Tyydyttyneen rasvan lähteet eri väestöryhmien ravinnossa

Tyydyttyneen rasvan määrä on suomalaisten ruokavaliossa vähentynyt viime vuosikymmenellä ja sen lähteet samalla muuttuneet. Nykyään eläinrasvoista syödään entistä suurempi osa piilorasvana varsinkin lämpimissä ruoissa, kahvileivässä sekä juustossa, vähemmän leivän päällä ja maidossa. Miehet ja naiset saavat eläinrasvaa jossain määrin eri lähteistä, ja jonkin verran asiassa on myös koulutustason mukaista vaihtelua, mutta osuus on kaikkien ruokavaliossa sama. Entistä terveellisempään ruokavalioon pyrittäessä huomio tulee kohdistaa varsinkin juustojen kasvavaan suosioon ja ruoanlaitossa käytettävään rasvaan.

Eva Roos, Päivi Kleemola, Pirjo Pietinen

Alkoholiongelmaisen potilaan hoito vieroitusvaiheessa

Alkoholiongelmaisen potilaan hoito vieroitusvaiheessa on yleensä selväpiirteistä. Muutama peruslääke riittää tavallisesti hyvin, eikä niiden lyhytaikaisesta käytöstä pitäisi aiheutua merkittävää riippuvuusriskiä. Bentsodiatsepiinit eivät kuitenkaan ole suositeltavia pitkäaikaiseen hoitoon, koska potilaat tulevat niistä helposti riippuvaisiksi. Wernicken enkefalopatian ehkäisemiseksi on tärkeää antaa potilaalle tiamiinia, mahdollinen glukoosi-infuusio annetaan vasta sen jälkeen. Elektrolyyttihäiriöiden korjaamiseen riittää yleensä urheilujuoma tai tasapainoitettu kivennäisvesi, ja hypofosfatemia korjaantuu useimmiten parhaiten maidolla.

Kalevi Laitinen, Risto Roine

Alkavan nivelreuman diagnoosi ja hoito

Nivelreuman hallinnan ensimmäinen ehto, taudin varhainen toteaminen, kysyy erityisesti perusterveydenhuollon lääkäreiden valppautta ja osaamista. Tauti alkaa hitaasti viattoman tuntuisilla nivel- ja usein myös yleisoireilla. Varhaisvaiheen diagnostiikassa tärkeintä on kliininen tutkimus. Pienten nivelten tulehdukset eivät aina näy laboratoriotuloksissa, ja taudin aiheuttamat röntgenmuutokset ilmaantuvat vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Yleisesti pyritään niveltulehduksen entistä aktiivisempaan hoitoon jo alkuvaiheessa - tarvittaessa solunsalpaajilla. Nivelreuman lääkehoitoa tutkitaan runsaasti. Käyttökelpoisten reumalääkkeiden suppeata valikoimaa osataan jo hyödyntää entistä tehokkaammin. Tautia parantavaa hoitoa ei silti ole näköpiirissä.

Per Franzén

Koniotomia hengitysteiden hätäavauksena

Koniotomia on hyödyllinen vaihtoehto trakeostomialle sodassa ja rauhanajan joukkokatastrofeissa silloin, kun monet potilaat tarvitsevat henkeäpelastavia toimenpiteitä. Se voidaan tehdä helposti ja nopeasti tukehtumisen estämiseksi, jos kylkiasento tai nieluputki eivät riitä pitämään potilaan hengitystietä avoimena. Trakeostomia sen sijaan voi hankalissa olosuhteissa tuottaa taitavalle kirurgillekin ylivoimaisia vaikeuksia.

Yrjö H. Qvarnberg

Neurogeeninen rakkovaiva

Rakon neurogeenisellä toimintahäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa sekä virtsarakon että virtsaputken hermotus on vaurioitunut. Vaikeimmissa vaurioissa rakon toiminta lakkaa kokonaan, lievissä vammoissa potilas ei havaitse mitään poikkeavaa. Vamman tason perusteella ei voi aina luotettavasti määritellä virtsarakon toimintahäiriön luonnetta, vaan sen selvittämiseksi tarvitaan urodynaamisia tutkimuksia. Neurogeenisten rakkovaivojen hoidossa on viime vuosina edistytty kovasti, ja kaikkia potilaita voidaan auttaa tavalla tai toisella. Toistokatetrointi on nykyään tärkein hoitomuoto.

