Mielenterveyslaki ja tahdosta riippumattoman hoidon porrasteinen toteuttaminen

Seppo Utria kirjoitti hyvin ansiokkaan katsauksen tahdosta riippumattoman hoidon käytännön toteutumisen ongelmista (SLL 32/96). Kirjoittaja painotti potilaan kliiniseen hoidon tarpeeseen perustuvaa päätöksentekomekanismia ja valitti mielenterveyslain toimivan esteenä järkevälle porrastukselle. Erinomaisen keskustelukirjoituksen tulkinta mielenterveyslain sisällöstä on kuitenkin käsitykseni mukaan kahdessa tärkeässä kohtaa virheellinen ja kaipaa tarkennusta.

Kari Pylkkänen

Vilppi ja sen torjunta lääketieteessä

Väärennykset ja väärinkäytökset (lääke)tieteellisessä tutkimus- ja julkaisutoiminnassa jatkuvat ja puhuttavat, ja siksi tämäkin kokoomateos ilmestyy uusilla tapauksilla täydennettynä toisena painoksena jo kolmisen vuotta ensimmäisen jälkeen. Aihe on aina ajankohtainen ja tärkeä, vaikka suomalainen lehdenlukija onkin siihen ehkä jo kyllästynyt.

Lauri Saxén

Varusmiesten mielenterveysongelmien ehkäisyyn

Tämä lyhyt ja naseva kirjanen on miellyttävää luettavaa. Se on tarkoitettu käytettäväksi "varusmiesten mielenterveystyössä, puolustusvoimien henkisessä työsuojelussa ja näistä toiminnoista vastaavien henkilöiden koulutuksessa sekä taistelustressin hallintaa palvelevassa opiskelussa ja opetuksessa". Se motivoidaan aivan oikein mielenterveyshäiriöiden keskeisellä merkityksellä varusmiespalveluksen keskeytymisessä.

Pekka Tienari

Intifada jatkuu

Kunnallinen työmarkkinalaitos KT jatkaa intifadaa työrauhavelvoitteen suojissa. Se on kaivanut esiin ikivanhan tunnelin, jota myöden muinaiset ksv-läisten esi-isät ryömivät lääkäritemppelin alle harjalle päästäkseen.

Pisara

Vanhan Mesopotamian lääkintätaito

Mesopotamiassa eli Kaksoisvirran maassa, nykyisen Irakin alueella, oli noin 4000-600 eKr vallassa useita eri kansoja toisensa jälkeen, mutta sosiaaliset, uskonnolliset ja elämäntapaan liittyvät perinteet muuttuivat hyvin hitaasti. Kulttuuri oli kehittynyttä ja maassa oli suuria kaupunkeja. Mesopotamiassa oli jo noin 3750 eKr vesijohto- ja viemärijärjestelmiä, vieläpä jatkuvalla vesihuuhtelulla toimivia käymälöitäkin.

Arno Forsius

Erikoislääkärikoulutuksen uudistamista koskevien ehdotusten jatkokäsittely

Opetusministeriön EU-erikoislääkärikoulutustyöryhmä jätti kesäkuussa 1996 muistionsa, jossa se toimeksiantonsa mukaisesti selvitti erikoislääkärikoulutuksen kehittämistarpeita. Koulutuksen sisällöllistä kehittämistä koskevien esitysten lisäksi työryhmä ehdotti erikoisalojen määrän karsimista 92:sta 46:een. Koulutuksen rakenteeksi ehdotettiin monille aloille yhteistä perustaa, jonka jälkeen koulutus jakautuisi syventäviin osa-alueisiin, jotka kukin muodostaisivat erikoisalan. Koulutuspituuksiksi ehdotettiin alasta riippuen 5, 6, 7 tai 8 vuotta. Lisäksi työryhmä teki lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutusta koskevia ehdotuksia. Työryhmän ehdotuksia on selostettu tarkemmin Lääkärilehden numerossa 22-23/96 (s. 2277-2280).

