76102 osumaa

Terveiden suomalaislasten spirometrian ja uloshengityksen huippuvirtauksen viitearvot

Terveiden suomalaisten lasten keuhkofunktiomuuttujille määritettiin viitearvot 199 lapsen puhallussuoritusten perusteella spirometria ja Wrightin PEF-mittaria käyttäen. Muuttujat testattiin istuma- ja seisomapituuden, painon ja iän suhteen, ja pelkkä seisomapituus todettiin soveliaimmaksi. Regressioyhtälöt saatiin sovellettaessa lineaarista regressiota määritettävien muuttujien ja pituuden luonnollisiin logaritmeihin. Regressiokäyrät osoittautuivat yhteneväisiksi aiempien eurooppalaisten tutkimusten tulosten kanssa. Pitkien tyttöjen keuhkotilavuudet ja virtausnopeudet vastaavat samanpituisten 18-vuotiaiden suomalaisnaisten arvoja, mutta pisimpien poikien virtausnopeudet ovat vielä pienemmät kuin samanpituisilla 18-vuotiailla miehillä. Tytöillä keuhkotilavuudet olivat kaikissa pituusluokissa pienemmät kuin pojilla. Tytöt kuitenkin saavuttavat lopulliset aikuisten virtausnopeudet aiemmin kuin pojat. Spirometrilla saatiin merkitsevästi pienemmät uloshengityksen huippuvirtauksen arvot kuin Wrightin PEF-mittarilla.

Hannele Koillinen, Olli Wanne, Valtteri Niemi, Eero Laakkonen

Helsinkiläisten päiväkotilasten veren lyijypitoisuus 1983-1996

Helsingissä on tutkittu saman päiväkodin lasten veren lyijypitoisuuksia kolme kertaa 14 vuoden aikana. Tutkimuksesta nähdään, miten yhdyskuntailman lyijypitoisuuden pieneneminen on vaikuttanut taajamassa asuvien lasten veren lyijypitoisuuteen. Lyijyaltistus hengitysilman välityksellä on viime vuosina loppunut lähes kokonaan, kun lyijyn käyttö bensiinin lisäaineena on lopetettu. Helsinkiläislasten veren lyijypitoisuus oli hyvin pieni, keskimäärin 26 myyg/l vuonna 1996, suurin mitattu pitoisuus oli 37 myyg/l. Pitoisuudet ovat kansainvälisesti arvioituina erittäin vähäisiä, eikä pienempiä arvoja ole kirjallisuudessa raportoitu.

Antti Pönkä

Ammatti-ihotautien aiheuttajat Suomessa vuosina 1990-96

Työterveyslaitoksen ylläpitämään Työperäisten sairauksien rekisteriin on 1990-luvulla ilmoitettu vuosittain 1 100-1 500 uutta ammatti-ihotautitapausta. Rekisteriin ilmoitetuista ammattitautitapauksista ihotauteja on ollut 19 %. Ammattitautien aiheuttajien koodaus perustuu Työterveyslaitoksessa kehitettyyn altisteluokitukseen, joka pyrittiin kehittämään mahdollisimman havainnolliseksi myös vähemmän kemiaa tuntevalle. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen ammatti-ihotautien tavallisimmat aiheuttajat ovat pesuaineet, kumi ja kumikemikaalit sekä muovikemikaalit. Kuitenkin tautiryhmittäin aiheuttajissa on huomattavia eroja; niinpä lehmän epiteeli on tavallisin työperäisen proteiinikosketusihottuman aiheuttaja ja syyhypunkki tavallisin työperäisen ihon infektiotaudin aiheuttaja.

Riitta Jolanki, Anja Savela, Tuula Estlander, Lasse Kanerva

Persoonallisuus sairautena Käsityksiä rajatilan ja persoonallisuushäiriöiden suhteesta ja taustasta

Käsitettä rajatila käytetään psykiatriassa varsin epätäsmällisesti. Persoonallisuushäiriö ja rajatila -käsitteitä käytetään esimerkiksi toisilleen rinnakkaisina, vaikka termeillä on aivan erilaiset perustat. Psykodynaamisella rajatila-käsitteellä on teoreettinen, häiriön syntyyn liittyvä perusta, mutta persoonallisuushäiriö viittaa nykyisten tautiluokitusten kuvailevaan lähtökohtaan. Tässä artikkelissa kuvataan etenkin psykodynaamisen psykiatrian, mutta myös kognitiivisen terapian ja biologisen psykiatrian näkökulmista rajatilahäiriötä ja sen suhdetta nykyisin käytössä olevien diagnostisten järjestelmien persoonallisuushäiriökategorioihin.

Jyrki Korkeila, Hasse Karlsson

Kaamosmasennus lapsilla ja nuorilla

Vuodenaikamasennus, seasonal affective disorder (SAD) on mielialahäiriö, jonka oireet ilmenevät säännöllisesti samaan aikaan vuodesta. Häiriön tavallisin muoto on kaamosmasennus (= syys- ja/tai talvimasennus), jota sairastavilla on usein keväällä ja kesällä oireeton - joskus jopa hypomaaninen tai maaninen jakso. Tyypillisiä oireita ovat liikanukkuminen, ylensyönti, etenkin hiilihydraattien ahmiminen, väsyneisyys ja toimintatarmon väheneminen.

Marja Pihlajamäki, Simo Saarijärvi

Amiodaroni eduksi ohitusleikkauksen aikoihin

Eteisvärinää esiintyy 10-40 %:lla potilaista sydänleikkauksen jälkeen. Erilaisia lääkkeitä, etenkin sympaattisen hermoston beetareseptorien salpaajia on käytetty profylaktisesti, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia, osin koska monet rytmihäiriölääkkeet vaimentavat sydämen pumppausvoimaa tai ovat itsessään proarytmisiä. Amiodaroni on tehokas eteisvärinän hoidossa, ja lyhyenä kuurina suun kautta annettuna siihen ei liity mainittavia haittojakaan. Siksi oli paikallaan kokeilla, miten amiodaronikuuri ennen ohitusleikkausta ja sen jälkeen vaikuttaa postoperatiivisen eteisvärinän ilmaantuvuuteen.

Robert Paul

Hepariini-varfariiniyhdistelmä voi aiheuttaa kuolion

Hepariinin käyttöön liittyy trombosytopenian riski, mikä puolestaan voi aiheuttaa paradoksaalisesti alaraajavaltimo- tai -laskimotukoksen. Syynä moiseen on se, että elimistö käynnistää joskus hepariinivasta-ainetuotannon, ja tämä vasta-aine aktivoi trombosyytit, jotka kokkaroituvat helposti. Seurauksena on tromboosi. Kanadalaiskliinikot ovat nyt identifioineet toisen oireyhtymän, jossa hepariinin aiheuttaman tukoksen hoitoon käytetty varfariini osoittautuu vaaralliseksi.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030