Pekka Hellström

Suomalainen suositus endokardiittiprofylaksista

Mikrobilääkitys endokardiitin ehkäisemiseksi toimenpiteiden yhteydessä kuuluu riskiryhmien potilaiden hoitokäytäntöön. Suositukset endokardiittiprofylaksista ovat kuitenkin olleet eri maissa hyvinkin erilaisia, ja Suomessakin on julkaistu ainakin neljä erilaista suositusta 1980-luvulla. Kirjava käytäntö aiheuttaa hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta potilaissa. Kansainvälisten suositusten yhdenmukaistuminen viime vuosina on ollut pohjana valtakunnallisen suosituksen laatimiselle Suomessa. Tämä työryhmän laatima suositus on arvioitu ja hyväksytty 17 ammatillisessa yhdistyksessä.

Jukka Lumio, Markku S. Nieminen, Heikki Peltola, Erkki Pesonen, Ville Valtonen

Idiopaattisen fibrosoivan alveoliitin diagnostiikka, hoito ja seuranta

Idiopaattisen fibrosoivan alveoliitin diagnostiikkaan ja seurantaan on nykyään entistä paremmat mahdollisuudet ohutleikekuvauksen ja bronkoalveolaarisen huuhtelun ansiosta. Tulokset taudin parantamiseksi ovat edelleen vaatimattomia, koska tauti on yleensä jo edennyt tulehduksesta fibroosiin, kun diagnoosi tehdään.

Klaus Tamminen, Peter Nyberg, Seppo Sutinen, Henrik Riska

Huimauspotilaan työkyvyn arviointi

Vain pieni osa monilukuisista huimauspotilaista tarvitsee kannanottoa pitkäaikaiseen työkykyyn. Haittahan on useimmiten ohimenevä. Pitkittyvä huimaus estää kuitenkin selviytymistä erityisesti vaaratilanteita sisältävissä ammateissa. Työkykykannanottoa varten tarvitaan tällöin kliinistä kokemusta huimauspotilaista sekä erityistason tutkimuksia. Arviointia vaikeuttavat usein sekä diagnostiikkaa että potilaan tilannetta koskevat avoimet kysymykset.

Mikael Ojala, Juha Liira, Juhani Juntunen

Lääketieteellisten hoitosukkien luokitus ja käyttö

Potilaalle oikein mitoitetut ja hänen sairautensa mukaan valitut hoitosukat ovat olennainen osa laskimoperäisen säärihaavan ja alaraajojen turvotuksen hoitoa. Valinnassa on otettava huomioon paitsi sukan puristusvoima sinänsä, myös että puristus vähenee nilkasta ylöspäin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vain osa tuotteista täyttää viimeksi mainitun vaatimuksen. Hoitosukkien laatuvaatimukset selkiintyvät, kun valmisteilla oleva eurooppalainen standardi tulee voimaan. Se sisältää vaatimukset sukkien puristuspaineesta ja sen jakaumasta sekä mm. materiaaleista, kudontatavasta ja venyvyydestä.

Kari Saarinen, Pertti Kolari, Ken Malanin, Katri Valkokari, Matti Lähdeniemi, Urpo Kiistala

Sydänperäinen rintakipu ilman sepelvaltimotautia

Rintakipuoire on yleinen hoitoon hakeutumisen syy. Useat eri syyt voivat aiheuttaa rintakipuja, tavallisin näistä on ateroskleroottinen sepelvaltimotauti. Yleensä diagnoosi selviää anamneesin, kliinisen kuvan ja noninvasiivisten tutkimusten avulla. Vaikeaoireisille potilaille tai diagnostisesti epäselvissä tapauksissa tehdään sepelvaltimoiden angiografia, ja huomattavan usein sepelvaltimot todetaan avoimiksi. Suurella osalla näistä potilaista rintakivun syy ei ole sydänperäinen. Kuitenkin sepelvaltimotaudin lisäksi eräät muutkin sydänperäiset syyt voivat aiheuttaa rintakipuja.

Juha Hartikainen, Timo Hirvonen

Miten ehkäistä immuunikatoviruksen tarttuminen äidistä lapseen

Syntyvän lapsen todennäköisyys saada tartunta HIV-infektoituneelta äidiltään on teollisuusmaissa 14-25 % ja alikehittyneissä maissa 25-30 %. Teollisuusmaissa tartuntavaaraa voitaneen merkittävästi vähentää äidin raskaudenaikaisella tsidovudiinilääkityksellä, valitsemalla synnytystavaksi keisarileikkaus ja kieltämällä äitiä imettämästä. Kehitysmaissa, nämä keinot eivät ole mahdollisia. Sen sijaan äskettäin saatu tutkimustulos äidin raskauden aikana nauttiman A-vitamiinin suojavaikutuksesta antaa toiveita juuri köyhimpien maiden AIDS-ongelmaan. Mikäli tutkimustulos osoittautuu paikkansa pitäväksi, on löydetty tehokas ja taloudellinen keino lasten HIV-epidemian rajoittamiseen alueilla, joilla aliravitsemus ja A-vitamiininpuutos ovat yleisiä.

Per Ashorn

Miten erottaa bakteeriartriitti muista niveltulehduksista aikuisen polvessa

Polvinivelen äkillinen kipeytyminen ja turpoaminen on tavallinen oire monissa sairauksissa. Bakteeritulehduksen poissulku on ensimmäinen tehtävä äkillisessä niveltulehduksessa, vaikka elävän bakteerin aiheuttama niveltulehdus onkin Suomessa kohtalaisen harvinainen sairaus. Bakteeriartriitti aiheuttaa hoitamattomana nopean rustotuhon, mutta asianmukaisesti hoidettuna sen ennuste on hyvä. Taudin diagnoosi perustuu nivelnesteen bakteeriviljelyyn. Ensivaiheen hoitopäätökselle saa parhaan tuen nivelnesteen laktaattimäärityksestä. Tulehduksen voimakkuutta mittaavat laboratoriokokeet, perifeerisen veren valkosolulaskenta ja C-reaktiivinen proteiini sekä nivelnesteen valkosolulaskenta, eivät yleensä auta vakavien artriittien

Pirkko Kortekangas, Hannu Aro

Psykososiaalisten tekijöiden osuus sairas rakennus -oireyhtymässä

Työpaikan sisäilmaan liittyvien terveysongelmien taustalta on viime vuosien tutkimuksissa etsitty myös työilmapiiriin ja työntekijöihin liittyviä tekijöitä. Tulokset ovat vahvistaneet käsitystä, että sairas rakennus -oireyhtymä on monietiologinen tila, joka syntyy työympäristön fyysisten ja psykososiaalisten tekijöiden sekä työntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien vuorovaikutuksesta. Mahdollisten riskitekijöiden suhteita ja vaikutusmekanismeja ei vielä tunneta. Useimmat tutkijat näkevät työstressin sääteleväksi tekijäksi, joka lisää työntekijöiden herkkyyttä työpaikan ympäristöaltisteille. "Sairas rakennus" on työpaikkana terveysriski sekä työyhteisön viihtyvyyttä ja tuottavuutta huonontava tekijä. Sitä koskevaa tutkimusta tulisi kehittää ja jatkaa muun muassa interventioin ja pitkittäisseurannoilla.

Marjaana Lahtinen, Pekka Huuhtanen, Kari Reijula

Harvinaisia keuhkoembolian syitä

Keuhkoembolian syynä on useimmiten alaraajan syvän laskimon tukoksesta lähtöisin oleva verihyytymä. Joskus embolia voi kuitenkin kehittyä munuaislaskimon tai yläraajan syvän laskimotukoksen tai verenkiertoon päässeen kasvainsolukon, rasvan, lapsiveden, ilman tai vierasesineen seurauksena. Nämä harvinaiset syyt aiheuttavat äkillisiä diagnostisia ja hoidollisia ongelmia. Näissä tilanteissa embolisaation patofysiologia, diagnostiikka ja hoito eroavat usein huomattavasti tavanomaisesta keuhkoemboliasta.

Timo Hirvonen, Mikko Pöyhönen, Hannu Miettinen, Pertti Haring, Kari Karkola

Tehohoitopotilaan regionaalinen verenkierto ja vasoaktiiviset lääkkeet

Tehohoitopotilaan verenkierron ja kudosten hapetuksen häiriöiden hoidossa tarvitaan usein vasoaktiivisia lääkeaineita, lähinnä sympatomimeettejä ja verisuonia laajentavia lääkkeitä. Näiden lääkkeiden vaikutukset tehohoitopotilaan verenkierron jakaantumiseen tunnetaan kuitenkin huonosti, ja tiedot perustuvat kokeellisiin töihin tai tutkimuksiin kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista, joiden verenkierto on stabiili. Tehohoitopotilaalla verenkierron jakaantuminen ja vaste vasoaktiivisiin lääkkeisiin voi olla ratkaisevasti erilainen.

