Statiinit aiheuttavat okulaarimyasteniaa?

Infarktin sairastaneen 67-vuotiaan naisen hyperkolesterolemiaa hoidettiin atorvastatiinilla (Lipitor, Pfizer) ja kolme kuukautta myöhemmin hänellä esiintyi systeemistä ja okulaarista lihasheikkoutta. Lääke lopetettiin ja oireet katosivat 6 viikossa. Kun kolesteroli jälleen kohosi, kokeiltiin peräkkäisinä hoitoina fluvastatiinia (meillä Canef, AstraZeneca; Lescol, Novartis), simvastatiinia (meillä Zocor, MSD; Corolin, Leiras; Lipcut, GEA) ja betsafibraattia (meillä Benzalip, Roche), ja lihasheikkous palasi aina 2-3 kuukauden kestoisen hoitojakson jälkeen. Lopulta hän sai taas atorvastatiinia, jolloin kehittyi myogeeninen ptoosi, vaihteleva horisontaalinen ja vertikaalinen strabismi ja raajojen lihasheikkoutta.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Ilmansaasteet - uusi sydänsairauksien vaaratekijä?

Ilmansaasteista johtuvia terveyshaittoja on pidetty lähinnä keuhkolääkäreiden huolena. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin julkaistu useampia artikkeleita ilmansaastumisen haitallisista sydän- ja verisuonivaikutuksista. Tutkimusaihe on muodikas ja tuloksilla on huomattavaa julkisuusarvoa. Tämä aiheuttaa tiettyä skeptisyyttä tulosten yleistettävyyden suhteen, minkä vuoksi Octopus päätti perehtyä tarkemmin asiaan.

Terveysennusteet ja niiden merkitys - esimerkkinä Pirkanmaa

Terveydenhuollon resursoinnin ja suunnittelun tueksi tarvittavia terveysennusteita tehdään vähän suhteessa niiden tarpeellisuuteen. Ennusteiden vähäisyyttä selittävät tieteeseen kuuluva varovaisuus ja toisaalta myös suunnittelijoiden etäisyys käytännön väestöaineistoista. Ennusteet osoittavat tulevaisuuden vain niihin sisältyvien olettamusten ja sattuman puitteissa, joten täsmälleen toteutuvia terveysennusteita ei ole. Jos ennusteelta edellytetään sen toteutumista, jää ymmärtämättä ennusteiden todellinen luonne: ennuste on vain mielipide tulevaisuudesta. Artikkelissa kuvataan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoitojaksojen erikoisaloittaista kehitystä 1997-2010 esimerkkinä alueellisista terveysennusteista ja niiden soveltamisesta.

Riitta Luoto, Jani Raitanen, Jaakko Herrala, Matti Hakama

Osastonlääkäri lähiesimiehenä "Enemmän tämmönen seniorikonsultti"

Osastonlääkäri toimii erikoissairaanhoidon moniportaisessa hierarkiassa lähijohtajana asemassa, jossa hänen valtansa ja vapautensa on rajoitettua. Johtajuutta jäsentää ja motivoi vahvimmin ammatillinen senioriteetti, joka ilmenee selkeimmin yksittäisiin potilaisiin kohdistuvassa kliinisessä työssä. Tampereella tehdyn haastattelututkimuksen mukaan osastonlääkärit kokevat muut lähijohtajaroolinsa epäselviksi. Kirjoittajat toteavat, että osastonlääkärin johtajaroolin kehittäminen vaatisi tuekseen sekä johtamiskoulutusta että johtajaroolin selkiyttämistä organisaatiossa.

Elina Viitanen, Erja Wiili-Peltola, Juhani Lehto

Miksi BCG-rokote tehoaa Suomessa?

Tuberkuloositilanne oli Suomessa poikkeuksellisen vaikea muihin Euroopan valtioihin verraten ainakin 1940-luvulle saakka. Mutta sen jälkeen on tilanteemme varsin selvästi parantunut, jopa enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Lähes päivittäin saamme tietoja tuberkuloosin uskomattomista tuhoista sekä kehitysmaissa että maailman vauraimmissa, kuten Yhdysvalloissa. Miksi asiat ovat meillä toisin?

Sakari A. Härö

Tieteidenvälisyyttä lääketieteeseen

University College London järjesti keväällä 2002 Lontoossa kolmannen vuosittaisen Medical Humanities -konferenssin Healing Partners: Learning from each other. Konferenssin otsikko viittaa yhtäältä tieteidenvälisyyteen, toisaalta Medical Humanities -toiminnan menossa olevaan verkostoitumiseen ja kolmanneksi potilaan ja lääkärin suhteeseen. Konferenssiin osallistui lääkäreitä, tutkijoita ja taiteilijoita Britanniasta, Yhdysvalloista ja Suomesta. Kahden päivän aikana oli tarjolla tiivis luento-ohjelma, 12 erilaista workshoppia, posterinäyttely sekä opastettu kierros National Galleryssä.

