Kesäruno I

joissa lapset vuosi vuodelta kasvoivat pituutta kuin auringonkukat

Claes Andersson

Sotilaan nimi

Isoäitini kuoleman jälkeisenä kesänä isoisäni kertoi minulle vanhan tarinan. Oli helteinen heinäkuu, ja me kaksi istuimme isoäidin autioksi jättämässä keittiössä ja katselimme ikkunasta Polvijärven hiljaiselle raitille. Juuri ketään ei ollut tulossa, menossakin vain ani harva. Kun isoisä alkoi kertoa, hänen jo väsyneeksi käynyt äänensä kuulosti hetken yhtä virkeältä ja vahvalta kuin ennen.

Riku Korhonen

Kahvia ja Tarkovskia

Pyöräillessä mieleen tulee ajatuksia. Huhtikuun loppupuolella palasin töistä ja ilma oli kirkas. Aurinko paistoi ja jäät olivat lähteneet merestä. Lauttasaaren sillalla oli vastatuuli, niin kuin aina. Näpit olivat jäässä. Kun saavuin kotiin, keitin kahvia ja sanoin vaimolleni, että tuli pyöräillessä mieleen pari juttua. Anna kysyi, että mitä sitten ja minä sanoin, että sitä vaan, että jos pitäisi sanoa kolme tärkeintä asiaa elämässä, niin sanoisin: sinä ja Joakim, kirjoittaminen ja Tarkovskin elokuvat. Anna hymyili ja pudisteli huvittuneena päätään. Joakim tuijotti suu auki, ikenissä oli pienet pitsit. Minä tiesin, että vaimoni ymmärsi.

Joel Haahtela

Hyppytorni

Olen 47-vuotias mies ja seison Tapiolan uimahallin hyppytornin viidessä metrissä. Alas on hengenvaarallisen pitkä matka. Tummanpunalehtiset happomarjapensaat kurottelevat piikikkäitä oksiaan ulkona lasiseinän takana. Altaan vastakkaisen sivun katsomo on autio ja rujo. Kattolaudoitus näyttää olevan päälakeni korkeudella. Onneksi Aarne Ervi on piirtänyt hyppytornin kohdalle maitolasisen kupolin. Ehkä arkkitehti on tullut laskeneeksi, että joku pitkä uimahyppääjä saattaisi muuten iskeä päänsä kattoon, kun ponnistaa hyppyynsä. Minä olen pitkä mies. 190.

Juhani Seppänen

Pelastuneet

Violetinsinervien hortensiapehkojen täplittämän töyrään takaa pilkahti näkyviin tiukkaan jalustettu isopurje ja hetkeä myöhemmin mesaanissa liehuva siniristilippu. Daniel varjosti kädellään silmiään varmistaakseen että oli nähnyt oikein. Ei, hän ei ollut erehtynyt; Hortan satamaa kohti puksutteli todellakin suomalaisvene, joka oli liikkeellä epätavalliseen aikaan vuodesta, itse asiassa kyseenalaisen varhain. Niin hän oli ollut itsekin, ennen vapunaattoa kolme vuotta sitten, Daniel hymähti, ja melkein menehtynyt silloin.

Nina Banerjee-Louhija

Miehen mitta

Jaakko oli ammatiltaan teurastaja, eikä ammatti vaatinut suuria sankaritekoja, vain vähän hermoja, käsivoimia ja kykyä sietää veren hajua. Hän oli mies joka hoiti hommansa, eikä mielellään puuttunut muiden asioihin. Ei ollut hänen vikansa, että hänet eräänä toukokuisena päivänä vedettiin mukaan politiikkaan.

Jyrki Kiiskinen

Rohkeus

Neula koukertaa pitsiä hopealangasta. Silmät juuri ja juuri erottavat figuurin. Lapsuudestakin muistaa samantapaisia hajapirstaleita. Kuvio kuviolta ne rakentavat ihmismieltä.

Anu Kaipainen

Mistä puhumme kun puhumme rohkeudesta?

Kun minä olin nuori, sanaa hyve ei käytetty juuri lainkaan, ja jos käytettiin, se yhdistettiin viktoriaaniseen sukupuolimoraaliin, siveyteen. Jos siveitä tyttöjä olikin olemassa, he eivät puhuneet ääneen siveydestään; pojat taas olivat poikia, eli kurittomia jo luonnostaan.

Merete Mazzarella

Vad är det vi talar om när vi talar om mod?

När jag var ung förekom ordet dygd knappast alls och i den mån det förekom var det med associationer till viktoriansk sexualmoral. Dygdiga flickor kunde det väl finnas, men de talade i så fall inte högt om sin dygd; pojkar skulle närmast definitionsmässigt vara odygdiga.

Merete Mazzarella

MIELEN MAISEMAA ETSIMÄSSÄ

Pohjalainen lakia on osa henkilöhistoriaani. Avaraan peltomaisemaan liittyy paljon muistoja. Ennen kaikkea se on levon ja velvollisuuksista vapautumisen tyyssija. Siellä, missä kulloinkin elän, hakeudun mielelläni peltomaisemaan.

Lars Eriksson