Jukka Takala, Esko Ruokonen, Juha Hartikainen

Masennuslääkkeiden käyttö lastenpsykiatriassa

Psyykenlääkkeiden käyttö lastenpsykiatristen häiriöiden ja sairauksien hoidossa on suhteellisen vähäistä. Lasten psyykkisten häiriöiden hoidossa inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvat psykoterapeuttiset hoitomuodot ovatkin aina ensisijaisia. Joillekin lapsille masennuslääkkeistä kuitenkin on apua. Lasten metabolia, joka vaikuttaa myös lääkkeiden aineenvaihduntaan, poikkeaa aikuisten vastaavasta ja on ikäkausisidonnaista. Masennuslääkeiden määrääminen lapselle tai nuorelle edellyttääkin aina erikoislääkärin tutkimusta.

Eila Räsänen

Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman tehohoito

Suomessa sattuu vuosittain noin viisikymmentä selkäydinvaurioon johtavaa kaularankavammaa. Vaikeasti loukkaantuneen tai tajuttoman onnettomuuden uhrin niska tulee tukea kuljetuksen aikana. Korkealla sijaitsevan selkäydinvamman neurologinen taso määritellään motoriikan ja tuntoaistimuksen perusteella. Neurofysiologiset muutokset jakaantuvat kolmeen osaan: hengityslihasten toiminnan häiriöön, raajojen motorisen ja sensorisen toiminnan häiriöön sekä autonomisen hermoston muutoksiin. Autonomisen hermoston lamaantumisesta seuraavat bradykardia, hypotermia ja psyykkinen sekavuus. Verenkierron labiilius johtuu T1-L2-alueen sympaattisen hermotuksen puutteesta. Nykyisin lähes kaikki merkittävät kaularankamurtumat hoidetaan varhaisvaiheessa operatiivisesti. Myös suuriannoksinen metyyliprednisolonihoito on parantanut hoitotuloksia. Hoito pitää kuitenkin aloittaa kahdeksan tunnin kuluessa vamman synnystä.

Aarne Kivioja

Kudosten hapensaannin turvaaminen sydämen vajaatoiminnan ja sydänlihasiskemian hoidossa

Sydämen vajaatoiminnassa ja sydänlihasiskemiassa on kyse kudosten hapensaannin häiriöstä, hapen tarjonnan ja kulutuksen välisestä epäsuhdasta. Sydämen vajaatoiminnassa kudosten hapensaannin häiriö kohdistuu koko elimistöön, ja sydänlihasiskemiassa häiriintyy ensisijaisesti sydämen hapensaanti. Hapetushäiriön korjaaminen, hapen tarjonnan lisääminen ja ylimääräisen hapenkulutuksen rajoittaminen ovat näiden sairaustilojen hoidon kulmakivi.

Juha Hartikainen, Mikko Katila, Esko Ruokonen, Jukka Takala

Oikean kammion vajaatoiminta

Sydämen oikean kammion vajaatoiminta voi johtua monista syistä. Yleisimmin se liittyy sydämen vasemman puolen tai keuhkojen sairauteen. Oikean kammion vajaatoiminta ja sen syyt saattavat aiheuttaa erilaisia oireita ja löydöksiä, ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa varsinkin, jos sydän on muuten hyvässä kunnossa. Asianmukainen diagnoosi on kuitenkin hyvän hoidon edellytys.

Juhani Partanen, Markku S. Nieminen

Kudosten hapensaanti vasoaktiivisten lääkkeiden käytön perusteena

Tavallisimmat tehohoidossa käytettävät vasoaktiiviset lääkkeet ovat sydämen pumppausvoimaa lisäävät ja verenpainetta nostavat sympatomimeettiset amiinit: adrenaliini, noradrenaliini, dopamiini, dobutamiini ja dopaeksamiini. Toinen vasoaktiivisten lääkkeiden ryhmä ovat verisuonia laajentavat lääkkeet, joista yleisimmin tehohoidossa käytetään nitroprussidia ja nitroglyseriiniä. Vasoaktiivisten lääkkeiden tarve ei vastoin perinteistä käsitystä ole suinkaan toivottoman tilanteen merkki. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että kriittisesti sairaiden potilaiden ennustetta kyetään merkittävästi parantamaan sydämen minuuttivirtausta lisäävällä inotrooppisella lääkityksellä. Tämä on todettu laajan kirurgian yhteydessä, septisessä sokissa, traumapotilailla sekä heterogeenisella ryhmällä kriittisesti sairaita potilaita. Parantuneen ennusteen katsotaan johtuvan siitä, että vasoaktiivinen hoito lisää koko elimistölle tarjolla olevan hapen määrää ja estää elinten toiminnalle haitallisen hapenpuutteen kehittymisen.

Esko Ruokonen, Juha Hartikainen, Jukka Takala