Yleislääkärin käsikirjan toimitukselle

Yleislääkärin käsikirjan vuoden 1996 painoksessa on Peter Wahlbergin kirjoitus lymen borrelioosista. Siinä sanotaan ihmisen verta imevän ja borrelia spirokeettoja kantavan puutiaisen levinneen koko Etelä-Suomeen noin Pietarsaaren leveysasteelle saakka. Peter Wahlberg on myös kirjoittanut asiasta yleistajuisen esitteen, jonka on tuottanut Folkhälsan (1994). Siinä kysytään, ovatko puutiaisen pistot erityisen tavallisia Ahvenanmaalla? Vastaus: Yhtä tavallisia kuin muualla puutiaisille sopivassa maastossa, esim. Turunmaalla ja Ruotsin Roslagenissa.

Eero Nevanlinna

Vastaus Eero Nevanlinnalle

Eero Nevanlinna sekoittaa kaksi asiaa: Hänen arvostelemansa ja minun kirjoittamani tekstit koskevat puutiaisen piston todennäköisyyttä, ja hänen siteeraamansa numerot (334/100 000 jne.) taas aivan toista asiaa eli myöhäisen borrelioosin serologisesti raportoitua ilmaantuvuutta. On todettu tosiasia, että puutiaisia esiintyy koko Etelä-Suomessa Pietarsaaren leveysasteelle saakka. On myös totta, että puutiaisen pisto Ahvenanmaalla on yhtä tavallista kuin Turunmaalla ja Roslagenissa, mikäli liikkuu puutiaisen esiintymäalueilla. Puutiaisen esiintymä vaihtelee voimakkaasti samalla seudulla jopa 100 metrin välein riippuen kasvillisuudesta ym.

Peter Wahlberg

Tupakoinnin taloudellisia vaikutuksia

Kapkaupungissa helmikuussa pidetyillä neuvottelupäivillä (The economics of tobacco control - towards an optimal policy mix, Conference Cape Town 18.-20.2.98) keskusteltiin tupakoinnin taloudellisista vaikutuksista. Osanottajia oli lähes sata 26 maasta. Edustettuina olivat mm. World Bank, WHO ja useat USA:n yliopistot.

Erkki Poikonen

Hematologian herkkupalat kansissa

Vaikka nykyaikainen viestintätekniikka on tuonut ulottuvillemme näyttöpäätteiden kautta mitä ihmeellisimpiä graafisia, kuvallisia ja kirjallisia esityksiä, ei meidän pidä kuvitella, että painoalan kehitys olisi mitenkään laahannut jäljessä. Takana ovat ajat, jolloin oppikirjoja saattoi julkaista pelkkinä tekstiä sisältävinä niteinä - nykyään on oltava kuvia, kaavioita ja runsasta väritystä, ja mikäs sen parempi oppimisen tueksi. Parantunut painotekniikka on myös tehnyt mahdolliseksi eritasoisten oppikirjojen räätälöimisen lukijoiden tarpeita varten.

Robert Paul

Pulskan pojan parhaaksi

Yleensä muoti on vallan hetkellinen ilmiö, joka häipyy yhtä nopsaan kuin tuleekin. Tyypillistä sille on sekin että se rietas herää henkiin jonkun kymmenen vuoden välein ja villiinnyttää uudet, hyväuskoiset uhrit yhtä julmasti. Tästä olisi itsekullakin varmasti esimerkkejä mielinmäärin. Nykylasten vaatetusta katsellessani olen vakuuttunut ettei viisastumista jälkipolvessamme ole suinkaan tapahtunut; yhtä typerän, viluisen, köyhän ja kurjan näköisiä ovat juniorimme kuin itse olimme jokuaika takaperin. Tosin tyttäreni väittää että minä se vasta näytänkin resupekalta tietä tallatessani, mutta samalla tavoinhan kritisoin isäukkoani itsekin murrosiän hormonimyrskyssä.

Vanhan Viipurin lääkintähuollosta vuoteen 1812

Viipurin kaupunki, jossa oli 1600-luvun puolivälin jälkeen noin 3 500 asukasta, joutui vuonna 1710 ison vihan aikana venäläisten haltuun ja liitettiin vuoden 1721 rauhanteossa Venäjään. Kun Suomesta tuli vuonna 1809 Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaanmaa, yhdistettiin Venäjään kuulunut "Wanha Suomi" vuonna 1812 jälleen muuhun Suomeen.

