Lääkärinlausuntojen antamisen tarpeellisuus harkintaan Suomessakin (pääkirjoitus SLL 10/2002)
Suomessakin olisi varmaan aika miettiä kunkin lausuntokäytännön tarpeellisuutta. Varsinkin perusterveydenhuollon lääkäristä on tullut meillä lausunnonantaja potilaan mitä moninaisimpiin etuuksiin ja tarpeisiin. Lapsi tarvitsee sairauden ajalta todistuksen vanhemman jäämisestä kotiin, nuori hakiessaan kouluun, tarvitessaan ajokorttia tai mennessään armeijaan. Myös moninaiset allergia- ja ruokavaliotodistelut kuuluvat tässä vaiheessa lääkärin toimenkuvaan. Työikäiset tarvitsevat todistuksia useimmiten sairauslomista, työtapaturmista, kuntoutustarpeesta ja henkivakuutusyhtiöille lausuntoja terveydentilasta. Iäkkäät potilaat tarvitsevat usein todistuksen lääkkeiden erityiskorvattavuudesta, kuljetustarpeesta joko kertakäynnistä lääkärissä tai monivammaisuuden vuoksi pysyvämpää kuljetustarvetta varten. Vuosittaiset lausunnot veteraanikuntoutusta varten ovat kuuluneet myös kuvaan viime vuosiin saakka. Holhouksenalaisuuslausunnot maistraatille työllistävät käytännön lääkäreitä muutaman vuoden välein.