Masennuspotilaan muistihäiriö - psykiatrinen oire vai kognitiivinen suoritushäiriö?

Työikäiset masennuspotilaat valittavat usein muistin heikentymistä. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin koettujen muistihäiriöiden, kognitiivisen suorituskyvyn, masentuneisuuden ja muiden psyykkisten häiriöiden välistä yhteyttä 21-69-vuotiailla masennuspotilailla, muistihäiriöitä valittavat eivät eronneet muistinsa toimivaksi kokevista yleisen kognitiivisen kapasiteetin, kognitiivisen toiminnan joustavuuden tai kontrollin suhteen. Myöskään suoritukset muistia ja keskittymiskykyä vaativissa osatehtävissä eivät juurikaan poikenneet muistinsa toimivaksi kokevien suorituksista. Koetun muistihäiriön esiintyminen oli sen sijaan voimakkaasti yhteydessä mielialaan, aleksitymiaan ja muiden psyykkisten oireiden esiintymiseen sekä psykososiaaliseen toimintakykyyn. Masentuneisuuden aiempi kesto ei ollut yhteydessä kognitiivisen suorituksen tasoon. Muistin huonoutta valittavaa potilasta tutkittaessa masennuksen arviointi kuuluu ensi vaiheen tutkimuksiin.

Risto Antikainen, Tuomo Hänninen, Jukka Hintikka, Kirsi Honkalampi, Heli Koivumaa-Honkanen, Antti Tanskanen, Heimo Viinamäki

Syöpä ei tartu, eihän?

Eri syöpäkasvainten riskitekijöihin kuuluu infektioita aiheuttavia tekijöitä. Eräät bakteeri- ja loistaudit lisäävät syöpien esiintyvyyttä ja vieläpä spesifisesti tietyissä elimissä. Monilla organismeilla kuten viruksilla on osoitettu olevan kykyjä muuttaa nisäkässolujen perimää eli sitä solun rakennetta, joka säätelee solun muuttumista pahanlaatuiseksi. Virusten perimäkoodit ovat osittain eukaryoottisista soluista muunneltuja ja virukset pystyvät siirtämään geenejään ihmisenkin soluihin. Tiedot virusten ja syöpägeenien samankaltaisuuksista ja yhteyksistä lisäävät tietoa syövän synnyn perusmekanismeista ja samalla huolta ympäristön yllättävistäkin vaikutuksista sairauksiimme. Eliökunnan keskinäistä valtataistelua käydään myös sairauksia aiheuttamalla.

Maria Mulari, Risto Johansson

Leukopenia

Leukopenia on yleinen ja onneksi usein viaton laboratoriolöydös. Selvä leukopenia johtuu lähes aina neutrofiilisten granulosyyttien vähäisyydestä eli neutropeniasta. Sen syy on aina pyrittävä selvittämään, sillä leukopenia saattaa olla merkkinä myös vakavasta sairaudesta. Neutropenian hoidossa on tärkeintä pyrkiä poistamaan sen aiheuttaja, mikäli mahdollista. Tehokas infektioiden hoito ja ehkäisy on tärkeää, sillä neutropeeniseen sepsikseen liittyy edelleen kohtalaisen suuri kuolleisuus.

Marjatta Sinisalo

Negatiivisten oireiden, depression ja lääkityksen aiheuttaman ekstrapyramidaalioireiston erotusdiagnostiikka skitsofreniassa

Skitsofreniaan liittyvät negatiiviset eli vetäytymisoireet ilmenevät esimerkiksi psykososiaalisen toimintakyvyn huononemisena, tunneilmaisun latistumisena tai puheen sisällön niukkenemisena. Toisaalta erityisesti akuutin psykoosivaiheen jälkeen monilla skitsofreniapotilailla esiintyy masentuneisuutta ja neuroleptilääkityksestä johtuvia ekstrapyramidaalioireita. Negatiivisten oireiden erotusdiagnostiikka on vaikeaa, koska varsinkin psykomotoriikan hidastuminen saattaa liittyä mihin tahansa näistä syistä. Kuitenkin hoito vaihtelee etiologian mukaan: mahdollisuuksia ovat neuroleptilääkityksen vaihtaminen atyyppiseen valmisteeseen, antidepressiivisen lääkityksen aloittaminen tai neuroleptiannoksen vähentäminen. Näiden kolmen oireryhmän tunnistamista ja erottamista toisistaan voidaan parantaa paitsi potilaan pitkäjänteisellä seurannalla myös ongelman systemaattisella tarkastelulla esimerkiksi arviointiasteikkojen avulla.

Juha Lehti, Olli Kampman, Klaus Lehtinen

Tutkimustulosten arviointi

Näyttöön perustuvan hoidon merkitys on viime vuosina näkyvästi korostunut, ja lääketieteellistä tutkimustietoa onkin tarjolla erittäin runsaasti. On kuitenkin huomattava, että tutkimustulokset ja niiden tulkinta saattavat joskus sisältää suoranaisia virheitä. Lääkärin kyky tulkita ja soveltaa lukemaansa on tällöin ensiarvoisen tärkeää. Seuraavassa esitetään käytännön lääkärin tueksi tieteellisen artikkelin arvioinnissa tarvittavia tilastotieteen peruskäsitteitä ja yleisimpiä analyysien ja päätelmien virheitä.

Pasi Lehto, Jouko Remes, Kari Kivistö

Lyhyesti: Prednisoni ei pilaa astmalasten rokotusta

Kortisoni on immunosuppressiivinen aine, joten periaatteessa se voi vähentää rokotuksen tehoa. Tämän tutkimuksen perusteella se ei ainakaan vaikuttanut influenssarokotuksen tehoon lapsilla, jotka saivat prednisonikuurin pahentuneen astmansa hoidoksi. Rokotteella saatiin aikaan vähintään verrokkien veroinen vasta-ainevaste titterien nousulla mitattuna. Tutkijoiden mielestä astmalapsia voidaan tehokkaasti rokottaa influenssaa vastaan kortisonihoidosta huolimatta. 5

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: WHO varoittaa lentomatkustajia tuberkuloosista

WHO on varoittanut sekä lentokoneiden matkustajia että niiden miehistöjä tuberkuloosiriskistä kahdeksaa tuntia pidemmillä lennoilla. Varoituksen syynä on erityisesti Aasian jatkuvasti paheneva tuberkuloositilanne ja sinne suuntautuvan lentoliikenteen vilkastuminen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tuberkuloosibakteerit eivät leviä koneen ilmastoinnin välityksellä ja tartunta voi tapahtua vain muutaman metrin säteellä potilaasta. Ankarasti yskivään ja sairaan näköiseen kanssamatkustajaan kannattaa ottaa etäisyyttä. Parasta ehkäisyä tietysti on tartuttavien tuberkuloosipotilaiden matkustelun estäminen.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Influenssaenkefaliitit

Influenssan taudinkuvaan ei yleisesti ole liitetty aivo-oireita. Japanilaistutkijat raportoivat kuitenkin kymmenestä 2-4-vuotiaasta lapsesta, joilla influenssaan liittyi enkefaliitin tai enkefalopatian oireita. Tyypilliseen taudinkuvaan liittyi yleistyneitä kouristuksia, jotka alkoivat kahden vuorokauden kuluessa kuumeen alusta. Viideltä lapselta osoitettiin PCR-tekniikalla influenssavirus (yleensä A) selkäydinnesteestä, ja kahdelta muulta löytyi serologinen osoitus infektiosta. Lapsista kaksi kuoli, yhdelle jäi pysyviä vammoja ja neljä parani oireettomaksi. Kannattanee pitää mielessä influenssakaudella.

Per Ashorn

Lyhyesti: Sikiön reesustekijä selville äidin verinäytteestä

Sikiön reesustekijän RhD:n varsin luotettava määrittäminen äidistä otetusta verinäytteestä näyttää olevan mahdollista, kun äiti itse on RhD-negatiivinen. RhD-geenin olemassaolo tai puuttuminen voidaan todeta herkällä PCR-tekniikalla äidin plasmasta. Aiemmin vastaava tieto on saatu vain työläillä keinoilla, istukkanäytteestä, lapsiveden soluista, sikiön verestä tai tutkimalla äidin verenkierrossa esiintyviä ehjiä sikiöperäisiä soluja. Mikäli lapsen isä on RhD-geenin suhteen heterotsygootti, voidaan tällä yksinkertaisella ja riskittömällä menetelmällä tunnistaa ne raskaudet, joissa ei ole sikiön immunisoitumisen vaaraa ja joissa ei tarvita lisätutkimuksia tai seurantaa.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Maailman tautien top ten 2020

Asiantuntijoiden ennusteen mukaan globaalin tautitaakan kymmenen kärjessä -lista muuttuu vuodesta 1990 vuoteen 2020 seuraavasti:

Heikki Arvilommi