Sarveiskalvon pinnallisen haavauman käypä hoito

Sarveiskalvon pinnallinen haavauma eli eroosio on epiteeliin rajoittuva kudospuutos, joka yleensä syntyy vamman seurauksena. Haavauma todetaan tyypillisten oireiden ja fluoreseiinivärjäyksessä näkyvän epiteelipuutoksen perusteella. Hoitona käytetään antibioottivoidetta, salvalappua ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkettä sekä tarvittaessa mustuaista laajentavia silmätippoja. Eroosio paranee yleensä nopeasti, mutta joskus se saattaa uusiutua silmäluomien irrottaessa haavaumakohdan epiteelin toistuvasti. Vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa on esitetty salvalapun hidastavan joidenkin eroosioiden paranemista, tulokset eivät toistaiseksi puolla salvalappuhoidosta luopumista. Sitkeästi uusiutuva pinnallinen haavauma saattaa vaatia kirurgista hoitoa.

Tero Kivelä

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Primaarivaiheessa annettava liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta. Tuoreimpien meta-analyysien mukaan noin yksi viidestä rintasyöpäkuolemasta voidaan välttää hoitamalla nuoret potilaat yhdistelmäsolunsalpaajahoidolla ja vanhemmat potilaat antiestrogeeneillä. Monet hoitoon ja sen toteutukseen sekä potilaan fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin edelleen osin avoimia.

Kaija Holli

Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet

Viime aikoihin asti Alzheimerin taudin tutkimus on kohdistunut ensi sijassa kognitiivisiin oireisiin. Etenevän kognitiivisten kykyjen heikkenemisen ohella taudin neurobiologiseen prosessiin liittyy kuitenkin usein myös psykiatrisia oireita ja käytöshäiriöitä. Vaikka Alzheimerin taudin syntymekanismi on epäselvä, näihin nonkognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömällä hoidolla, hoitoympäristöön kohdistuvin toimin sekä kohdennetulla psyykenlääkehoidolla.

Tuula Saarela, Hannu Koponen, Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Petteri Viramo

Huuli- ja suulakihalkiolasten ravitsemus

Huuli- ja suulakihalkio vaikeuttavat lapsen syömistä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Syömisongelmien vuoksi halkiolasten kasvu voi hidastua erityisesti imeväisiässä. Huuli-suulakihalkiokeskuksessa (HUSUKE) tehdyn selvityksen mukaan huuli- ja suulakihalkiolapset saivat vähemmän äidinmaitoa kuin terveet lapset. Vaikka halkiolapsilla oli enemmän syömisongelmia kuin terveillä lapsilla, heidän kasvunsa oli normaalin kasvun viitealueella imeväisiässä. Halkiolasten äidit tarvitsevat tukea äidinmaidon antamiseen pulloruokinnalla ja ohjausta syömisongelmien ratkaisemiseen. Ravitsemustilan arvioimiseksi kasvun seuranta on välttämätöntä.

Sari Laukkanen, Outi Nuutinen, Marja-Leena Haapanen, Reijo Ranta

Psykiatristen sairaansijojen väheneminen ja skitsofreniapotilaiden selviytyminen II Kotiutettujen skitsofreniapotilaiden psykososiaalinen selviytyminen

Huolimatta psykiatristen sairaalapaikkojen jyrkästä vähenemisestä viime vuosikymmenellä skitsofreniapotilaiden siirtyminen laitoksista avohoitoon näyttää pääosin onnistuneen. Kolmen vuoden kuluttua kotiutuksesta potilaat olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin sairaalasta poistuessaan. Asumisongelmat olivat suhteellisen vähäisiä ja näyttivät hiukan vähentyneen tämän vuosikymmenen alussa. Kuolleisuuden muutos selittyi kotiutettujen potilaiden ikärakenteen somaattisen tilan muutoksesta. Varsinkin 1990-luvun alussa kotiutettujen psykososiaalinen toimintakyky parani avohoidossa. Silti huomattavalla osalla potilaista oli psykoottisia oireita ja toimintakyvyn vajauksia. Suuri haaste sosiaali- ja terveydenhuollolle ja erityisesti psykiatriselle erikoissairaanhoidolle on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden yksinäisyys ja heikko toimintakyky. Erityisesti tulisi kehittää miesten toiminnallisuutta edistäviä ja ylläpitäviä hoitomuotoja.

