Kansaneläkelaitoksen kuntoutustoiminta uusien säädösten voimaan tultua

Viime vuoden lokakuussa voimaan tullut kuntoutuslainsäädännön uudistus korostaa Kansaneläkelaitoksen osuutta ansiotyötä tekevän väestön eläkkeelle siirtymistarpeen ehkäisyssä. Ikääntyville vajaakuntoisille työntekijöille tarkoitettu työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus on laitoksessa kokonaan uudenlaista toimintaa. Uutta on myös vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus, jossa erityisesti tarvitaan tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon kanssa.

Jouko Waal

Keskimääräinen eläkeikä Suomessa

Eläkkeellesiirtymisen kynnyksen madaltuminen on herättänyt huolestumista, varsinkin kun ns. suuret ikäluokat alkavat lähestyä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Mm. Eläkekomitea 1990 esitti tavoitteeksi keskimääräisen eläkeiän nostamisen 58 vuodesta 61 vuoteen kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana. Paljon huomiota on kiinnitetty yksilöllisiin varhaiseläkkeisiin, mutta tosiasiassa niiden merkitys keskimääräisen eläkeiän kannalta ei ole kovin suuri. Eniten keskimääräistä eläkeikää laskevat muut työkyvyttömyyseläkkeet, ja siksi työkykyä ylläpitävät toimenpiteet ovat tehokkainta eläkkeellesiirtymisen ohjailua.

Antti Huunan-Seppälä Matti Jokelainen Jorma Järvisalo

Mihin yhteiskunta voi sitoutua hoidon rajoja asetettaessa?

Yhteiskunta on sitoutunut ohjaamaan osan verovaroista kansalaisten tarvitsemien terveyspalvelujen tuottamiseen. Sen tarjoamat resurssit ovat aina olleet ja tulevat myös jatkossa olemaan rajallisia. Aikaisemmin rajallisuus näkyi Suomessa suurina alueellisina eroina palvelujen tarjonnassa. Nyt alueellisten erojen

Heikki S. von Hertzen

Kuntoutusajan toimeentuloturva

Lokakuun alusta 1991 tuli voimaan laaja kuntoutusta koskeva lainsäädäntöuudistus. Sen eräänä oleellisena sisältönä on kuntoutusajan toimeentuloturvan järjestäminen. Toimeentuloturva on ollut aikaisemmin harkinnanvaraista ja monilta osin se on ollut riippuvainen sairaus- tai eläkevakuutuksen ratkaisuista varsinkin silloin, kun kysymyksessä on ollut terveydenhuollon järjestämä kuntoutus. Uusi kuntoutusrahalaki ja kuntoutusrahaa koskevat säännökset eri työeläkelaeissa tarjoavat nyt kuntoutukseen liittyvän oman lakisääteisen toimeentuloturvansa.

Mirjami Airaksinen

Terveyskeskustoiminnan alueittaiset ja paikalliset vaihtelut III Vuodeosastojen käyttö ja vanhustenhuollon palvelut

Pitkäaikaissairaiden ja vanhusten laitospaikkoja on eniten Pohjois-Suomen pienissä kunnissa, sekä terveyskeskusten sairaansijoilla että vuodeosasto- ja vanhainkotipaikkojen yhteismäärällä mitattuna. Vuodeosastojen käyttö näyttää olevan joustavinta ja tehokkainta siellä, missä paikkoja suhteessa väestömäärään on eniten. Hoitopäivät lisääntyvät suoraan sairaansijojen määrän mukaan, mutta keskimääräiset hoitoajat ovat lyhimmät ja potilasvaihto suurin juuri pienissä terveyskeskuksissa. Kahdenkymmenen vuoden takaisesta sairaansijojen käytön tehokkuus on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Vanhustenhuollossa suuret terveyskeskukset ja Etelä-Suomi suosivat laitoshoidon ulkopuolellakin institutionaalisia ratkaisuja kun taas pienet terveyskeskukset ja Pohjois-Suomi kevyempiä palvelumuotoja.

Antti Turunen Simo Kokko Jorma Takala

Terveyskeskustoiminnan alueittaiset ja paikalliset vaihtelut II Tutkimukset ja hoidot

Monilla paikkakunnilla terveyskeskukset ovat sisällyttäneet toimintaansa myös erikoistutkimuksia ja -hoitoja. Vuoden 1990 alussa tehdyn kyselyn mukaan tavallisin näistä toimenpiteistä oli rektoskopia, joita tehtiin useammassa kuin kahdeksassa terveyskeskuksessa kymmenestä. Myös muita maha-suolikanavan endoskopioita tehtiin runsaasti, gastroskopioitakin 30 terveyskeskuksessa 203:sta vastanneesta. Sydäninfarktin liuotushoitoon oli ilmoitusten mukaan valmius lähes joka viidennessä terveyskeskuksessa. Yleiskirurgia ja synnytysten hoito olivat harvinaisia. Useimpia tutkimuksessa kysyttyjä toimenpiteitä tehtiin maan pohjois- ja itäosissa, paikkakunnilla joilla matkat erikoislääkärijohtoisiin sairaaloihin ovat keskimääräistä pitempiä.

Jorma Takala Antti Turunen Simo Kokko

Maahanmuuttajien virrat Suomessa

Ulkomaisen työvoiman maahanmuuttoa on Suomessa säädelty tiheällä seulalla. Työlupia on myönnetty lähinnä vain aloille, joilla on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Näin on estetty vähäistä ammattitaitoa vaativien alojen siirtyminen vierastyöläisten miehittämiksi ja siten jääminen jälkeen palkka- ja työolojen kehityksestä. Paluumuuttoa on ohjattu tiedottamalla ulkosuomalaisille maan työmarkkinatilanteesta sekä muista muuttopäätöksiin vaikuttavista suhdanteista. Näiden virtojen ulkopuolelta meille on otettu pakolaisia vuosittaisten kiintiöiden mukaan. Myös valtaosa turvapaikanhakijoista on saanut jäädä maahan joko pakolaisina tai muilla perusteilla.

Tapani Tuomiharju

Terveydenhuollon ohjauksen ja rahoituksen uudet suunnat Euroopassa

Terveydenhuolto on Euroopan maissa sitonut jatkuvasti suuremman osan kansantalouden tuotosta, ja samalla ovat kasvamassa palvelujen laatua ja saatavuutta koskevat vaatimukset. Pyrkimys parempaan taloudelliseen kannattavuuteen onkin noussut johtavaksi teemaksi eri maiden uudistushankkeissa. Yhteisinä linjoina suunnitelluissa ja jo aloitetuissa terveydenhuollon uudistuksissa ovat liiketaloudellisten johtamisperiaatteiden soveltaminen, asiakkaiden ja palvelujen jakajien nykyistä suurempi valinnan vapaus sekä kilpailun nouseminen kannustimeksi palvelujen tuotantoon. Keskitettyä ohjausta vähennetään, päätäntävaltaa ja vastuuta siirretään alue- ja paikallistasoille. Yksityisen terveydenhuollon laajentumista pidetään suotavana.

Markku Pekurinen Raimo Jämsen

Terveyskeskustoiminnan alueittaiset ja paikalliset vaihtelut I Lääkärinvastaanotot, laboratorio- ja röntgentutkimukset, päivystysjärjestelyt

Kansanterveyslakia säädettäessä keskeisenä tavoitteena oli tasoittaa perusterveydenhuollon palvelutarjonnan alueellisia eroja. Laki tuli huhtikuun alussa olleeksi voimassa kaksikymmentä vuotta; niiden kuluessa terveyskeskuspalvelut ovat muotoutuneet paitsi keskitetyn suunnittelun ja paikallisten tarpeiden myös sattumanvaraisten tekijöiden mukaan. Tarkoituksenmukaisten ratkaisujen löytämiseksi sekä taustatiedoksi tulossa olevia muutoksia varten Kuopion yliopistossa on selvitetty kyselytutkimuksella ja toimintakertomustiedoista terveyskeskusten palveluvalmiutta sekä toimintojen järjestelyjä.