Martina Torppa

Luovuuden merkitys työn paineissa

Lähes parikymmenvuotisen työrupeaman aikana Afganistanissa olen käynyt läpi monenlaisia hankalia vaiheita: neljä väkivaltaista lähtöä kesken hedelmällistä ja innostavaa työtä. Silloin tuntui vaikealta ikään kuin jättää kansalliset ystävät ja avun tarvitsijat oman onnensa nojaan. Elin myös vuosia sodan keskellä Kabulissa, ensin Neuvostoliiton miehityksen aikana, jolloin saimme pelätä maaseudulta lentäviä summittaisia ohjuksia. Miehittäjät poistuivat maasta helmikuussa 1989. Kolme vuotta myöhemmin Neuvostoliiton voittajat alkoivat taistella vallasta keskenään pääkaupungissa. Sodan keskellä kuitenkin työ jatkui, silloin minun osaltani Kabulin äiti-lapsiohjelmassa (Mother and Child Health, MCH) tai pahimpina sotaviikkoina auttamassa lähistöllä sijaitsevassa Kansainvälisen Punaisen Ristin sotasairaalassa. Myöhemmin elin yksinäisiä viikkoja ja kuukausiakin Keski-Afganistanin vuoristossa ainoana ulkomaalaisena, viimeisen kahden vuoden rupeaman aikana kyllä kansainvälisessä työyhteisössä, mutta tässäkin tavallaan helpommassa vaiheessa riitti paineita: ympärillä tungeksivia lähimmäisiä kylissä tai klinikalla, ylivoimaisia medisiinisiä haasteita, joista yritin suoriutua parhaani mukaan ainoana työvälineenä usein minä itse.

Leena Kaartinen

Ajoterveys ja tiedonkulku - pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa?

Markku Litola ja Terhi Hermanson kuvaavat Suomen Lääkärilehdessä 36/2002 s. 3493-3495 ja Hermanson pääkirjoituksessa s. 3443- 3444 ajoterveyden seurannan parantamiseksi suunniteltuja muutoksia. Positiivisena ehdotuksena lääkäreille esitetään ilmoitusoikeutta ajokyvyn heikentymisestä. Toisaalta toimikunta ehdottaa, että henkilöauton ajokortin hakijoilta ei enää vaadittaisi lääkärintodistusta ja että sen haltijoilta vaadittaisiin lääkärin suorittama tarkastus vain korttia haettaessa ja uusintatarkastus vasta 70 vuoden iässä. Hoitavilla lääkäreillä ja yksiköillä on usein tietoja esimerkiksi potilaan sairauksista ja päihdekäyttäytymisestä. Koska näitä ongelmia esiintyy kaikissa ikäluokissa ja sairaudet lisääntyvät huomattavasti jo ennen 70 vuoden rajapyykkiä, olisi näiden tarkastusten vähentämistä syytä harkita uudelleen, toteavat Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lausunnon asiasta valmistelleet Timo Tervo ja Matti J. Tikkanen.

Timo Tervo, Matti J. Tikkanen

Lobektomia on edelleen asiallinen hoito keuhkosyövän kirurgiassa

Lääkärilehden ansiokkaassa pääkirjoituksessa (SLL 37/2002, s. 3581) Pekka Leinonen sinänsä oikeutetusti perää täsmällisyyttä ja oikeaa otetta kliinisiin tutkimuksiin, tässä pääkirjoituksessaan erityisesti kirurgiassa. Johdanto-osassaan hän maalaa lauseessaan pahasti harhaan menneeksi ja kauhisteltavaksi myös radikaalin mastektomian ja lobektomian. Ottamatta kantaa mastektomiaan tai kilpirauhasen lobektomiaan totean, että ainakin keuhkosyövän kirurgiassa lobektomia on edelleen asiallinen ja käypä hoito. Etuliite radikaali tarkoittaa silloin kasvaimen kokonaispoistoa ja usein lisäksi samalla välikarsinan samanpuoleisten imusolmukkeiden poistoa. Nämä toimenpiteet, vaikkakin ovat laajoja, eivät suinkaan ole pahasti harhassa. Viitteenä ollut BMJ:n kirjoitus ei tässä kohdassa myöskään sisältänyt mainintaa lobektomiasta. Ymmärrän Lääkärilehden pääkirjoituksen tarkoittaman asian tärkeyden selvästi, mutta haluan ehkäistä tarpeettoman väärintulkinnan.

Jari Laurikka

Luottamusmiehiä - onko heitä?

Vastavalitut luottamusmiehet aloittivat toimikautensa elokuun alusta. Akavaan on saapunut luottamusmiesvaalitulos 102 työpaikasta, joista 72 on saanut uuden lääkäriluottamusmiehen. Edellisellä vaalikierroksella noin joka toinen lääkäriluottamusmies luopui tehtävästään. Tämän kevään vaalit varmistivatkin epäilymme siitä, että luottohenkilönä toimiminen ei ole enää haluttua eikä rekrytointi välttämättä onnistu helposti. Takana näyttävät olevan ajat, jolloin vaaleissa oli useita ehdokkaita ja valinta suoritettiin äänestämällä. Miksi näin?

Kaisa Nissinen-Paatsamala