78622 osumaa

Lyhyesti: Klamydiainfektio ja astma

Infektioiden ja astman yhteydestä on taitettu peistä viime vuosina. Toisaalta on esitetty, että lukuisat infektiosairaudet pikkulapsena suojaisivat astmalta, mutta toisaalta on etsitty näyttöä mm. klamydian merkityksestä astman taustatekijänä. Suomalais-sveitsiläinen työryhmä selvitti asiaa tutkimalla 33 aikuisen astmaatikon seerumista IgG-, IgA- ja IgM-vasta-aineet klamydiaa kohtaan ja vertasivat niitä 33 kaltaistetun astmaa sairastamattoman henkilön tilanteeseen. Kaikista tutkituista 63 %:lta löytyi merkkejä sairastetusta klamydia-infektiosta. Chl. pneumoniae -spesifisiä IgA-vasta-aineita löytyi 52 %:lta astmaatikoista ja 15 %:lta verrokeista (p < 0,01). Serologisesti ilmeisen koonisen infektion merkistö (IgG yli 1:512 ja IgA yli 1:40) löytyi 18 %:lta astmapotilaista mutta verrokeista vain 3 %:lta (p < 0,01). Eli tulokset antavat tukea epäilyille.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Uutta paraneoplastisista polyneuropatioista

Paraneoplastiset neurologiset oireyhtymät ovat autoimmuuniprosesseja, joissa vasta-aine kohdistuu hermokudoksen antigeeneja kohtaan ja joissa perifeerinen hermosto on usein osallisena. Anti-Hu-vasta-aineiden yhteydessä ilmenevä subakuutti sensorinen neuronopatia on parhaiten tunnettu paraneoplastinen perifeerinen neuropatia. Anti-CV2-vasta-aineiden yhteydessä ilmenevään oireistoon kuuluvat perifeerisen neuropatian ohella myös pikkuaivodegeneraatio ja uveiitti. Anti-Hu- ja anti-CV2-paraneoplastiset neuropatiat eroavat toisistaan kliinisesti ja neurofysiologisesti. Anti-Hu-vasta-aineiden yhteydessä todettava neuropatia on puhtaasti sensorinen ja aksonaalinen, kun sen sijaan anti-CV2-vasta-aineiden yhteydessä kehittyi sekamuotoinen aksonaalinen ja demyelinisoiva, sensomotorinen neuropatia. Potilaiden seerumissa olevat anti-CV2-vasta-aineet reagoivat perifeerisen hermon 66 kDa:n pro-teiinin kanssa. Lähes kaikilla tutkimuksessa mukana olleilla potilailla neuropatia oli kulultaan subakuutti.

Kari Majamaa

Lyhyesti: Antibioottia sittenkin akuuttiin bronkiittiin - ainakin joskus

British Medical Journalin pääkirjoituksessa pohditaan kysymystä akuutin bronkiitin hoidosta: antibiootilla vai ilman. Laajan kirjallisuuskatsauksen päätteeksi todetaan: Antibioottien käyttö voi olla perusteltua potilaille, joilla on alempien hengitysteiden tulehduksen oireita, tai sellaisille yli 55-vuotiaille potilaille, jotka 'voivat huonosti' tai joilla on 'toistuvaa yskää päiväsaikaan'. Muiden potilaiden kohdalla on vakuuttavampaa näyttöä keuhkoputkia laajentavien lääkkeiden kuin antibioottien hyödyllisyydestä.

Robert Paul

Tamoksifeenihoidon optimaalinen kesto

Tuoreen meta-analyysin mukaan hormoniriippuvaisen (ER+) rintasyövän hoidoksi annettu viiden vuoden kestoinen tamoksifeenihoito vähentää rintasyövän uusiutumia lähes puolella verrattuna potilaisiin, jotka eivät saa lainkaan tamoksifeenia leikkauksen jälkeen. Meta-analyysissä tamoksifeenin suotuisa vaikutus on lisäksi suurempi viiden vuoden kestoisen hoidon saaneilla kuin tätä lyhyemmässä hoidossa. Tämän havainnon innoittamana on toivottu, että ehkäpä vieläkin pitkäkestoisempi tamoksifeenihoito voisi tuoda lisähyötyä.

Heikki Joensuu

Lääkkeet ja valoyliherkkyys

Ruotsin lääkelaitos (Läkemedelsverket) on julkaissut luettelon yleisimmin valoyliherkkyyttä aiheuttaneista lääkkeistä. Tiedot perustuvat Ruotsissa vuosina 1991-2000 raportoituihin 253 tapaukseen. Valoyliherkkyyttä todetaan erityisesti toukokuussa, jolloin ihmiset yleensä hakeutuvat ensimmäisen kerran aurinkoon. Yleisimmin valoyliherkkyyttä on raportoitu ketoprofeenista ja etenkin sen iholla paikallisesti käytettävästä geelistä (Orudis-geeli, Aventis Pharma). Seuraavaksi yleisimmät valoyliherkkyyttä aiheuttaneet lääkkeet ovat olleet hydroklooritiatsidi yksin tai amiloridiin yhdistettynä, siprofloksasiini, naprokseeni, sienilääke terbinafiini, felodipiini, enalapriili, lymesykliini, norfloksasiini ja omepratsoli. Ruotsissa julkaistua listaa voi pitää ohjeellisena myös Suomessa, koska lääkkeiden käyttö ja auringonvalon määrä eri vuodenaikoina ovat meillä hyvin samankaltaiset.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Levasetyyli-metadoli pois käytöstä EU:ssa

Noin neljä vuotta sitten opiaattiriippuvuuden vieroitushoitoon EU:ssa hyväksytty levasetyylimetadoli on vedetty pois käytöstä hengenvaarallisten rytmihäiriöiden, kuten kääntyvien kärkien kammiotakykardian (torsades de pointes) vuoksi. Lääke on ollut käytössä monissa EU-maissa ja mm. Yhdysvalloissa vuodesta 1994, mutta ei ole kaupan Suomessa tai käytössä erityisluvilla. Levasetyylimetadolin etu oli, että sitä tarvitsi antaa vain kolmesti viikossa, kun taas metadoniannos tarvitaan päivittäin ja joillekin potilaille jopa kahdesti päivässä. Lisäksi levasetyylimetadoliin liittyi vähemmän väärinkäyttöä kuin metadoniin. Metadoni vaikuttaa harvoin QT-aikaan, joskin suurina annoksina sekin voi aiheuttaa kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa erityisesti psykotrooppisten lääkkeiden väärinkäyttäjille. EU:n ohjeessa kehotetaan vaihtamaan potilaiden lääkitykseksi levasetyylimetadolin sijasta metadoni.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Punasolukorvike käyttöön Etelä-Afrikassa

Etelä-Afrikan tasavalta on hyväksynyt ensimmäisenä maana käyttöön nautaperäisen hemoglobiinivalmisteen (Hemopure, Biopure) akuutin anemian hoitoon ja punasolusiirtojen korvikkeeksi leikkauksissa. Valmisteen käyttö on rajoitettu nimettyihin sairaaloihin ja sen käytöstä kerätään kustannus-hyötytietoja. Hemopuren säilyvyys on noin kolme vuotta, eikä se vaadi jääkaappisäilytystä, mikä helpottaa olennaisesti sen kuljetusta ja käyttöä. Se lienee erityisen arvokas tuote maissa, joissa HIV:n ja hepatiitin yleisyys vaarantaa verivalmisteiden turvallisuuden. Hemopurelle tullaan hakemaan myyntilupaa myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa myöhemmin tänä vuonna.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat