Hammaslääkärikoulutus Suomessa ja Suomen Hammaslääkäriseura 100 vuotta

Suomalainen hammaslääketiede viettää juhlavuotta. Hammaslääkärikoulutuksen aloittamisesta ja alan tieteellisen seuran perustamisesta on tänä vuonna kulunut vuosisata. Hammaslääketieteen kehitykselle olivat monet hammaslääkärit ja lääkärit valmistaneet maaperää jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Nyt vuotta 2 000 lähestyttäessä ollaan jälleen kehityksen murrosvaiheessa. Polttavimpia kysymyksiä ovat koulutusmäärien vähentämisen lisäksi väestön muuttuvan terveydentilan huomioiminen koulutuksessa ja kansainvälistyminen. Suomalaiset innovaatiot, kuten ksylitoli ja leukojen panoraamakuvausmenetelmät ovat laajassa käytössä maailmalla. WHO:n mallimaana meidän tulee edelleen viedä suomalaista suun terveydenhuollon tietämystä, tutkimusta ja teknologiaa maailmalle.

Aira Lahtinen

Västerbotten-projekti ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja

Vuonna 1984 Västerbottenin läänin maakäräjät teki päätöksen ennaltaehkäisevästä, synkkiä kuolleisuuslukuja hillitsevästä sydän- ja verisuoniohjelmasta. Terveysprojektia suunniteltaessa Pohjois-Karjala-projektin kokemukset olivat ruotsalaisten pääasiallinen inspiraation ja tiedonlähde, ja ryhmä asiantuntijoita tekikin 1984 opintokäynnin Itä Suomeen professori Pekka Puskan vieraaksi. Alkuun läänin terveydenhoidon johdossa arveltiin ettei projektia voida käynnistää kaikissa 14 kunnassa samanaikaisesti. Siksi pilottiprojektiksi valittiin tilastollisesti kaikkein synkin Norsjön kunta, missä mallia ensimmäiseksi muovailtiin ja testattiin.

Geriatri vai muu spesialisti vanhuksen lääkäriksi?

Lääketieteen tauti- tai toimenpidekohtaisten erikoisalojen poikki on tämän vuosisadan ajan kulkenut ikäluokkakohtainen lastentautien erikoisala. Viime vuosikymmenien aikana ovat lastentautien rinnalle ikäluokkakohtaiseksi erikoisalaksi eriytyneet myös vanhusten taudit.

Rauno Heikinheimo

Rauta ja sepelvaltimotauti

Joukko sisätautilääkäreitä ja ravintotutkijoita arvosteli Suomen Lääkärilehden numerossa 10/92 minua siitä, että olin antanut tiedotusvälineille työryhmäni tutkimustuloksia koskevia haastatteluja. Erityisesti kirjoittajat olivat närkästyneet Iltalehdessä 4.1.1992 julkaistusta lehtijutusta, joka perustui haastatteluuni. Kirjoittajat siteeraavat Iltalehteä kuin tieteellistä julkaisusarjaa. Iltalehden toimittajan kirjoituksia on toisteltu minun sanomisinani. En katso olevani vastuussa Iltalehden kirjoituksista. Viittaan Iltalehdelle kirjoittamaani vastineeseen (Iltalehdessä 15.1. 1992), jossa oikaisin pahimmat Iltalehden artikkelissa esiintyneet virheet. Haastattelussa esittelin Iltalehden toimittajalle tutkimustuloksiamme tehden ne varaukset, joita epäkokeelliseen asetelmaan perustuvat ensimmäiset havainnot edellyttävät. Nämä oli valitettavasti jätetty pois lehden artikkelista. Iltalehden artikkelin nähtyäni huomasin toki itsekin, että oli ollut harkitsematonta antaa lainkaan haastattelua asiasta. Arvioni mukaan lehti olisi tosin todennäköisesti tehnyt artikkelin ilman haastatteluanikin. Tutkimustulostemme ja saavutusteni korostamiseen minulla ei myöskään ollut mitään osuutta. Tältäkin osin kirjoittajat haukkuvat väärää puuta.

Onko paras hyvän vihollinen?

Monta asiaa tuli mieleeni lukiessani lehtenne toukokuun numerosta (14/92) Olavi Lukkarisen kirjoituksen, miten impotenssia pitäisi tutkia.

Lääkärilehti kannattaa avointa keskustelua

Haluamatta muutoin puuttua edellä käytävään keskusteluun, totean prof. Salosen Lääkärilehden toimituspolitiikasta esittämästä kommentista, että lehden puolelta olisi ollut korrektia saattaa julkaistavaksi hyväksytty keskustelupuheenvuoro välittömästi kritiikin kohteeksi joutuneen tietoon. Pyydän asiassa tapahtunutta tahatonta "torkahtamistani" anteeksi prof. Jukka T Saloselta.

Vastaus Risto Pelkoselle

Olen samaa mieltä kanssasi, että tärkeimmät impotenssin selvittelykeinot ovat hyvä anamneesi ja huolellinen kliininen tutkimus. Tätä olen yrittänyt artikkelissani painottaa. Mielestäni ns. anamnestisen lomakkeen käyttö on selvästi lisännyt potilaan seksuaalisten funktioiden häiriöistä saatavia taustatietoja. Luonnollisesti potilaan etukäteen täyttämä kaavake pitää käydä läpi yhdessä potilaan kanssa vastaanotolla. Suosittelen edelleen lomakkeen käyttöä myös terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Hypogonadismi voidaan todeta kliinisellä tutkimuksella eikä välttämättä tarvita kalliita endokriinisia tutkimuksia.

Hajataittoisuuden korjaukseen ei ole löytynyt oikotietä

Diplomi-insinööri Pauli Kostiainen on Lääkärilehdessä 12/92 tehnyt ehdotuksen silmälasien määrittämistekniikan parantamiseksi. Erityisesti häntä tuntuu kiusaavan hajataittoisuuden korjaamiseen tarkoitettujen lasien määräämisen monimutkaisuus ja hitaus.

Haitta-asteen määrittämis-ohjeisto on sekava

Suomen Lääkärilehdessä 13/92 julkaistiin "jäsenten toivomuksesta" Lääkäriliiton ohjeisto lääkärintodistusten kirjoittamisesta. Siinä kiinnittää huomiota haitta-asteen määrittämisohjeet: "Haitta-aste perustuu anamneesissa ja tutkimuksissa esiin tulleisiin tosiseikkoihin, joita verrataan lääkintöhallituksen yleiskirjeen nro 1626 haitta-astetaulukon sopiviin kohtiin".

Miten keskussairaala voi sopeuttaa toimintansa niukkeneviin voimavaroihin?

Erikoissairaanhoidossa on kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kehittymistarpeet pääsääntöisesti ratkaistu uusilla voimavaroilla. Suunnittelu- ja budjetointijärjestelmät ovat rakentuneet sen mukaan. Uudessa tilanteessa nämä eivät enää toimi: voimavarat eivät enää kasva, pikemminkin vähenevät.