77891 osumaa

Moniresistentit ESBL-bakteerikannat tuovat hankalia haasteita

Niin yleisen patogeenin kuin Escherichia colin mikrobilääkeresistenssi on huolestuttava ilmiö jo sinänsä, mutta lisäksi bakteeri on saanut erityisen tehokkaaksi osoittautuneen aseen lääkkeitä vastaan. Eräiden bakteerikantojen tuottamat laajakirjoiset beetalaktamaasientsyymit (extended-spectrum beta-lactamases, ESBL) hajottavat kefalosporiineja. Gramnegatiivisten sauvabakteerien usein moniresistenttien ESBL-kantojen pelätään tuottavan tulevaisuudessa yhä enemmän pulmia paitsi sairaalainfektioiden aiheuttajina, myös avohoidossa.

Marianne Jansson

Oppimisen iloa vai epäonnistumisen tuskaa?

Oppimiskykyä heikentävät kehitykselliset häiriöt vaikuttavat keskeisesti lapsen sosiaaliseen ja psyykkiseen kehitykseen sekä ammatillisiin koulutusvalmiuksiin. Lähes joka viides nykykoululainen saa lyhytaikaista tai koko kouluiän kestävää erityis- tai tukiopetusta. Lapsen kehitystä ohjaa vahvasti paitsi motivaatio, myös pyrkimys välttää tilanteita, joihin liittyy epäonnistumisen pelkoa. Vaikeus selviytyä arjen vaatimuksista voi johtaa sekundaaristen ongelmien kehään ja syrjäytymiseen. Vaikka kaikkia erityisvaikeuksia ei voida poistaa, voidaan varhaisella tunnistamisella, oikein ajoitetuilla tukitoimilla sekä lapsen kehitystä tukevalla terveydenhuollon, päivähoidon ja vanhempien yhteistyöllä vaikuttaa lapsen selviytymiseen.

Merja Saarinen - Ilona Autti-Rämö

Lapsen kehityksen seuranta neuvolassa Lene-menetelmällä

Kehityksen ongelmat alkavat herkästi laajeta kietoutuen mm. lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen, ja siksi tukitoimien järjestäminen jo varhain olisi tärkeää. Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio (Lene) on tarkoitettu neuvolan työvälineeksi. Vuonna 2001 aloitettiin seurantatutkimus Lenen toimivuudesta ja kehityksen ongelmien ennustuskyvystä.

Riitta Valtonen - Timo Ahonen - Paula Lyytinen

Lyhyesti: Stressi pahentaa multippeliskleroosia

Multippeliskleroosin (MS) alku- ja uusiutumisjaksot puhkeavat usein äkillisesti, mutta toipuminen ottaa pidemmän ajan. Sairausjaksoa laukaiseviksi syiksi on esitetty infektioita, fyysisiä vammoja ja rasittavia elämäntapahtumia. Viimeksi mainittujen tekijöiden osuutta tutkittiin 14 tutkimusta käsittävällä meta-analyysillä. Sen mukaan rasittavat elämänmuutokset edelsivät MS:n puhkeamista ja pahenemisjaksoja erittäin merkitsevästi. Näyttääkin varsin varmalta, että tavanomaiseen elämään usein kuuluvat, mutta silti rasittavat elämänmuutokset, varsinkin jos niiden rasitusvaikutus kestää pidempään, aiheuttavat MS-taudin pahenemisvaiheita. Vaikutusmekanismia pohtiessaan tutkijat päätyvät oletukseen, jonka mukaan akuutissa stressitilanteessa kortisolierityksen huomattava nousu suojaa infektioilta, mutta pidempään jatkuva stressitila ja kortisolipitoisuuden pieni mutta pitkäaikainen kohoaminen johtaa akuutille stressille vastakkaiseen tilanteeseen: Immuunisolujen glukokortikoidireseptorien määrä ja sitomiskyky laskee, jolloin myöskin tulehdusriski kohoaa. Samalla kortikotropiinia vapauttavan faktorin eritys kohoaa ja aktivoi verisuonten sisäpinnan endoteelissa olevia mast-soluja, jotka puolestaan lisäävät verisuoni-aivoesteen läpäisevyyttä ja myös sitä kautta tulehduksen laajenemista. Stressin psykobiologinen vaikutusmekanismi on pitkälti auki ja erinomainen aihe tutkimukselle.

Raimo Kr Salokangas

Psyykkisesti sairas surmaa harvoin tuntemattoman

Vakaviin psykiatrisiin häiriöihin liittyy kohonnut henkirikoksen tekemisen riski, mutta kaikista henkirikoksista mielisairaiden tekemät edustavat vain pientä osaa. Julkisuudessa syntyneen mielikuvan mukaan mielisairaat ovat arvaamattomia ja voivat yllättäen käydä tuiki tuntemattomien kimppuun. Nämä mielikuvat on yhdistetty myös mielisairaalapaikkojen vähenemiseen.

Raimo K.R. Salokangas

Viikottainen flukonatsoliannos ehkäisee hiivakolpiitin uusimista

Yli kolmesti vuoden aikana uusiva hiivakolpiitti kiusaa 5-8 %:ia fertiili-ikäisistä naisista. Valtaosaan tapauksista ei löydy mitään tulehdusta suosivaa syytä. Ongelman profylaktiset hoitomenetelmät eivät ole olleet kovin tehokkaita päivittäistä tai viikottaista ketokonatsoliprofylaksiaa lukuun ottamatta. Tällä lääkkeellä on kuitenkin maksatoksisia ominaisuuksia. Flukonatsolilla näitä riskejä on vähemmän ja 150 mg:n annos suun kautta otettuna johtaa hyvään lääkepitoisuuteen emättimen limakalvolla jopa 4 vrk:n ajaksi. Lumekontrolloidussa satunnaistetussa kaksoissokkokokeessa hoidettiin toistuvista hiivakolpiiteista kärsiviltä naisilta ensin akuutti infektio, jonka jälkeen potilaat saivat 6 kk:n ajan viikoittain suun kautta 150 mg flukonatsolia tai lumelääkettä. Infektion toistuminen estyi flukonatsoliryhmässä 6 kuukauden aikana 90,8 %:lla ja lumeryhmässä 35,9 %:lla, vastaavien lukujen ollessa 9 ja 12 kk aloituksen jälkeen 73,2 % ja 27,8 % sekä 42,9 % ja 21,9 %. Emätintulehdukset aiheutuivat pääasiassa candida albicansista ja candida glabratasta, eikä hoito johtanut kertaakaan flukonatsoliresistenssin syntymiseen. Hoidosta ei ollut merkittäviä sivuvaikutuksia. Viikottainen flukonatsoli estää hiivakolpiitin uusiutumista, mutta ei johda hyvään pysyväistulokseen hoidon loputtua. Vaikka flukonatsolilla ei tiedetä olevan vahingollisia vaikutuksia sikiöön, näiltä tutkimuspotilailta lopetettiin hoito, mikäli raskaus todettiin.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030