Gammahydroksivoihappo (GHB) - vanha anesteetti, uusi muotihuume

Gammahydroksivoihappo (GHB) kehitettiin alun perin anestesialääkkeeksi. Se ei kuitenkaan ole saavuttanut merkittävää jalansijaa kliinisessä käytössä, eikä sitä ole laillisesti myytävänä Suomessa. Sen sijaan GHB on alkanut levitä meillekin huumeena, jolla on annoksesta riippuen joko euforisoiva tai sedatoiva vaikutus. GHB:n annostelun epämääräisyys ja kapea "terapeuttinen" alue aiheuttavat helposti myrkytyksiä. Niille on tyypillistä oireiden, lähinnä tajuttomuuden, nopea ilmaantuminen ja häviäminen. Myrkytyksen hoito on oireenmukaista.

Anna-Liisa Enkovaara, Kalle Hoppu

Majvikin suosituksesta ohjeita kosteusvaurio-ongelmien selvittelyyn

Viime vuosina tehtyjen selvitysten mukaan toimenpiteitä vaativia kosteusvaurioita esiintyy yleisesti suomalaisessa rakennuskannassa. Kosteusvauriot talon rakenteissa edistävät kemiallisten aineiden erittymistä rakennus- ja sisustusmateriaaleista ja homeiden ja bakteerien, kuten sädesienten, kasvua. Nämä voivat johtaa terveydellisiin haittoihin, joiden kirjo on laaja ja varsin epäspesifinen. Täsmällisten tietojen puutteessa terveyshaittoja on joskus liioiteltu, ja tämä on aiheuttanut epävarmuutta ja pelkoja.

Henrik Nordman, Helena Mussalo-Rauhamaa

Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely

Kosteusvauriolla tarkoitetaan tässä kosteuden aiheuttamaa vauriota rakennusmateriaalissa, selvästi havaittavaa jälkeä pinnoitteessa tai rakenteen tai materiaalin liiallista kosteutta, joka mahdollistaa mikrobikasvun tai kemiallisen hajoamisreaktion. Kosteusvauriota voidaan pitää homevaurion esiasteena.

Rakennusten kosteusvauriot Suomessa

Kosteusvaurioiden seurauksena rakennusten rakenteisiin ja materiaaleihin muodostuu homekasvua, jonka sisäilmaan tuottamat epäpuhtaudet aiheuttavat terveyshaittoja. Kosteusvaurioiden syinä ovat virheet tai puutteet suunnittelussa, rakennustyössä, rakennusten käytössä ja kunnossapidossa. Rakentaminen on nopeasti muuttunut 1960-luvulta lähtien, ja painopisteet ovat olleet teollisesti tuotettujen elementtien ja uusien materiaalien kehittämisessä. Materiaalien ja rakenteiden kosteusteknistä käyttäytymistä ei ole juurikaan testattu ennen niiden

Aino Nevalainen, Jari Koivisto, Teija Meklin, Mikko Vahteristo, Tuula Husman

Ilmanvaihto - tärkeä sisäilman laatutekijä

Ilmanvaihtojärjestelmää syytetään usein terveyshaittojen aiheuttajaksi. Ilmanvaihdon pysäyttäminen tai venttiilien tukkiminen tämän vuoksi on kuitenkin riski, sillä ilmanvaihdon puuttuessa epäpuhtauksia kertyy sisäilmaan ja rakenteisiin voi tulla kosteus- ja homevaurioita. Toimiva ilmanvaihto on tärkeä sisäilman laadun tekijä, joskaan ei ainoa. Hyvän sisäilman takaamiseksi rakennusta ja sen taloteknisiä järjestelmiä on käytettävä oikein ja huollettava säännöllisesti.

Risto Ruotsalainen

Sisäilman allergeenien määrä pääkaupunkiseudulla

Sisäilmassa esiintyy homeiden lisäksi muitakin altisteita. Osa sisäilman allergeeneista on lähtöisin eläimistä ja kasveista. Tavallisimmat eläinallergeenit ovat kissasta ja koirasta peräisin olevat valkuaisaineet, joita löytyy lähes jokaisesta kodista. Allergeenipitoisuudet lemmikkieläinperheissä ovat vähintään satakertaiset verrattuna perheisiin, joissa lemmikkejä ei ole. Eläimen omistajan vieraillessa voi pitoisuus suurentua noin kymmenkertaiseksi, koska allergeenit kulkeutuvat vaatteissa ja hiuksissa. Kasveista tärkeimmät allergeenilähteet ovat puiden, heinien ja pujon siitepölyt, mutta niiden merkitys sisäilma-allergeeneina on epäselvä. Sitä vastoin eräät viherkasvit, kuten limoviikuna, ovat osoittautuneet tärkeiksi sisäilma-allergeeneiksi.