Simo Kokko Antti Turunen Jorma Takala

Pakolaisten asioiden hoito Suomessa

Suomeen on parin viime vuoden aikana tullut ensi kertaa merkittäviä pakolaismääriä. Olemme sen tosiseikan edessä, että tämä maa on "löydetty", vaikka onkin Euroopan kylmin, kallein ja pohjoisin valtio. Edellenkin turvapaikanhakijoita varmasti tulee, ja meidän on tähän virallisesti varauduttava. Kaikkien ulkomaalaisten asiat tulisi hoitaa tehokkaasti ja keskitetysti yhden viraston alaisuudessa.

Marja Nylund-Oja

Elämä pitkä, kuntoloma lyhyt: voidaanko laitoskuntoutuksen tuloksia mitata?

Kuntoutuslaitosten tuloksellisuuden arviointiin tarvittaisiin selkeitä mittareita, mutta nykyisellään niitä on tarjolla niukasti. Sopivien arviointimittarien laatimisen pohjaksi laitoskuntoutuksen tavoitteita on tarkennettava. Jotta kuntoutus olisi tuloksellista, tarvitaan nykyistä selkeämpää yhteistyötä laitosten ja muiden kuntoutukseen osallistuvien tahojen kesken.

Pirjo Latikka Esa-Pekka Takala

Maunulan mielenterveys- ja päihdeprojekti

Helsingin Maunulan peruspiirissä on meneillään kolmivuotinen mielenterveys- ja päihdeprojekti, jossa päihdehuollon asiakastyöhön on koottu projektiryhmä mielenterveysyksiköstä, sosiaalitoimistosta ja

Martti Kuokkanen Tarja Kallio Tarja Sinnemäki

HIV-epidemian torjunta Suomessa

Suomessa HIV-tartuntatilanne on pysynyt vakaana eivätkä pessimistiset ennustukset epidemian laajenemisesta näytä toteutuvan. Uhka ei kuitenkaan millään muotoa ole häviämässä, vaan valistusta turvallisista seksitavoista tarvitaan jatkuvasti. HIV-epidemian torjunnan onnistumiseen on Suomessa vieläkin varsin hyvät mahdollisuudet, mutta tartunnan yleistyminen muissa maissa voi muuttaa tilannetta, koska edelleenkin merkittävä osa suomalaisten tartunnoista on saatu muualla.

Pauli Leinikki

Vaihtoehtolääkinnän valvonta

Suomen terveyspolitiikassa on omaksuttu liberaali suhtautuminen ei-lääketieteellisiin hoitomuotoihin. Lainsäädäntöä niiden käytöstä ei ole, mutta vahingollista puoskarointia pyritään valvomaan muun muassa luvatonta ammatinharjoittamista koskevien säännösten avulla. Terveydenhuollon viranomaiset ovat myös pyrkineet luomaan keskusteluyhteyksiä vaihtoehtolääkinnän ja terveydenhuollon edustajien välille.

Antti Marttila

Maailman vesivarat ja terveys

Puhtaan veden turvaaminen jokaiselle ihmiselle oli YK:n vuosikymmenen teema 1980-luvulla, mutta tulokset tuskin riittivät väestönkasvun tuoman lisätarpeen tyydyttämiseen. Maailman vesiongelma liittyy sekä veden määrään että sen laatuun. Kuivuus ja tulvat ovat luonnonkatastrofeja, joiden vaikutukset ulottuvat miljooniin ihmisiin. Monet sairaudet leviävät veden kautta, mutta myös veden kemiallinen saastuminen on teollistumisen myötä levinnyt yhä laajemmalle.

Päivi Kurttio

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittely

Tampereen perheneuvolassa on vuodesta 1988 lähtien toiminut työryhmä, jolle on keskitetty lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien tapausten käsittely. Työryhmään on voinut ottaa yhteyttä puhelimitse jopa nimettömänä. Kaikki yhteydenotot eivät ole johtaneet asiakassuhteeseen, mutta silti seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsia on tullut hoitoon yllättävän paljon, keskimäärin kymmenen vuodessa muutaman viime vuoden aikana. Tapausten selvittelyssä tarvitaan monipuolista yhteistyötä, ja kokemusten myötä työhön, joka aluksi tuntui psyykkisesti hyvin raskaalta, on kehittynyt taito.

Anna-Kaarina Roto Matti Riekkola Liisa Suhonen

Eläketurvan kustannukset nyt ja tulevaisuudessa

Keskellä vuosisadan synkintä lamaa on eläkepolitiikan suunnattava katseensa tiukasti tulevaisuuteen. Eläkevakuutettu tulee lunastamaan lainsäätäjältä saamansa eläkelupaukset vuosien kuluttua. Uskottavuus on nykyisten eläkejärjestelmien ehdoton elinehto. Vino väestörakenteemme johtaa väistämättä eläkemenojen tuntuvaan kasvuun ensi vuosituhannella. 1990-luvulla on löydettävä keinoja, joilla helpotetaan tähän kehitykseen sopeutumista. Varhaiseläkejärjestelmien kehittämistä selvitelleen Eläkekomitea 1990:n esitykset tarjoavat hyvän lähtökohdan keinojen etsimiselle.

Matti Uimonen

Äitiyspoliklinikat Suomen äitiyshuollossa

Kansanterveyslain ja väestövastuisen terveydenhuollon vaikutuksista äitiysneuvoloiden asemaan on käyty viime vuosina vilkasta keskustelua. Sen sijaan vähemmän on pohdittu, miten äitiyspoliklinikoiden perustaminen sairaaloihin on muuttanut äitiyshuollon sisältöä: ovatko ne vaihtoehto neuvoloille vai täydentävätkö ne neuvoloiden toimintaa. Helsingin seudulta 1987 eri lähteistä kerättyjen tietojen mukaan äitiyspoliklinikoiden toimintaympäristö ja toiminnan sisältö ovat monessa suhteessa erilaiset kuin äitiysneuvoloiden. Kun synnyttäneisyys ja raskauden kesto vakioitiin, paljon poliklinikassa käyneiden naisten havaittiin käyneen äitiysneuvolassa muita vähemmän. Sekä terveydenhoitajat että naiset yleensä pitivät poliklinikkakäyntejä tärkeinä, mutta monet naiset olivat tyytymättömiä poliklinikassa saamaansa kohteluun. Suomen äitiyshuollossa on paineita siirtää raskaudenaikaista hoitoa sairaaloihin. Siksi olisi tärkeätä punnita poliklinikoiden ja neuvoloiden etuja ja haittoja ja tietoisesti valita paras työnjako niiden välillä ja toimia valitun ratkaisun toteuttamiseksi.

Elina Hemminki Maili Malin Hellevi Kojo-Austin

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon kustannukset

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden terveydenhuoltojärjestelmä on meillä toistaiseksi hahmottumaton. Vastaanottoasemien ja -keskusten henkilökuntamitoitukset ja käytännöt vaihtelevat. Vastaanottoyksiköiden järjestämiä terveydenhuoltopalveluja täydennetään tarvittaessa kunnan perusterveydenhuollossa tai ostamalla yksityisiltä. Valtio korvaa kunnille näiden kustannukset, mutta korvausjärjestelmä tunnetaan kunnissa puutteellisesti. Myös pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sijoittuminen kuntiin saattaisi helpottua, jos kustannusten korvauksista tiedotettaisiin nykyistä tehokkaammin.

Tuulikki Aro

Verotusongelmia terveydenhuollon ostopalvelutoiminnassa?

Ostopalvelutoiminnassa liikutaan verotuksellisesti varsin epävarmalla alueella. Erityisiä säännöksiä ostopalvelutoiminnan verottamisesta ei ole, vaan jokainen tapaus on tutkittava erikseen tiettyjen periaatteiden nojalla. Siksi on järkevää ennen toimintaan ryhtymistä selvittää verotuskohtelu hakemalla ennakkotieto ennakonperintävelvollisuudesta lääninverovirastolta, tai jos asiaan halutaan lopullisessa verotuksessa sitova ratkaisu, verohallituksessa sijaitsevalta keskusverolautakunnalta.

Jukka Nisonen