Mitä vanhusten hoitajien tulisi tietää ravitsemuksesta

Ruokavalion ja ravitsemustarpeiden muuttuminen iän mukana ovat aiheina Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen opaskirjassa hoitohenkilökunnalle. Kirjassa selvitetään elimistön fysiologisia muutoksia, jotka johtavat energiantarpeen vähenemiseen ja sitä kautta ruokavalion muutostarpeeseen. Ruokatottumuksille, ruokahaluttomuudelle, syömis- ja ruokailuongelmille on omat lukunsa. Noin puolet kirjan sivumäärästä on omistettu erityisruokavalioita noudattaville. Kirjasta löytyy ohjeita mm. diabeteksesta, kohonneista veren rasva-arvoista, laktoosi-intoleranssista, kihdistä tai keliakiasta kärsiville.

Työkirja ahdistuksen purkamiseksi

Työkirja, jossa käydään läpi erilaisista peloista johtuvia paniikki- ja stressioireita ja niiden hallitsemista. Kirjassa esitellään ahdistuneisuushäiriöitä sekä menetelmiä ja harjoituksia niiden laukaisemiseksi. Hallintaa opetellaan mm. rentoutuksen, liikunnan, mielikuvaharjoitusten ja ravinnon avulla. Harjoituksiin liittyy edistymisen seuraamista päiväkirjamerkintöjen avulla.

Kirjauutuudet

Lippincott Williams & Wilkins 1999. 3.painos. ISBN 0-7817-1535-0. Sidottu, 652 sivua. 1 420 mk.

Terveysmenojen maksukatto - hankalasti toteutettava hyvä tavoite

Hallituksen suunnitelmiin ensi vuoden valtion talousarviota koskien kuuluu kunnille annettava mahdollisuus korottaa sosiaali- ja terveyspalveluista perittäviä asiakasmaksuja. Korotusten vastapainoksi elokuisessa budjettiriihessä sovittiin 3 500 markan vuosittaisesta maksukatosta, jonka yli meneviä terveydenhuollon maksuja ei peritä potilaalta.

Taito Pekkarinen

Tak för vårdutgifter - ett bra mål som är svårt att realisera

Regeringen planerar att i anslutning till nästa års budget bl.a. tillåta kommunerna att höja klientavgifterna för social service, hälso- och sjukvård. Som motvikt till detta kom man vid regeringens budgetförhandlingar i augusti överens om att införa ett årligt tak på 3 500 mark för den enskilda patientens utgifter för hälso- och sjukvård.

Työterveyshuollon rooli ja tehtäväalue työpaikan työkykyä ylläpitävässä toiminnassa

Työkykyä ylläpitävä toiminta (tyky-toiminta) on työpaikoilla muuttunut laaja-alaisemmaksi: se on kehittynyt liikuntapainotteisesta ja tempausmuotoisesta toiminnasta kokonaisvaltaisen työyhteisöjen, -organisaatioiden ja -ympäristön kehittämisen, työntekijöiden voimavarojen tukemisen ja ammatillisen osaamisen edistämisen suuntaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli työterveyshuollon roolin ja tehtäväalueen tarkentaminen monimuotoisessa tyky-toiminnassa. Tutkimuksen tulosten mukaan työterveyshuolto osallistuu nykyisin työpaikoilla enemmän tyky-toiminnan tarpeen arviointiin ja suunnitteluun kuin toiminnan varsinaiseen järjestämiseen. Asiakasyritystensä työkykyä ylläpitävän toiminnan vaikutusten arvioimisessa työterveyshuolto on aktiivinen. Työterveyshuollon keskeistä tyky-toiminta-aluetta on työntekijöiden fyysiseen terveyteen ja kuntoon, henkiseen hyvinvointiin, työympäristöön ja työtapoihin vaikuttaminen. Työterveyshuollon osaamista työyhteisötyössä ja ammatillisen osaamisen alueella epäillään päätöksentekijätasolla. Työterveyshuolto itse kokee, että sillä ei ole tarpeeksi voimavaroja vastata asiakasyritystensä kaikkiin tarpeisiin.

Päivi Peltomäki, Kimmo Räsänen, Kaj Husman

Teini-ikäisten raskaudet Suomessa 1990-luvulla

Alle 20-vuotiaiden raskauksien kokonaismäärä on pysynyt vuodesta 1994 lähtien samana. Aborttien määrä on sen sijaan kasvanut, kun taas synnytysten määrä vastaavasti vähentynyt. 16- ja 17-vuotiailla nuorilla sekä aborttien että synnytysten määrä kääntyi kasvuun jo vuoden 1994 jälkeen, 19-vuotiailla vuonna 1997. Viisitoistavuotiailla ja sitä nuoremmilla ei trendin muutosta varmuudella voida todeta. Nuorten raskauksia ja abortteja oli eniten Lapin läänissä, jossa aborttiin päättyneiden raskauksien osuus kaikista nuorten raskauksista on kasvanut jyrkästi vuoden 1994 jälkeen. Raskaudet olivat lisääntyneet eniten vuosien 1993-94 jälkeen vanhan läänijaon mukaisten Pohjois-Karjalan, Turun ja Porin sekä Mikkelin lääneissä.

Elise Kosunen, Matti Rimpelä

Autologiset kantasolusiirrot hematologisten ja muiden syöpätautien hoidossa

Syöpätautien hoitotuloksia voidaan yrittää parantaa antamalla solunsalpaajia jättiannoksisina intensiivihoitoina. Tällaisten hoitojen aiheuttaman luuydinvaurion korjaamiseksi potilaille on siirrettävä hematopoieesin kantasoluja. Viime vuosina potilaan omasta verestä kerättyjen kantasolujen siirrot ovat yleistyneet. Nämä autologiset kantasolusiirrot ovat hyvin siedetty hoitomuoto, koska hyljintäreaktioita ei esiinny ja veriarvot korjaantuvat nopeasti. Autologinen kantasolusiirto voidaankin tehdä myös iäkkäille potilaille. Autologisen siirron pulmia ovat taudin uusiminen alkuvaiheen hyvän hoitovasteen jälkeen sekä se, että autologisessa siirteessä on usein mukana syöpäsoluja. Katsauksessa käsitellään autologisten kantasolusiirtojen erityispiirteitä ja käyttöalueita aiheesta tehtyjen tutkimusten valossa sekä pohditaan syövän hoidon tulevaisuuden näkymiä.

Kari Remes

Naisen ja miehen depressio

Masennushäiriöiden oireissa, esiintymisessä ja altistavissa tekijöissä on eroja sukupuolten välillä. Niiden taustan selvittämisen on oletettu antavan merkittävää uutta tietoa masennushäiriöiden syntymekanismeista. Eroja on havaittu miesten ja naisten välillä esimerkiksi masennuslääkkeen hoitovasteen alkamisnopeudessa ja tehokkaissa annoksissa. Naisilla masennus on tavallisempaa varsinkin fertiili-iässä, ja heillä masennukseen liittyy usein myös muuta samanaikaista psykiatrista sairastavuutta.

Hannu Koponen, Ulla Lepola

Luontaistuotteiden haittavaikutukset

Suomessa elintarvikeliikkeissä laillisesti myytävien luontaistuotteiden lyhytaikainen käyttö on yleensä turvallista, mikäli niitä käytetään pakkauksessa olevan annostusohjeen mukaisesti. Luontaistuotteet saattavat kuitenkin aiheuttaa yllättäviä ja vakaviakin haittavaikutuksia, mikäli valmisteita käytetään suurina annoksina, säännöllisesti pitkiä aikoja tai useita valmisteita samanaikaisesti tai tilataan tuntemattomia luontaistuotteita ulkomailta. Aasialaisten rohdosten käyttöön on syytä suhtautua kriittisesti, koska niiden haittavaikutuksista ei toistaiseksi ole riittävästi tietoa käytettävissä. Luontaistuotteen, kuten lääkkeenkin, mahdollinen hyöty on arvioitava suhteessa mahdollisiin haittoihin. Luontaistuotteen teho parhaimmillaankin on vähäinen, joten sen haittojenkin on oltava vähäisiä.

Anna-Liisa Enkovaara