Soili Mäkinen-Kiljunen, Marjatta Malmberg, Tari Haahtela

Nykytietämys mykotoksiineista

Kosteus- ja homevauriorakennusten sisäilmassa saattaa esiintyä homesienten tuottamia myrkyllisiä yhdisteitä, mykotoksiineja. Hengitystiealtistuksen tai elintarvikkeiden kautta nämä aiheuttavat verenvuotoa ruoansulatuselimistössä sekä maksa- ja munuaisvaurioita. Mykotoksiineja sisältävien homeitiöiden on esim. viljan ja maapähkinöiden käsittelyn ja yhteydessä todettu lisäävän maksa-, keuhko- ja virtsateiden syövän riskiä. Rakennusmateriaaleilla kasvavien homeiden tuottamista yhdisteistä on vasta vähän tutkimustietoa, mutta on todettu, että eri lajien yhteisvaikutuksen johdosta niiden myrkyllisyys lisääntyy ja homekasvu sinänsä voi olla merkkinä mykotoksiinien esiintymisestä.

Eeva-Liisa Hintikka, Kari Reijula, Marjo Nikulin

Rakennusten homeongelman toteamismenetelmät

Mikrobiologisten selvitysten tavoitteena on osoittaa, poikkeaako rakennuksen mikrobisto tavanomaisesta pitoisuuksiltaan tai lajistoltaan. Näytteitä voidaan ottaa sisäilmasta, pinnoilta ja materiaaleista. Suoralla mikroskopoinnilla voidaan selvittää, onko näytteessä mikrobikasvua osoittavaa sienirihmastoa tai runsaasti itiöitä. Viljelemällä saadaan lisäksi selville, onko näytteen lajisto tavanomaisesta poikkeava. Tiettyjen mikrobisukujen läsnäolo osoittaa kosteusvauriota, ja jos kyseessä on toksiineja tuottava suku, nopeat toimenpiteet ovat erityisesti tarpeen.

Aino Nevalainen, Teija Meklin, Anne Hyvärinen

Kosteusvauriomikrobeille altistuneiden oireet ja kliininen kuva

Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa olleet raportoivat usein ärsytysoireita, kuten nenän tukkoisuutta, nuhaa, yskää, kurkun karheutta, silmäoireita ja hengenahdistusta. Yleisoireina voi olla väsymystä, päänsärkyä ja lämpöilyä. Lisääntynyt infektiosairastavuus on myös tavallista. Kosteusvauriomikrobeille altistumisen harvinaisia terveyshaittoja ovat homeille allergisoituminen, astma ja keuhkorakkulatauti. Ärsytysoireiden statuslöydökset ovat usein vähäisiä verrattuna oireiden koettuun vaikeuteen. Pelkästään oireista ja kliinisistä löydöksistä kosteusvauriomikrobeille altistumista ei voi päätellä.

Helena Mussalo-Rauhamaa, Tuula Husman, Kaisu Juntunen-Backman

Kosteusvaurioon liittyvät oireet - miten potilaat tutkitaan?

Kun rakennuksen vesivahingosta johtuva rakennevaurio ja mikrobialtistuminen on huomattu ja siitä johtuvia terveyshaittoja epäillään, vaurion korjaaminen on ensisijainen toimenpide. Vaurioituneissa rakennuksissa asuville tai työskenteleville henkilöille voi aiheutua erilaisia terveyshaittoja, koska he altistuvat toistuvasti mikrobeille, homeille ja bakteereille ja niiden aineenvaihduntatuotteille. Lievimpiä haittoja ovat limakalvojen ärsytysoireet, kuten silmien ja nenän kutina sekä kirvely samoin kuin kurkunpään ärsytysoire, jotka häviävät altistumisen loputtua. Samanaikaisesti voi olla yleisoireina päänsärkyä, jäsensärkyjä ja väsymystä, jotka häviävät silloin, kun altistuminen loppuu. Infektioalttius saattaa epidemiologisten tutkimuksien perusteella nousta mikrobialtistumisen seurauksena ja johtaa esimerkiksi nenän sivuontelo- ja korvatulehduskierteeseen, minkä osoittamiseen ei ole keinoja yksilötasolla, joskin infektioiden väheneminen altistumisen loputtua voi antaa siitä viitettä.

Helena Keskinen, Henrik Nordman