Lääkärin käyttäytyminen

Olen mielenkiinnolla odottanut lääkärikunnan kannanottoja lehdessänne (SLL 25/98) olleeseen mielipidekirjoitukseen, jossa oli kysymys lääkärin velvollisuudesta pyytää anteeksi potilaalta. Hämmästyksekseni yhtään mielipidettä ei ole kirjoituksen johdosta ilmaantunut, vaikka kirjoitus sisälsi kosolti aiheita, joihin olisi mielestäni helppo tarttua.

Brittiläisen avohuoltojärjestelmän ja sen terminologian kattava pikaopas

Arvioitavan 136-sivuisen englanninkielisen teoksen artikkelit on aiemmin julkaistu British Medical Journalin artikkelisarjassa Caring of Older People ja esipuheen mukaan niitä on käsillä olevaa teosta varten edelleen muokattu saadun runsaan lukijapalautteen pohjalta.

Erkki Mäkinen

Paksumpi ja havainnollisempi työterveyshuollon epidemiologian perusteos

Työterveyslaitoksen pitkäaikaisen tutkimusjohtajan, professori Sven Hernbergin kirjoittama Epidemiologia ja työterveys on ilmestymisestään vuodesta 1987 kuulunut työterveyshuollon erikoislääkäritentin vaatimuksiin. Tenttiin valmistautujien kauhuksi tämän uudistetun painoksen sivumäärä on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi aikaisemmasta. Se on kuitenkin edelleen helppolukuinen, kenties jopa helppolukuisempi kuin aikaisempi painos. Kirja on lihonut erityisesti runsaan ja havainnollisen esimerkkiaineiston ansiosta, mutta myös tekstiosioihin on tullut lisää syvyyttä.

Sakari Tola

Palliatiivisen hoidon ABC

Brittiläisessä maailmassa palliatiivinen hoito on saavuttanut niin vakiintuneen aseman, että BMJ on julkaissut aihepiiristä artikkelisarjan ja siitä koostetun kirjan. Iso-Britanniassa palliatiivisesta lääketieteestä tuli oma spesialiteetti 1987 (Vasta silloin, sanoo kirjan toimituskunta. Jo silloin toteaa suomalainen saattohoitolääkäri). Kuitenkin valtaosa palliatiivista hoitoa tarvitsevista potilaista hoidetaan varsinaisten saattohoitokotien (hospices) ulkopuolella kuten Suomessakin. Tämä on antanut aiheen julkaista tietopaketin perusterveydenhuollon käyttöön.

Juha Hänninen

Kirjauutuuksia

Luettelossa on hiljattain markkinoille ilmestyneitä uutuuskirjoja ja aiemmin ilmestyneiden kirjojen uusia painoksia. Luettelon on toimittanut Akateeminen Kirjakauppa.

Eriarvoisuus psykoosilääkkeiden korvattavuudessa aiheuttaa hoidollisia vaikeuksia

Viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana antipsykoottisten lääkkeiden käyttö on olennaisesti helpottanut psykoottisten potilaiden hoitoa. Kiistattomista eduistaan huolimatta perinteiset antipsykoottiset lääkeaineet ovat kuitenkin osin epätyydyttäviä. Täysin riittämätön hoidollinen vaste on todettavissa noin neljänneksellä potilaita, ja yli puolelle jää positiivisesta vasteesta huolimatta häiritseviä psykopatologisia oireita, jotka heikentävät heidän sosiaalista selviytymistään. Monet ns. positiiviset psykoosioireet häviävät toisinaan suhteellisen nopeastikin, mutta varsin usein etenkin pitkäaikaiselle skitsofrenialle tyypilliset negatiiviset oireet jäävät lääkityksestä huolimatta valitettavan usein ennalleen. Näitä negatiivisia oireita ovat esimerkiksi yleisen aktiviteetin heikkeneminen, toimintamotivaation puute, sosiaalinen vetäytyminen, intellektuaalinen hitaus, puheen ja ajatuksen assosiatiivinen köyhyys ja sekä tunne- että affektielämän latistuminen. Lisäksi karkeasti arvioiden noin puolella potilaista ilmenee neuroleptien indusoimia haitallisia sivuvaikutuksia.

Ranan Rimón, Raimo Salokangas

Pysyvä, lapsesta keski-ikään kestävä lihavuus ennakoi metabolista oireyhtymää

Sekä lasten että aikuisten lihavuus on lisääntymässä hälyttävästi. Koska lihavuus ja etenkin keskivartalolihavuus ovat metabolisen oireyhtymän luonteenomaisia tunnusmerkkejä voi olettaa, että myös oireyhtymän vallitsevuus on kasvusuunnassa. On myös osoitettu, että lihavuus periytyy ja että lapsuudenaikaiseen lihavuuteen liittyy suurentunut vaara sairastua aikuisena diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että sekä lapsuudenaikainen lihominen että lapsuudesta alkanut, keski-ikään kestänyt lihavuus ovat yhteydessä aikuisiän metaboliseen oireyhtymään. Lapsuudessa lihavalla, mutta aikuisena normaalipainoisella henkilöllä oli kolminkertainen vaara saada metabolinen oireyhtymä aikuisena, mutta sekä lapsena että aikuisena lihavalla metabolisen oireyhtymän riski oli 56-kertainenen.

Mauno Vanhala, Pasi Vanhala

Hallux valgus - teoriaa ja tuloksia

Hallux valgus on yleinen vaiva länsimaissa. Tavallisin oireiden lähde on ensimmäisen jalkapöydänluun pään eli vaivaisenluun mediaalipuolella kengässä paineenalaiseksi joutuva pehmytkudos. Vuonna 1996 tehtiin hallux valguksen vuoksi Suomessa 3 800 leikkausta. Hallux valgus -leikkaustyyppejä on kirjallisuudessa kuvattu yli 130, mutta useimmiten käytetään muutamaa yleisintä leikkaustekniikkaa. Omassa aineistossamme on prospektiivinen 1-vuotisseuranta 92 Keller- ja chevron-leikkauksesta. Sekä subjektiiviset että objektiiviset tulokset paranivat kolmen kuukauden ja yhden vuoden välillä. Tulosten perusteella oireisen hallux valguksen leikkaushoidolla on saavutettavissa hyvä tai tyydyttävä tulos 90 %:lla potilaista.

Mikko J. Manninen, Jari Räsänen, Vesa Juutilainen, Eero Arajärvi

Lyhytaikaiset kuntoutushoitojaksot Kellokosken sairaalassa vuosina 1992-1996

Psykiatristen pitkäaikaispotilaiden siirtyminen avohoitoon on ollut kuluvan vuosikymmenen toimintalinjana Suomessa. Suurena haasteena tässä on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden toimintakyvyn heikkous ja yksinäisyys. Avohoidon voimavarat eivät aina ole riittäneet, ja niinpä potilaita on hakeutunut yhä uudestaan takaisin sairaalahoitoon. Kellokosken sairaalassa on tarkasteltu, miten suunnitelmallisilla lyhytaikaisilla kuntoutushoitojaksoilla on voitu tukea potilaiden selviytymistä kotona ja avohoidossa. Kuntoutushoitojaksoilla olleista potilaista yli puolella sairaalahoitopäivien määrä väheni. Lisäksi sosiaalinen selviytyminen parani suurimmalla osalla potilaista, varsinkin niillä, jotka pysyivät sovitussa kuntoutushoitojakso-ohjelmassa.

Seija Krudup, Tiina Keldrima

Akuutti suolitukos

Akuutin suolitukoksen, sekä ohut- että paksusuoliperäisen, hoito on muuttunut vain vähän kymmenen viime vuoden aikana. Diagnostiikassa on tapahtunut kehitystä lähinnä kuvantamistutkimuksissa, jotka auttavat erottamaan täydellisen ja osittaisen suolitukoksen toisistaan. Strangulaation ja siihen liittyvän suoli-iskemian havaitsemisessa on tapahtunut valitettavan vähän edistystä. Pysyvän suoli-iskemian riskin vuoksi suolitukospotilaat tulisi hoitaa yksikössä, jossa on kirurginen hoitovalmius. Usein potilaat hyötyvät konservatiivisesta alkuhoidosta, vaikka myöhemmin jouduttaisiinkin leikkaukseen.

Petri Aitola, Martti Matikainen