Olof Bure - lääkäri ja kuninkaan virkamies

Aina 1600-luvun alkuun saakka yliopistoissa lääketieteellinen tiedekunta oli yleensä ainoa, jossa luennoitiin luonnontieteisiin liittyviä oppiaineita. Sen vuoksi tuon ajan lääkärit usein toimivat oman ammattinsa ohella luonnontieteilijöinä, mutta toisinaan heistä tuli myös yhteiskunnan hallinnon virkamiehiä. Erään esimerkin viime mainituista tarjoaa ruotsalainen Olof Bure (1578-1655), joka toimi elämänsä aikana monilla eri aloilla, viimeksi Suomessa Turun hovioikeuden varapresidenttinä.

Arno Forsius

Pohjois-Karjala-projekti - neljännesvuosisata työtä sepelvaltimotaudin voittamiseksi

Sepelvaltimotaudin poikkeuksellisen suuri kansanterveydellinen merkitys tiedostettiin Suomessa 1950-luvun loppuvuosina. Lääkärikunta tunnisti arkityössään taudin yleisyyden ja sen aiheuttamat ongelmat. Lisää tietoa saatiin seuraavalla vuosikymmenellä julkaistusta seitsemän maan tutkimuksesta ja kansainvälisistä kuolinsyytilastoista, jotka osoittivat suomalaisten sepelvaltimotautikuolleisuuden yhdeksi maailman suurimmista. Samalla varmistui Kanniston jo 1940-luvulla tekemä havainto, jonka mukaan sepelvaltimotauti oli selvästi yleisempi Itä- kuin Länsi-Suomessa.

Jussi Huttunen

Nordkarelen-projektet - arbete under ett kvartssekel för att bekämpa kranskärlssjukdom

Under 1950-talets sista år blev det uppenbart att kranskärlssjukdom var ett betydande problem för folkhälsan i Finland. Läkarkåren konstaterade i sin kliniska verksamhet sjukdomens höga frekvens och de problem den medförde. Mer kunskap erhölls under följande decennium från den så kallade Seven Countries' Study och ur internationellt statistiskt material om dödsorsaker. Det framgick att finländarna låg i täten bland världens länder avseende dödlighet till följd av kranskärlssjukdom. Samtidigt säkrades den observation som Kannnisto gjort redan under 1940-talet, nämligen att av koronar hjärtsjukdom var klart vanligare i östra än i västra Finland.

Infektion ja tulehduksen osuus sepelvaltimotaudin synnyssä

Sepelvaltimoahtaumat kehittyvät, paitsi hitaasti etenevän prosessin tuloksena, todennäköisesti myös sysäyksittäin valtimoiden endoteelia vaurioittavien ajoittaisten tapahtumien vaikutuksesta. Näissä syntyvät intiman paksunnokset ja arpeumat pahenevat endoteelivaurioiden uusiessa ja kehittyvät aste asteelta ateroomiksi. Toistuvat infektiot saattavat olla yksi kyseisiä endoteelivaurioita aiheuttava tekijä.

Erkki Pesonen, Ilari Paakkari

Kalsiumkanavan salpaajat sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen lääkkeinä

Kalsiuminsalpaajat ovat tehokkaita ja oikeassa käytössä hyvin siedettyjä verenpainelääkkeitä. Niiden yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen odotetaan kuitenkin lisätietoa mm. käynnissä olevista seurantatutkimuksista. Niinpä lyhytvaikutteista nifedipiiniä tulee käyttää varovasti sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen hoidossa. Verapamiili ja diltiatseemi vaikuttavat turvallisilta vaihtoehdoilta monoterapiassa. Yhdistelmähoidossa erityisesti beetasalpaajien kanssa dihydropyridiinijohdannaiset ovat ensisijaisia.

Aapo Lehtonen

Voiko syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian mahdollisuuden sulkea pois verikokeilla?

Lääkäri joutuu käytännön työssä usein arvioimaan syvän laskimotukoksen tai sen komplikaation, keuhkoembolian, mahdollisuutta. Tukoksen mahdollisuuden sulkeminen pois luotettavasti edellyttää päivystysluonteista kuvantamistutkimusta. Ihanteellista olisi, jos tukoksen mahdollisuus voitaisiin sulkea pois verikokeella. Uusi koe tähän tarkoitukseen on D-dimeeri. Riittävän luotettavan pikatestin kehittäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Laskimotukoksen poissulun luotettavuutta selvitettiin yhdistämällä lateksi D-dimeeri -pikatestiin CRP-määritys. Yhdistelmän herkkyydeksi saatiin 83 % ja negatiiviseksi ennustearvoksi 84 %, joten D-dimeeri- ja CRP-määritykset eivät yhdessäkään antaneet riittävän luotettavaa kuvaa. Viime aikoina markkinoille on kuitenkin tullut luotettavampia päivystyskäyttöön soveltuvia D-dimeeritestejä. Silti lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin näitä uudempiakaan testejä voidaan varauksetta suositella rutiinikäyttöön.

Mervi Putkonen, Vappu Rantalaiho, Auvo Rauhala

Endoftalmiitin mikrobitausta ja hoitoperiaatteet

Endoftalmiitti on yleisimmin bakteerien, harvemmin sienten aiheuttama silmänsisäinen tulehdus, joka kehittyy useimmiten leikkaushoidon komplikaationa. Se saattaa syntyä myös silmän puhkeamavammojen yhteydessä tai muualla elimistössä sijaitsevasta tulehduspesäkkeestä. Aiemmin saprofytaarisina pidettyjen silmäluomissa ja sidekalvolla esiintyvien bakteerien osuus infektioissa on huomattava. Aiheuttajaorganismin mukaan määräytyy paljolti se, miten nopeasti ja rajuiksi oireet kehittyvät. Mikrobimaailman haasteisiin tulee osata vastata kulloinkin ajan hengen mukaisilla hoitoperiaatteilla. Hoidon päärunko on mikrobilääkitys. Vaikeimpiin infektiotapauksiin sovelletaan leikkaushoitoa.

Tuomo Puustjärvi, Ulla Kärkkäinen

C- ja B-hepatiittien yhteisinfektion esiintyvyys Helsingissä

B- ja C-hepatiitti ovat veriteitse leviäviä tauteja, jotka ovat yleisiä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä. Helsinkiläisistä C-hepatiittitartunnan saaneista 42 %:lla todettiin myös B-hepatiittitartunta. B-hepatiitin tartuttavuutta ilmentävä pinta-antigeeni oli positiivinen 2 %:lla tutkituista. Pinta-antigeenin kantajat painottuivat nuorempiin ikäryhmiin, joissa oli vähemmän B-hepatiittitartunnan saaneita kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Epidemiologinen tilanne on helsinkiläisten C-hepatiittitapausten keskuudessa otollinen B-hepatiitin leviämiselle, joka voitaisiin estää rokotteella. Suomalaisessa rokotusohjelmassa suositellaankin B-hepatiittirokotteen antamista suonensisäisten huumeiden käyttäjille.

Matti Ristola, Markku Kuusi, Suvi Bühler, Jukka Suni

Pohjois-Karjala-projektin tulokset 20 vuoden ajalta

Pohjois-Karjala-projekti alkoi runsaat kaksikymmentä vuotta sitten laaja-alaisella tutkimus- ja terveyskasvatusohjelmalla Pohjois-Karjalan työikäisen väestön suuren sydäntautikuolleisuuden pienentämiseksi. Viiden vuoden kokeilun jälkeen hanke laajennettiin koko Suomeen ja sen piiriin otettiin myös muita keskeisiä kansantauteja. Projektin ohjelmiin ja tulosten seurantaan on sisältynyt runsaasti kansainvälistä yhteistoimintaa, mutta ensisijaisesti kyseessä on ollut suomalainen pioneerityö, josta on saatu malleja sekä kotimaahan että ulkomaille.

Pekka Puska, Jaakko Tuomilehto, Aulikki Nissinen, Erkki Vartiainen

Keliakia ja diabetes - suomalaistulokset saivat vahvistuksen

Vuonna 1989 Collin työtovereineen tutki 195 diabeetikkoa ja diagnosoi kahdeksassa (4 %) keliakian. Tämä esiintyvyys ylitti odotusarvon, ja onkin arveltu, että nämä kaksi autoimmuunipohjalta syntyvää tautia assosioituvat samantyyppisen geenivirheen kautta. Tämä assosiaatio on siten Suomessa hyvin tunnettu, ja nyt kun amerikkalaisetkin ovat osoittaneet saman 7 vuotta myöhemmin, saattaa olla, että tautiassosiaatioon aletaan kiinnittää laajempaakin huomiota lääkärikunnan keskuudessa.

Robert Paul