Työkyvyttömyyseläkeratkaisut loukkaavat potilaiden oikeusturvaa

Muutamia vuosia sitten järjestettiin lääkäreille koulutustilaisuuksia, jotta he oppisivat kirjoittamaan parempia B-lausuntoja. Uskoteltiin, että siten saataisiin oikeudenmukaisempia eläkeratkaisuja. Kuten jo silloin lääkärikunnassa epäiltiin, ei paremmilla B-lausunnoilla ole mitään tekemistä itse perusasian eli eläkehakuisuuden ja -päätösten kanssa. Viime vuosien työkyvyttömyyseläkeratkaisut osoittavat selkeästi, että lääketieteellisen arvion merkitys on vähentynyt ja päätökset ovat juridisia sekä ilmeisesti pohjimmiltaan poliittisia. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on selvästi vaikeutunut, mutta vakavin ongelma on kuitenkin se, että päätökset ylimalkaisuudellaan ja virheellisyydellään loukkaavat potilaiden oikeusturvaa.

Risto Sutinen

Lääkäri ja ihmisoikeudet

Kati Myllymäki otti kolumnissaan (SLL 11/99) mielestämme tärkeän asian esille kirjoittaessaan terveydenhuollon ja ihmisoikeuksien suhteesta. Lääkäri terveydenhuollon ammattilaisena joutuukin aivan liian usein ja aivan liian monessa maassa todistamaan mitä julmimpia ihmisoikeuksien loukkauksia. Kosovon viimeaikaiset tapahtumat ovat näistä näkyvin esimerkki.

Kustaa Piha

Villieläimet lääkemainoksissa

Kotimaisissa lääkärilehdissä, sekä tässä että muissa on katseenvangitsijoina lääketehtaiden mainoksissa Afrikan eläimistöä.

Paul-Erik Uggeldahl

Kuluttajaopas psykoterapiaan hakeutuville

Tämä kirja on erittäin tervetullut lisä suomenkieliseen psykoterapiakirjallisuuteen. Kirjoittaja on koonnut tiiviiseen pakettiin tietoiskun 20 psykoterapiatekniikasta ja niiden saatavuudesta Suomessa. Kirjan aineiston kokoamiseksi hän on haastatellut yli 30 psykoterapeuttia, jotka ovat vastanneet kirjallisiin kysymyksiin. Kirjan tavoitteena on tarjota tietoa psykoterapiaan hakeutumisesta, psykoterapeutin valinnasta ja erilaisista psykoterapiamuodoista. Lopputulos on onnistunut kokonaisuus, jossa punaisena lankana säilyy läpi koko teoksen asiakasnäkökulma.

Kari Pylkkänen

Näyttöön perustuvaa psykiatriaa

Amerikan psykologiyhdistyksen työryhmä aloitti vuonna 1993 mittavan työn, jonka tarkoituksena oli arvioida kriittisesti kaikki psykoterapiat ja lääkehoidot, joita käytetään psykiatrisissa häiriöissä. Mukaan kerättiin psykoterapioitten ja psykofarmakologian asiantuntijoita, psykologeja ja psykiatreja arvioimaan diagnoosikohtaisesti hoitojen vaikuttavuustutkimuksia. Tämän työn tuloksena saatiin aikaiseksi käsillä oleva teos.

Jyrki Korkeila

Lääkärit vai instant-ekonomit mikä-mikä-maassa

Ajatteleminen on harvinainen luonnonvara, vaikka järjen käyttöä per se ei olekaan missään kielletty. Vuonna 1991 USA:sta alkanut sairaaloiden ja etenkin psykiatristen laitosten alasajo on nyt saanut globalisoituessaan universaaliluonteen. Globalisaatiohan merkitsee, että ilmiö leviää maapalloistuen, mutta että sitä ei kukaan ohjaa tai hallitse. Maapalloistuminen on kuin kohtalo, lumivyöry, joka vain tapahtuu, tahdottiin sitä tai ei, vastustettiin sitä tai ei, ja ajateltiin siitä jotain tai ei.

Pisara

Vanha professori muistelee

Psykiatriset hoito-olot olivat vielä 1950-luvun puolivälissä Suomessa melko heikot. Psykiatrisia potilaita hoidettiin paljon kunnalliskotien mielisairasosastoilla. Monet nuoretkin potilaat jäivät niihin kuukausiksi odottaessaan paikkaa keskusmielisairaaloihin, koska koko psykiatrinen hoito-organisaatiomme oli siihen aikaan kehittymätöntä. Avohoitoa ei juuri ollut eivätkä yleislääkärit osanneet liiemmin silloin hoitaa psykiatrisia potilaita omilla vastaanotoillaan, kuten nyt tehdään. Vuoden 1952 laki velvoitti avohoidon perustamisen ja B-sairaalaverkosto poisti kunnalliskotien mielisairasosastot.

Kalle Achté

Lääketieteellä on muisti

Suomen Lääkärilehden lukijat tuntevat Arno Forsiuksen, joka vuosien ajan on kertonut lukijoille eloisasti ja kiinnostavasti lääketieteen kehityksestä ja sen historian merkkihenkilöistä. Hän kuuluu Suomen Lääketieteen Historian Seuran monisatapäiseen, mutta sittenkin vielä turhan pieneen jäsenjoukkoon, joka pyrkii tallentamaan lääketieteen rikkaan perinteen tuleville lääkärisukupolville.

Ilkka Alitalo

Ohjausjärjestelmät ja sairaanhoitomme rahoituskriisi

1970-luvun alkupuolella käynnistynyt, yksittäisten virkojen perustamislupia tiukimmillaan koskenut valtakunnallinen terveydenhuollon suunnittelu päättyi Suomessa käytännössä valtionosuusuudistukseen vuonna 1993. Erikoissairaanhoidon palvelujen järjestäminen ja rahoitus jäi ehkä yllättäenkin kunnan omaksi tehtäväksi. Valtion vähenevä tuki ja talouden ankeat lamavuodet ovat potkineet kuntia järjestämisvastuunsa korostamiseen, paikallisten tarpeiden pohjalta hienosäädettyjen sopimusohjausjärjestelmien luomiseen ja tilaaja-tuottajaroolien eriyttämiseen erityisesti sairaanhoidon palvelujen järjestämisessä. Mallia haettiin Ison-Britannian konservatiivihallituksen vuosikymmenen alun NHS:n uudistuksesta, jonka avainsanoja olivat hinta- ja kustannustietoisuus, mahdollisuus valita tuottajat, niiden tehokkuus ja palvelujen hinnat, kilpailun edistäminen lopputuotteisiin perustuva potilashoitojen osto ja myynti.

Taito Pekkarinen

Styrsystem och vårdens finansieringskris

Den riksomfattande planeringen av hälso- och sjukvården som inleddes i början av 1970-talet och som t.o.m. reglerade inrättandet av enskilda tjänster avslutades år 1993 i och med att statsandelsreformen infördes. Det blev då - kanske litet överraskande - kommunernas uppgift att arrangera och finansiera den specialiserade sjukvården. Det minskade statsstödet och den ekonomiska konjunktursvackan har tvingat kommunerna att se över sitt ansvar för tjänsterna, skapa styrsystem som finjusteras utgående från lokala behov och skilja åt rollerna som beställare och producent i fråga om sjukvårdstjänster. Modellen var NHS-reformen i Storbritannien som den konservativa regeringen genomförde i början av decenniet. Dess nyckelbegrepp är pris- och kostnadsmedvetande, möjlighet att välja vårdproducent, servicens pris och effektivitet, gynnande av konkurrens och köp och försäljning av vårdprestationer.

Taito Pekkarinen