointi, maksaentsyyminousut, jopa yksi hepatooma, joka lienee sattuma?). Protokollassa pysyminen oli kuitenkin sekä pir-fenidino- että lumeryhmässä samanlaista. Pääkirjoituksessa pohditaan tutkimuksen ongelmallisuutta mm. mitattavien parametrien osalta ja perätään laajaa monikansallista selvitystä aiheesta. Kysehän on ennusteeltaan maligniteettien luokkaa olevasta sairaudesta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Synnytyksen jälkeinen äidin masennus ennakoi lapsen asosiaalisuutta

Masentuneiden äitien lapsilla esiintyy asosiaalisuutta keskimääräistä enemmän. Englantilaisessa kaksostutkimuksessa todettiin, että synnytyksen jälkeen 5 vuoden aikana ilmennyt äidin masennus yhdistyi lapsen asosiaalisuuteen, mutta synnytystä edeltäneellä masennuksella vastaavaa yhteyttä ei ollut. Kaikkein suurin riski oli lapsilla, joiden äideillä oli sekä asosiaalisuutta että masennusta. Tutkijat päättelevätkin, että pyrittäessä ehkäisemään lasten asosiaalista käyttäytymistä, intervention tulee kohdistua sekä äidin asosiaalisuuteen että hänen masennuksensa hoitoon.

Raimo Kr Salokangas

Lisää näyttöä hormonikorvaushoidon ja kohtusyövän yhteydestä

Pelkällä estrogeenilla toteutettu vaihdevuosien hormonikorvaushoito lisää endometriumsyövän riskiä. Jos mukana on keltarauhashormoni, riski vähenee. Toisaalta keltarauhaskomponentti puolestaan lisää rintasyövän esiintymistä. Tilanteen sekavuutta lisäävät vielä uudet hormonikorvaushoitovalmisteet ja annostelutavat.

Pertti Kirkinen

Follikulaarisen lymfooman ensilinjan intensiivihoito

Follikulaarista lymfoomaa sairastavien potilaiden ennuste vaihtelee 5-10 vuoden välillä. Taudin laaja levinneisyys, suuri tautimassa, heikentynyt yleistila, anemisoituminen ja kohonnut laktaattidehydrogenaasi huonontavat ennustetta. Vaikka solunsalpaajahoidolla saadaan tauti yleensä hyvin häviämään, se uusiutuu ennen pitkää.

Sirkku Jyrkkiö

Antitromboottisten lääkkeiden keskeytys voi olla kohtalokasta lääkestentin asennuksen jälkeen

Lääkestenttejä asennetaan yhä useammin sepelvaltimoiden pallolaajennuksen yhteydessä estämään restenoosin ilmaantumista. Lääkepinnoitetut verkkoputket peittyvät hitaammin normaalilla endoteelilla, mikä saattaa altistaa tavallista pitempään vaarallisille tromboottisille komplikaatioille. Satunnaistetuissa tutkimuksissa subakuutin tromboosin vaara on kuitenkin ollut pieni, vain noin 0,5 % ensimmäisen vuoden aikana.

Juhani Airaksinen