Pääluottamusmiehet ja sairaanhoitopiirit sen tekivät

Työaikalaki astui voimaan 23.11. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli 15.10. lähettämässään yleiskirjeessä edellyttänyt, että työnantajat vahvistaisivat kyseiseen päivämäärään mennessä lääkäreitä koskevat uudet työaikajärjestelyt. Kirjeen mukaan kyseessä olisivat ennen kaikkea sellaiset lääkärinvirat, joihin liittyy paljon päivystystä. Kirjeen mukaan tällaisissa toimintayksiköissä työskentelevien lääkärien työaikajärjestelyt tulisi järjestää uudelleen siten, että nykyisen säännöllisen työajan lisäksi päivystyksenä tehty työ muutetaan tehtäväksi säännöllisenä työaikana työvuoroin päivystyksen asemasta. Työmarkkinalaitoksen ohjetta ei kuitenkaan noudatettu missään sairaanhoitopiirissä, kaikissa piireissä on sen sijaan tehty päätökset nykyjärjestelmän säilyttämisestä sopimuskauden loppuun eli 31.1.98 saakka.

Markku Äärimaa

Lääkehoidot, lääkekulut ja lääkäri

Toimiva terveydenhuolto on länsimaisten yhteiskuntien kansalaisiaan varten ylläpitämistä turvajärjestelmistä tärkeimpiä. Sairauksien hoidossa ja myös terveyden edistämisessä tärkeä rooli on lääkkeillä. Lääkehoidon aiheet ja mahdollisuudet sekä käyttöön otettujen lääkkeitten määrä ovat lisääntyneet muutamassa vuosikymmenessä nopeudella, jota ennen sotia toimineet lääkärit tuskin pystyivät edes kuvittelemaan. Kehityskaava toistaa usein itseään: lääketieteen perus- tai kliinisen tutkimuksen piirissä tehty uusi oivallus sairauden patogeneesistä johtaa nopeasti lääketutkimuksen piirissä uuteen lääkekeksintöön. Yksittäisen keksinnön merkitys on vain harvoin mullistava, mutta pienten askelten kehitys johtaa ajallaan sairauksien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten vähenemiseen, ihmisten työkykyisen ja yleisen elinajan pitenemiseen ja yhteiskunnan toimivuuden parantumiseen. Lääkkeiden keskeistä merkitystä lääkärin parantamistyön työvälineenä ei usein tule ajatelleeksi, ehkä vielä harvemmin mieleen tulee nykymuotoisen lääkehoidon kehityshistorian ajallinen lyhyys.

Taito Pekkarinen, Santero Kujala

Uloshengitysilman typpioksidimääritys - hengitystietulehduksen uusi osoitin

Typpioksidin (NO) keskeinen osuus elintoiminnoissa on selvinnyt vasta muutamia vuosia sitten (1). Typpioksidi säätelee verisuonten jänteyttä sekä toimii hermoston ja tulehdusreaktioiden välittäjäaineena (2). Typpioksidimuodostuksen muutoksia on havaittu sydän- ja verisuonitaudeissa, keuhkosairauksissa sekä käyttäytymisen ja seksuaalitoimintojen häiriöissä (3,4).

Harri Lindholm, Tuula Lindholm, Pekka Malmberg, Pentti Tukiainen, Anssi Sovijärvi

Uhkaavatko penisilliiniresistentit pneumokokit Suomea?

Penisilliinille ja muille beetalaktaamiantibiooteille vastustuskykyisiä pneumokokkeja on meillä toistaiseksi vähän, ja penisilliiniä suositellaan edelleen pneumokokki-infektioiden ensisijaiseksi lääkkeeksi. Entistä käytäntöä puoltaa myös se, ettei täydellisesti resistenttejä kantoja vielä ole, vaan suositusten mukaiset suuret lääkeannokset purevat vastustuskykyisimpiinkin muunnoksiin. Pneumokokkimeningiittien hoidossa aiheuttajabakteerin resistenssi kuitenkin on vaaratekijä, johon on varauduttava varsinkin jos tartunta on saatu esimerkiksi Etelä-Euroopasta.

Harri Saxén