Raimo K. R. Salokangas, Teija Honkonen, Soile Saarinen

Ehdokkaat valtuuskunnan vaaleihin asetettava nyt

Kun saat tämän Lääkärilehden numeron käteesi, sinulla on vielä muutama päivä eli 25.8. saakka aikaa tehdä huomautuksia valtuuskunnan vaalin vaaliluetteloon. Luettelossa ovat ne liiton jäsenet, jotka voivat asettua ehdolle ja äänestää 10.10.-17.11.97 pidettävässä vaalissa. Seuraava tärkeä rajakohta on 15.9. klo 16.00, johon mennessä ehdokaslistojen sekä vaaliliittoja ja -renkaita koskevien asiakirjojen on oltava perillä Lääkäriliiton toimistossa. Vanhastaan tiedetään, että huolellakin täytetyistä papereista löytyy aina pieniä puutteellisuuksia, joiden takia listojen asiamiehet laukkaavat viimeisenä päivänä ympäri kaupunkia kilpaa kellon kanssa. Tästä syystä on sekä järkevää että toivottavaa, että vaaliasiakirjat toimitetaan perille hyvissä ajoin ennen määräpäivää, niin että virheet ehditään korjata ennen vaalilautakunnan lopullista tarkastusta ja hyväksyntää. Ehdokaslistojen yhdistelmä julkaistaan Lääkärilehden 10.10. ilmestyvässä numerossa, jonka jälkeen postitse tapahtuva äänestys alkaa.

Taito Pekkarinen

Depressiolääkkeiden uudet indikaatiot

Lääketehtaiden intressisssä on laajentaa uudempien depressiolääkkeiden käyttö lieviinkin ei-depressiivisiin häiriöihin käyttäen suuria annoksia. Toisaalta psykoterapeuttisessa yhteisössä esiintyy vieläkin potilaan kannalta haitallista kaavamaista lääkehoidon vastaisuutta, jolle ei löydy tukea kontrolloiduista tutkimuksista. Päinvastoin, yleisesti ottaen tutkimukset viittaavat siihen, että psykoterapia ja lääkehoito tukevat toisiaan. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää, missä ei-depressiivisissä häiriöissä on uudempien depressiolääkkeiden käytölle tutkimuksellinen perusta.

Johan Spoov

Vastasiko talven 1996-97 influenssaepidemia odotuksia?

Viime talven influenssaepidemia oli Euroopassa keskimääräistä rajumpi mm. Englannissa ja Ranskassa. Kolumbiassa epidemia oli erittäin ankara. Yhdysvalloissa influenssasta ja keuhkokuumeesta johtuva kuolleisuus ylitti keskiarvot poikkeuksellisen pitkään. Pitkään kesti epidemiakautta muuallakin, mutta esimerkiksi Suomessa epidemia jäi vaisuksi. Talvi oli oiva esimerkki siitä, miten vaikeaa on ennalta arvioida alati muuttuvien influenssavirusten aiheuttamien epidemioiden kokoa. Usein luotettava maakohtainen ennuste ei ole mahdollinen. Talvi oli ongelmallinen myös muussa suhteessa, esimerkiksi amantadiiniprofylaksin osalta.

Reijo Pyhälä, Minna Haanpää, Marjaana Kleemola, Leena Kinnunen, Niina Ikonen, Timo Rostila

Rokotukset ja spesifinen lääkehoito influenssaepidemioiden hallinnassa

Viralliset suositukset influenssan ehkäisystä ja hoidosta Suomessa rajoittuvat ns. lääketieteellisten riskiryhmien rokottamiseen valtion kustantaman yleisen rokotusohjelman osana. Syksyllä 1996 tähän tarkoitukseen käytettiin noin 300 000 rokoteannosta. Samaan aikaan yksityissektorilla myytiin noin 500 000 rokoteannosta. Kiinnostus influenssarokotuksiin työterveyshuollon osana näytti kasvaneen. Influenssan ehkäisyyn voidaan periaatteessa käyttää myös viruksen lisääntymistä estävää lääkeainetta, amantadiinia. Sitä ei kuitenkaan tule pitää rokotuksen vaihtoehtona mm. siksi, että se tehoaa vain influenssa A -viruksiin. Amantadiinin käytön tekee hankalaksi myös se, että hyvän ehkäisytehon saavuttamiseksi sitä pitäisi syödä päivittäin koko epidemiakauden ajan. Amantadiinilla on osoitettu olevan myös kohtuullinen hoitovaikutus, jos sen käyttö aloitetaan pian oireiden alettua. Seuraavassa pohditaan yhtäältä influenssarokotteen käytön aiheita myös muissa kuin riskiryhmissä ja toisaalta influenssan lääkehoidon mahdollisuuksia ja ongelmia.

Tapani Hovi, Pekka Honkanen, Pentti Huovinen, Tapani Kuronen, Olli Meurman, Reijo Pyhälä

Kansanterveyslaitoksen suositus influenssarokotteen käytöstä syksyllä 1997

Jokasyksyiset influenssarokotukset ovat pian taas edessä. Kansanterveyslaitos on lähettänyt lääketieteellisten riskiryhmien rokotuksista seuraavassa julkaistavan suosituksen terveyskeskuksiin. Maksuttomiin rokotuksiin käytettävien rokotteiden määrää on lisätty 10 %:lla viimevuotisesta. Maailman terveysjärjestö WHO on vaihtanut rokotteisiin suositellun A/H1N1-viruskannan uudempaan antigeeniseen muunnokseen.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä