78661 osumaa

Gynekologisen kirurgian monipuolinen opas

Kirjan toimittaneet kolme professoria ovat kotoisin Texasista, Massachusettsista ja Connecticutista. Amerikkalaisuus näkyykin teoksessa kautta linjan. Siinä esimerkiksi annetaan tarkat ohjeet tilanteista, joissa potilaan allekirjoittama tiettyä leikkausta koskeva kirjallinen suostumus on ristiriidassa objektiivisen lääketieteellisen hoidontarpeen kanssa. Tämä ei välttämättä ole negatiivinen piirre, päinvastoin, sillä kirjassa on kautta linjan tarkasteltu aggressiivisten hoitomuotojen tuloksia ei pelkästään elinvuosien vaan myös elämänlaadun kannalta.

Toimittanut Timo Klaukka

Turun lääninlasaretti

Ruotsi-Suomen valtakunnan ensimmäinen yleissairaala, Tukholman lääninlasaretti eli Serafiimilasaretti, avattiin vuonna 1752 Tukholmassa. Sen rakentamista ja ylläpitämistä varten tarvittavia varoja oli koottu lahjoituksina mm. kolehtien, arpajaisten ja pelikorttien käyttömaksujen avulla. Huhtikuussa 1753 säädettiin, että häiden ja ristiäisten yhteydessä annetuista vapaaehtoisista lahjoista oli luovutettava puolet Tukholman lääninlasaretille, toisen puolen jäädessä oman seurakunnan vaivaisille. Joulukuussa 1753 velvoitteet ulotettiin koskemaan koko valtakuntaa, siis myös Suomen seurakuntia.

Lihasvammojen synty ja hoito

Lihasvammat ovat yleisimpiä liikuntaharrastusten yhteydessä syntyvistä vammoista. Niitä esiintyy myös tapaturmissa saatujen ruhjevammojen ja luunmurtumien yhteydessä. Lihasvamman hoito alkaa immobilisaatiolla; se rajoittaa vammautuneen alueen kokoa ja sallii sidekudoksen tuotannon alkaa häiriöttä. Varhain aloitettu vammautuneen raajan mobilisoiminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta uusiutuvat lihassäikeet asettautuisivat vammautumattomien lihassyiden suuntaisiksi ja lihaksen vetolujuus muodostuisi alkuperäistä vastaavaksi. Kirurgista hoitoa tarvitaan poistettaessa kookkaita hematoomia vamma-alueelta. Joskus on tarpeen liittää revenneet ja toisistaan etääntyneet lihaksen päät toisiinsa kirurgisesti.

Matti U.K. Lehto

Seerumin arabinitolipitoisuuden määritys systeemisen kandidoosin diagnostiikassa

Systeemisen kandidoosin varma diagnoosi edellyttää parenkyymielimen histologista tai mikrobiologista tutkimusta tai hiivan toistuvaa eristystä veriviljelystä. Käytännössä taudinmäärityksen tueksi tarvitaan usein immunologisten ja kemiallisten laboratoriolöydösten antamaa viitteellistä tietoa. Hiivan aineenvaihduntatuotteiden, kuten arabinitolin, kemiallinen määritys seerumista on yksi vaihtoehto tämän vaikeasti diagnosoitavan taudin tutkimusarsenaaliin.

Leena Lehtonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat