Herkkuja

Tyttö ja äiti kävelivät. He kävelivät paljon, oli paljon asioita toimitettavana. Piti käydä postissa, pankissa, vuokra maksamassa, kaupoissa ja niin edelleen. Yksityisautoja ei juuri ollut ja jos jollakulla oli, se takavarikoitiin armeijan käyttöön. Tietysti oli linja-autoja ja raitiovaunuja, muttei muutamaa pysäkinväliä viitsinyt aina ajaa näillä kulkuneuvoilla. Niinpä käveltiin, äiti sanoinkin, että tyttö on hyvä kävelemään. Tyttö oli siitä vähän ylpeäkin.

Marja Salmivalli

Menetettyjä mahdollisuuksia

Kun Jesse oli nuorukainen, hän löysi isoisänsä kirjavarastoista käytösoppaan. Hän luki sitä sivistyäkseen, ollakseen jotakin parempaa kuin muut pihan nuorukaiset. Nuori mies tarvitsi paljon tietoa tullakseen herrasmieheksi. Tässä kehitystyössä saattaisi tuosta resuisesta ja kuluneesta käytöskirjasta olla apua, hän tuumi. Sieltä olivat luettavissa selkeät ohjeet rakkauskirjeiden ja laskujen kirjoittamiseen. Oppaassa selostettiin myös, miten lähestyä vastakkaista sukupuolta, tosi tarkoituksella tietenkin. Kirjan kirjoittamisen aikoihin muihin tarkoitusperiin perustuva ohjeistaminen ei olisi tullut edes kysymykseen. Jesse luki kaiken. Hänen mieleensä alkoi iskostua ovien avaamisen merkitys daameille ja hänelle itselleen mutkan kautta hyvinkin palkitsevana toimintatapana. Näin hän tuumiskeli sohvalla loikoessaan ja arvioidessaan sivistyksen hyviä puolia. Oma painoarvohan siinä nousisi, saisi ehkä paremman lähtöruudun, jopa paalupaikan. Näiden ajatusten saattelemana hänestä alkoi kehkeytyä todellinen herrasmies.

Veikko Karskela

Kirjakaupassa

Ihmisen elämässä tapahtuu kaikenlaisia sattumuksia, suuria ja pieniä, unohtuvia ja mieleen jääneitä. Myöhemmin mieltä askarruttavia asioita on onneksi melko vähän, muuten turhautuisi ja menettäisi mielenrauhansa. Tuntisi itsensä peräti luuseriksi.

Veikko Karskela

Raivaajan kohteliaisuus

Nuorena miehenä on joskus pulmallista olla. Kulttuurin hienovireiset vaatimukset eivät ole vielä selvillä. Tulee kokeiltua ja tehtyä kaikenlaista, eivätkä tulokset ole aina toivotunlaisia. Tämä tuli Turun poika Köpi huomaamaan. Rangaistuskin oli ikäväluokkaan kuuluva, hävitön jano ja häpeä.

Veikko Karskela

Lento

Geneve sijaitsee äärettömän kauniin alppijärven, Lac Lèmandin, rannalla, kovin alhaalla ympäröiviin Alppeihin nähden. Kirurgi Pertti Partista pelotti, sillä hän oli melko kokematon lentäjä. Hän katsoi pää kenossa peloissaan veljenpoikansa Martin kanssa järven takaa nousevaa Jura Alppien korkeaa harjua. Nousu tulisi olemaan jyrkkää koko matkan. Hänen olisi Martin kanssa kuitenkin noustava pienellä Cessna 140 -merkkisellä koneellaan seuraavana päivänä Jura Alppien yli. Noustessaan he joutuivat tekemään jonkinlaista spiraalia ja siksakkia päästäkseen yläpuolella kohoavien Alppien korkeudelle ja niistä yli.

Pentti Salenius

Ihomato

Sen piti olla ihan tavallinen lääkärissä käynti. Minulla oli ollut flunssaa, ihan tavallista nuhaa ja yskää. Luulin alkavani jo parantua, mutta yskä pahenikin uudelleen, muuttui limaiseksi, pientä lämpöäkin piti. Minun oli tarkoitus vain kuunteluttaa keuhkoni ja saada lääkkeet, niin olin sen ajatellut.

Anne-Maria Kuopio

Jos pohjolan pasuuna eläisi

Jokaiselle yleislääkärille ja sisätautilääkärille ainakin on tuttu tilanne: vastapäätä istuu huokaileva, ylipainoinen potilas, jolla paino, verensokeri ja kolesteroli ovat seurannan jälkeen nousseet. Edellisillä vastaanottokäynneillä vuoroin ukkosen ja vuoroin enkelten kielellä annettu perusteellinen valistus on häipynyt hiljaisena jälkikaikuna työhuoneen pölyttyneisiin kansioihin.

Sakari Säkö

Brynolf Ryynänen

Brynolf olisi voinut olla todellinen henkilö. Hän on ruvennut elämään mielessäni omaa elämäänsä. Kuulin palasia Brynolfin taipaleesta eri ihmisiltä ja eri lähteistä. Jotkut ihmiset tuovat hänet mieleeni, ja toisaalta hänessä yhdistyy tapaamieni ihmisten piirteitä ja elämänkohtaloita. Aivan viime aikoina en ole hänestä kuullut. En ole varma, onko hän hengissä.

Pekka Turtiainen

Päivystäjä

Sanelin epikriisin loppuun ja vilkaisin kelloa. Siirsin loput potilaskansioista ikkunanlaudalla olevan pinon päälle odottamaan. Täytin taskuni vihreässä päivystyspussissa olevista tutkimusvälineistä ja kiiruhdin ulos. Maassa oli sohjoa; yritin osuttaa askeleeni kuivimpiin kohtiin, mutta silti sukkani kastuivat ikävästi. Ehdotustani päivystäjän kalosseista ei ollut otettu todesta. Oli hämärää, marraskuinen päivä ei ollut kirkastunut lainkaan.

Anne-Maria Kuopio

Elvytys

Sairaala on erilainen. Se on erilainen laitos kuin monet muut yhteiskunnan ylläpitämät laitokset. Sairaalaan ihminen joutuu, kun jossain hänen elimistönsä osassa on ilmennyt hoitoa vaativa häiri tai ihminen on joutunut jonkin ulkoapäin tulevan voiman kohteeksi. Tätä tapahtumaa kutsutaan tapaturmaksi. Kummassakaan tapauksessa he eivät voi liikkua minne ja miten haluaisivat.

Pentti Salenius