EU suunnittelee lääkeinformaation lisäämistä ­ muuttuuko mikään? Erkki Liikanen: Kyse on tiedottamisesta, ei mainonnasta

Aids, diabetes ja astma; siinä taudit, joita sairastavat ihmiset tarvitsevat EU-komission mukaan lisää tietoa reseptilääkkeistä. Lääkealan eurooppalaista lainsäädäntöä uudistava työryhmä on mm. esittänyt, että viiden vuoden kokeilussa lääkeyritykset voisivat tiedottaa reseptilääkkeistä suoraan em. potilasryhmille.

Ulla Järvi

Maksansiirtojen määrä ei vastaa tarvetta Suomessa

HUS:n Kirurginen sairaala tekee kaikki maan maksansiirrot. Vuosittain noin 40 suomalaista saa uuden maksan ­ ja uuden elämän. Määrä on kuitenkin Pohjoismaiden alhaisin; Ruotsissa siirtoja tehdään kaksinkertainen määrä. Ylilääkäri Krister Höckerstedtin mukaan tämä johtuu paljolti tiedonpuutteesta.

Oulussa valmistellaan vanhustyön eettisiä ohjeita

Oulussa on laadittu ehdotus kaupungin vanhustyön eettisiksi ohjeiksi. Vanhustyön etiikkatyöryhmä ehdottaa, että kaupunkiin perustettaisiin eettinen työryhmä, joka voisi mm. tehdä tapauskohtaisia arvioita eettisissä ristiriitatilanteissa. Koulutusta eettisissä kysymyksissä järjestettäisiin esimerkiksi ns. eettisillä kierroksilla, joita työryhmä voitaisiin kutsua tekemään työpaikoille.

Uskomuslääkintää ja täydentäviä hoitoja

Things do not get better by being left alone, aloittaa Adam Perlman tuoreen Medical Clinics of North America -sarjan uskomuslääkintää käsittelevän teemanumeron (1). Sen lähtökohta on realistinen: vaikka lääkärit yleensä suhtautuvatkin penseästi näihin hoitomuotoihin, olisi heidän silti potilaittensa takia tunnettava sitäkin. Nimittäin kolmannes amerikkalaisista ja puolet keskieurooppalaisista turvautuu uskomuslääkinnän keinoihin, ja ala kasvaa koko ajan. Eräitä sairauksia potevat näyttävät olevan erityisen alttiita hakeutumaan myös lääketieteen ulkopuolelle: nivelreumapotilaista jopa yli 90 % ja syöpäpotilaista jopa yli 80 % on etsinyt helpotusta täydentävistä hoitomuodoista (2). Vaihtoehtohoitoja käyttävät ovat yleensä hyvin koulutettuja, varakkaita nuoria keski-ikäisiä: hoitomuoto ei suinkaan ole tavallisesti viimeinen oljenkorsi vaan usein ensimmäinen hoitokontakti (2).

Pekka Leinonen

Kaihileikkaukseen tulevien potilaiden näöntarkkuuden muuttuminen kahden vuosikymmenen aikana

Kaihileikkauspotilaiden preoperatiivisen näöntarkkuuden muutosta leikkausmäärien lisääntyessä tutkittiin Vaasan keskussairaalassa ja Selkämeren sairaalassa vuosina 1982, 1985, 1990, 1995 ja 2000 leikatuista potilaista. Kyseisenä ajanjaksona kaihileikkaustekniikka muuttui intrakapsulaarisesta ekstrakapsulaariseksi ja edelleen fakotekniikaksi, ja hoitojakso muuttui runsaan viikon vuodeosastohoidosta pääosin päiväkirurgiseksi. Kaihin takia vaikeasti näkövammaisten osuus leikkaukseen tulevista väheni seuranta-aikana 16 %:sta 3 %:iin ja lievemmin näkövammaisten osuus 32%:sta 11 %:iin. Kaihileikkausinsidenssin noustua yhdellä leikkauksella/1 000 asukasta nousi leikattavan silmän näöntarkkuuden keskiarvo 1,3 log-rivillä ja paremman silmän näöntarkkuus vastaavasti 0,4 log-rivillä.