Arno Forsius

Kotisairaala on hyvä idea, mutta vielä keskeneräinen

Erikoissairaanhoitoon kohdistuneet säästöpaineet, sairauksien tutkimisen ja hoidon nopea kehittyminen ja hoidon laajeneminen uusiin, usein iäkkäämpiin potilasryhmiin ovat synnyttäneet länsimaissa tämän vuosikymmenen alkupuolella ajatuksen aikaisemmin sairaalassa annetun hoidon järjestämisestä potilaan kotona. Idea tällaisesta kotisairaalasta on lähtöisin pyrkimyksistä hoitaa kuolevia syöpäpotilaita mahdollisimman pitkään kotona. Myös päiväkirurgian kokemukset ovat vieneet ajatuksia tähän suuntaan. Erilaisilla malleilla toimineista kokeiluista on kertynyt jo jonkin verran tutkimusraportteja, joista yhden, Tammisaaressa toteutetun suomalaisen pioneerityön tulokset julkaistaan tässä Lääkärilehden numerossa.

Taito Pekkarinen

Astmaohjelma etenee myös apteekeissa

Valtakunnallinen astmaohjelma vuosille 1994-2004 lähestyy puoliväliään. Astmaohjelma painottuu perusterveydenhuoltoon, jota erikoissairaanhoito tukee konsultaatioin sekä huolehtimalla vaikeimpien ja pahentuneiden tapausten hoidosta. Terveyskeskukset ovat nimenneet ohjelman toteutusta varten yhdyshenkilöt, tavallisimmin lääkärin ja astmahoitajan. Apteekit tulivat virallisesti mukaan astmaohjelmaan vuosi sitten, ja yhteistyö on lähtenyt paikallistasolla käyntiin pääosin vilkkaasti.

Timo Klaukka, Sirpa Peura, Petra Vidgren

Tunnistavatko lääkärit poistamansa ihokasvaimet?

Maassamme otetaan vuosittain useita satoja tuhansia näytteitä ihomuutoksista. Yleensä päätöksen näytteen ottamisesta ja ensimmäisen arvion muutoksen mahdollisesta pahanlaatuisuudesta tekee avoterveydenhuollossa toimiva kliinikko, jonka taitoa tunnistaa erilaisia ihokasvaimia arvioitiin tässä tutkimuksessa. Näytteiden lähetediagnooseissa havaittiin selviä puutteellisuuksia ja usein patologian laboratoriossa joudutaan arvuuttelemaan jopa potilaan hoitopaikkaa käsialavertailujen avulla. Huolestuttavaa on, että usein kliinikko piti kasvainta hyvänlaatuisena vaikka kyseessä oli potentiaalisesti invasiivinen karsinooma. Lääkärin koulutus ja kokemus vaikuttivat selvästi arvion ja lähetediagnoosin oikeellisuuteen. Kirjoittajien mukaan kliinikoille olisi aiheellista järjestää toistuvia koulutus- ja palautetilaisuuksia ihomuutosten arviointikyvyn ja lähetteiden laadun parantamiseksi. Tutkimuksen aineistona oli yli 2 500 ihonäytettä terveyskeskuksista, alue- ja keskussairaaloista, yliopistosairaalasta ja yksityisvastaanotoilta.

Sirkku Mäkinen, Annamari Ranki, Heini Huhtala, Risto Aine, Anssi Lagerstedt, Kai Krohn

Kohdunkaulan syöpä- ja esiastelöydökset seulonnoissa

Kohdunkaulan syövän järjestelmälliset seulonnat aloitettiin 1960-luvun puolivälissä. Syövän ilmaantuvuus väheni siitä lähtien, mutta 1990-luvulla se on jälleen lisääntynyt. Seulonnoissa löytyneiden invasiivisten syöpien vaara kolminkertaistui 1980-luvulta vuoteen 1995. Keskivaikeiden ja vaikeiden solumuutosten määrät lisääntyivät 50 %, ja ne todettiin pääosin 30-45-vuotiailla naisilla. Lievien solumuutosten määrissä ei tapahtunut muutoksia. Syynä uuteen suuntaukseen saattaa olla muuttunut seksuaalikäyttäytyminen ja sen lisäämä tautivaara tai muutokset seulontoihin osallistumisessa, niiden järjestämisessä tai laadussa. Seulonnoista saadut tiedot talletetaan Suomen Syöpärekisterin Joukkotarkastusrekisteriin.

Mervi Kallio, Matti Hakama