Pohjautuuko hoito tilastolliseen vai kliiniseen merkitsevyyteen?

Nykyisin varmaan jokainen lääkäri osaa vaatia hoidon perustumista evidenssiin. On heti kuitenkin syytä kysyä, mitä evidenssillä todella tarkoitetaan, eli pohjautuuko hoito vain tieteellisen tutkimustuloksen tilastolliseen merkitsevyyteen vai myös sen kliiniseen merkittävyyteen. Kontrolloitujen tutkimusten todellisen arvon hahmottamisessa käytännön lääkäriä auttaisi NNT (number needed to treat) ja NNH (number needed to harm) -käsitteiden käyttö ja luopuminen suhteellisen riskin vähenemästä, kuten tästä asiasta numerossa 37/2004 kirjoittaneet kollegat Puustinen, Nummenmaa ja Louhiala esittivät (1). Kysynkin asiantuntijoilta, sisältyykö suhteellisen riskin vähenemään siinä määrin korvaamattoman tärkeää verrattuna NNT-lukuun (tai riskin absoluuttiseen alenemaan), että tämän tunnusluvun käyttö on nykylaajuudessa perusteltua kliinisen päätöksenteon näkökulmasta katsottuna, vai onko siihen tukeutumisen keskeinen tarkoitus esim. vain tutkimustulosten vähäisen käytännöllisen arvon peittäminen helposti harhaanjohtavalla ilmaisulla?

Taisto Talvensaari

Erityislupalääkkeiden käyttöä edeltää perusteellinen harkinta

Pertti Heikman ja Mikko Salaspuro kirjoittivat Suomen Lääkärilehden numerossa 40/2004 (s. 3777) mielenkiintoisista periaatekysymyksistä pohtiessaan, tulisiko lääkkeiden erityislupahakemusmenettelyn perustua tieteelliseen näyttöön. Vaikka vastauksen luulisi olevan yksiselitteisen positiivinen, kannattaa asiaa kuitenkin tarkastella myös yksittäisen potilaan hoidon ja sitä koskevan päätöksenteon ja valvontavastuun kannalta. Tällöin palataan kahteen erilliseen kysymykseen: 1) tulisiko Lääkelaitoksen valvoa yksittäisten lääkäreiden lääkehoitoratkaisuja potilaskohtaisesti, ja 2) tulisiko empiirinen hoito kieltää silloinkin, kun tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitoja ei ole käytettävissä tai sellaisilla ei ole saavutettu tulosta?

Hannes Wahlroos, Erkki Palva

Asiantuntemusta valtuustoihin

Suomalaisessa terveyspolitiikassa eletään merkittäviä hetkiä. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi lupasi paljon. Keskeisin osa tästä hankkeesta on ensi vuonna voimaan tuleva hoitotakuu, joka asettaa hoitoon pääsylle määräajat ja vähitellen myös yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit.

Sami Heistaro

Mitä kuluttajan ohjaaminen rahalla USA:n mallin mukaan tarkoittaa?

Yritin huolella löytää Samuli Saarnin kirjoituksen (SLL 40/2004, s. 3778- 9) ydinsanoman, myös tällä kertaa. Rohkenen esittää, että Saarni selventäisi hieman, mitä hän tarkoittaa puhuessaan USA:n mallin kaltaisesta kuluttajakeskeisyydestä terveydenhuollossa ja esittää, että Suomessakin kuluttajaa tulisi nykyistä enemmän ohjata rahalla. Tulkitsenko oikein, kun ymmärrän, että Saarni USA:sta saamiensa vaikutteiden perusteella suosittelee Suomeen kuluttajakeskeistä terveydenhuoltoa, jonka kulmakivinä ovat kuluttajan ohjaaminen rahalla, kuluttajan kontrolloima hoitotapahtuma ja ammattiaan vapaana ulkoisesta manageroinnista harjoittavat lääkärit?

Matti Rimpelä

Selvennysyritys - vielä kerran

On hyvä, että tärkeistä terveyspoliittisista teemoista keskustellaan Lääkärilehdessä. Lääkärikunnalla tulisi olla tietoja ja kiinnostusta terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseen. Matti Rimpelä on tuonut esiin kiinnostavia näkökulmia keskusteluun, mutta toisaalta jäänyt toistamaan kysymyksiä minun todellisista tarkoitusperistäni ja eri termien merkityksistä. Pelkään, ettei omien kantojeni toisto ole enää kovin kiinnostavaa useimmille lukijoille.

Samuli Saarni

Telehammaslääketiede - parempaa hoitoa ja yhteistyötä lääkärin kanssa

Teletekniikkaa voidaan käyttää monipuolisesti suun terveydenhuollossa. Sähköinen konsultaatio tekstin ja kuvien avulla lääkärin ja hammaslääkärin välillä nopeuttaa ja parantaa hoitoa. Teknologia ei koskaan korvaa aitoa potilas-lääkärisuhdetta, mutta se voi olennaisesti helpottaa työtä ja antaa enemmän aikaa potilaan kohtaamiselle.

Sinikka Kortelainen

Kaivoksissa ja merillä

Biologia on tullut yltäkylläisyyden aikaan. Mitatun datan määrä on musertavan suuri. Tietoa louhivat biologiset datamainarit tuottavat tästä raakamateriaalista kokonaiskuvaa.

Erkki Karjalainen

Ettei jäisi sanomatta

Puhuminen on arkinen toiminto, niin arkinen, että se voi harhauttaa ajattelemaan että sen häiriötkin ovat vain puhehäiriöitä, irrallaan muista toiminnoista. Tai sitten puhuminen liittyy korkeampiin aivotoimintoihin, jotka ovat mystisiä ja eksaktin tutkimuksen ulottumattomissa. Kummankin oletuksen seurauksena saattaa olla, että viivästyneeseen tai keskiverrosta poikkeavaan puheen kehitykseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota.

Marja Asikainen

Viimeinkin suomenkielinen kirurgian oppikirja

Suomenkielinen kirurgian oppikirja on viimeinkin ilmestynyt. Kirurgia-kirja kattaa kaikki kirurgian erikoisalat. Kirjassa on pyritty esittämään kaikki se kirurgian tieto, mitä yleislääkäriltä sekä kaikilta kirurgeilta peruskoulutuksen osalta vaaditaan. Kirja on tehty ensisijaisesti lääketieteen opiskelijoille sekä kirurgiaan erikoistuville, mutta soveltuu myös yleislääkäreille, kirurgisille sairaanhoitajille ja perusteoksena kaikille sairaanhoidon ammattilaisille.

Juha Niinikoski

Kain Tapperin muistolle

Kuvanveistäjä Kain Tapperin näyttely Veistoksia ja piirrustuksia järjestettiin 19.8.- 12.9.2004 Helsingissä Krista Mikkolan galleriassa (Neitsytpolku 9). Vierailin näyttelyssä 4.9.2004, samana päivänä kuin Tapper siunattiin Saarijärvellä sukuhautansa lepoon. Aurinko tulvi gallerian molemmissa päissä olevista ikkunoista sisälle, keskimmäinen huone jäi hämäräksi, sen Krista Mikkola oli valaissut kynttilöin. Kun Tapperin töiden äärelle pysähtyi, ne alkoivat puhua. Pieneen näyttelytilaan oli onnistuttu luomaan uskomaton intensiteetti: valo ja varjo, musta ja valkoinen, elämä ja kuolema olivat läsnä tasaväkisinä ja todellisina - tunsin olevani lähellä oivallusta olennaisesta. Teoksia oli näytteillä 45; niistä etenkin Tapperin pelkistetyt veistokset synnyttivät minussa runoja.

Anne-Maria Kuopio