Jaakko Leinonen, Leila Laatikainen

Liuotushoidon käyttö aivo- ja sydäninfarktissa sekä keuhkoemboliassa

Tromboosin liuotushoitoa on käytetty maassamme noin 15 vuotta. Aluksi liuotuslääkkeitä käytettiin vain sydäninfarktin hoitoon sairaaloissa. Kun varhaisen liuotushoidon hyöty osoitettiin kiistattomasti, alettiin hoitoa käyttää perusterveydenhuollossa ja useilla paikkakunnilla myös ensihoidossa. Nykyään liuotushoitoa käytetään myös valikoidusti aivoinfarktin ja keuhkoembolian hoitoon. Uudet käyttöalueet ovat edellyttäneet vaativaa koulutusta ja testausta, tiukan hoitoprotokollan luomista ja valvontaa sekä vastuulääkärin nimeämistä toiminnalle.

Hannu Koponen

Syöpäpotilaan sekavuus

Sekavuus on syöpäpotilaan ja hänen läheistensä hyvinvointia huonontava oire, jonka yleisyys lisääntyy sairauden edetessä. Riskitekijöiden huomioon ottaminen on tärkeää sekavuuden ehkäisyssä ja hoidossa. Lääkkeet ovat tavallisimpia sekavuuden syitä, ja potilaalta tulee lopettaa kaikki ei-välttämättömät lääkkeet. Sekavuuden hoidosta on vähän kontrolloituja tutkimuksia. Hoidossa tarvitaan usein lääkkeitä, joista neuroleptit ja bentsodiatsepiinit ovat käytetyimpiä. Lääkehoidon tulisi olla osa laajempaa moniammatillista hoitosuunnitelmaa.

Timo Leino

Viivästynyt puheenkehitys ja kielellisen kehityksen erityisvaikeus foniatrisena ongelmana

Lasten kehityksellisistä viiveistä puheen kehityksen viive on yleisin. Taustalta löytyvät syyt ovat moninaiset ja osa lapsista tarvitsee tutkimuksia ja seurantaa erikoissairaanhoidon tasolla. Koska kuntoutukseen kuluu merkittävä määrä rahaa, tulee jo varhaisessa vaiheessa kiinnittää huomiota häiriöiden erotusdiagnostiikkaan ja kuntoutuksen suunnitteluun. Kouluiässä kielelliset häiriöt saattavat aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja sitä kautta kielelliset ongelmat voivat vaikuttaa ammatinvalintaan ja koko aikuiseen elämään.

Mari Qvarnström, Taisto Leppäsaari

Lyhyesti: Astmaan sairastuvat herkistyvät jo nuorina

Britit seurasivat peräti 22 vuoden ajan vuonna 1976 syntyneitä 100 lasta sen suhteen, miten käy herkistymisen allergeeneille ja puhkeaako astmaa. Vähintään toinen lasten vanhemmista oli atoopikko. Tutkimuksia tehtiin esikouluiässä sekä 11 ja 22 vuoden iässä. Vinkuminen ja atopia yleistyivät iän myötä, ja aikuisina 25 % sairastikin kriteerien mukaan astmaa. Jos 11 vuoden iässä oli vinkumista, se myös yleensä pysyi jatkossa. Astmaan sairastuneista 60 %:lla oli ollut kahden vuoden iässä siitepölyallergiaa, myöhemmin oli todettavissa myös keuhkoputkien hyperreaktiviteetti. Ruoka-aineyliherkkyys vauvaiässä ennusti myöhempää siitepölyherkkyyttä. Aikuisina astmaan sairastuvilla todetaan siis herkistymistä ja muutoksia hengitysteiden toiminnassa jo varhain.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Simpanssin ja ihmisen genomeissa eroja uskomattoman vähän

Geenien tasolla yhtäläisyytemme simpanssien kanssa on 98-99 %:n luokkaa. Ihmisyyden geneettisten perusteiden etsiminen on saanut uutta potkua ihmisen perimän alustavan kartoituksen valmistuttua pari vuotta sitten. Japanilainen tutkijaryhmä vertasi lähes 80 000:n mitaltaan vaihtelevan geenialueen samankaltaisuutta ihmisellä ja simpanssilla. Eroja löytyi ai- noastaan kromosomissa 21 sijaitsevista kahdesta suuresta geeniryhmästä. Tietomme geenien yhteistoiminnasta ja säätelystä ovat vielä liian puutteelliset ihmisyyden geneettisen perustan ymmärtämiseksi. Tuskin geeneistä kovin paljoa apua tämän asian ymmärtämiseen tullaan koskaan saamaankaan.

Matti Viljanen