21102 osumaa

Toimiiko lasten astman hoidon porrastus? Seurantatutkimus OYS:ssa diagnosoiduista lapsiastmaatikoista

Astman hoidon varhainen aloittaminen ja hoidon tehokkuus ovat tärkeitä sairauden ennusteen kannalta. Astman itsehoidon ohjaus vähentää sairauspäiviä ja sairaudesta aiheutuvia kustannuksia. Hoidon porrastuksen perusteella Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä lapsiastmaatikkoja on siirretty avosektorin kontrolleihin jopa yhden astmapoliklinikkakäynnin jälkeen. Vuosina 1996-97 diagnosoidut lapsiastmaatikot kutsuttiin seurantatutkimukseen vuonna 2000. Noin kolmannes astmaatikoista oli jäänyt täysin ilman seurantaa. Heillä oli oireita tiheämmin kuin kontrolleissa käyneillä. Yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa on kehitettävä lapsiastmaatikkojen tarpeita paremmin vastaavaksi.

Teija Dunder, Seija Miettinen, Hanna-Mari Repola, Vuokko Klasila, Olavi Linna

Imeväisikäisen munuaiskalkkeumat

Kaikukuvausdiagnostiikan käyttöönoton jälkeen on imeväisikäisten munuaiskalkkeumat voitu todeta yhä varhaisemmassa elämänvaiheessa. Nefrokalsinoosi liittyy tautitiloihin tai oireyhtymiin, joissa esiintyy joko taudin tai hoidon seurauksena hyperkalsemiaa tai hyperkalsiuriaa tai happo-emästasapainon häiriöitä. Tärkein riskiryhmä on hyvin ennenaikaisina syntyneet sairaat keskoset. Jos toimintahäiriö on ohimenevä, korjautuvat munuaismuutokset usein vähitellen. Mikäli taas nefrokalsinoosin aiheuttajaa ei voida eliminoida ja tautiprosessi jatkuu, se voi pahimmillaan johtaa munuaisten pysyvään vajaatoimintaan.

Timo Saarela, Peter Lanning, Maila Koivisto

Elvytyslääkkeet ja niiden käyttö

Elvytyksessä tärkeintä potilaan selviytymisen kannalta on se, että lyyhistymisen ja puhallus-paineluelvytyksen aloittamisen ja defibrillaation välinen aika on mahdollisimman lyhyt. Mikäli sydän ei käynnisty kolmella defibrillaatioiskulla kammiovärinätilanteessa, tarvitaan lisäksi elvytyslääkkeitä. Kun alkurytminä on asystolia ja sykkeetön rytmi, elvytyslääkkeitä tarvitaan lähes poikkeuksetta. Elvytyslääkkeiden kahden pääryhmän, vasopressorien ja rytmihäiriölääkkeiden, asemaa ovat selkiinnyttäneet sekä tutkimukset että kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset.

Markku Kuisma

Ranteen tekonivelet - amputaatiosta nykyaikaan

Saksalainen Themistokles Gluck asetti ensimmäisen ranteen tekonivelen vuonna 1890. Sen jälkeen on erilaisia malleja kehitetty ja kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Suurimpina ongelmina ovat olleet komponenttien irtoamiset, sijoiltaanmenot ja murtumat. Vasta kun toisen sukupolven tekonivelmallit tulivat käyttöön 1980-luvulla, ovat tulokset proteesin pysyvyyden, ranteen kivuttomuuden ja liikelaajuuksien suhteen olleet lupaavia. Uusimmat tekonivelmallit ovat yksilöllisesti muokattavia ja niissä käytetyt materiaalit ovat hyvin siedettyjä.

Hannu Tiusanen

Psykogeenisten ei-epileptisten kohtausten ennuste

Psykogeenisiä ei-epileptisiä kohtauksia diagnostisoitiin 329 henkilöllä saksalaisessa epilepsiaklinikassa kymmenen vuoden aikana. Kohtausoireiden ennustetta, potilaiden persoonallisuuspiirteitä ja psyykkisiä oireita selvitettiin retrospektiivisesti postikyselyllä. Kyselyyn vastasi 98 sellaista potilasta, joilla oli pelkästään ei-epileptisiä kohtauksia, ja 66 potilasta, joilla oli sekä epileptisiä että ei-epileptisiä kohtauksia. Potilaat vastasivat kyselyyn keskimäärin 12 vuotta oireiden alkamisen jälkeen ja keskimäärin 4 vuotta diagnoosin tekemisen jälkeen.

Kari Majamaa

Tupakanhimo on samanlaista kuin muukin riippuvuus

Viime aikoina kehittynyt kuvantamistutkimus on paneutunut innolla myös riippuvuuskysymysten selvittelyyn. Tutkimusten mukaan ympäristön vihjeet, jotka liittyvät päihteen tai huumeen käyttöön, johtavat aivojen otsalohkon rakenteiden aktivoitumiseen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa kuvattiin himotupakoitsijoiden ja tupakoimattomien henkilöiden aivojen metaboliaa PET-menetelmällä, kun heille näytettiin tupakointiin liittyviä kuvia.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Lievässä astmassa montelukasti ei tuo lisähyötyä flutikasonihoitoon

Leukotrieeniantagonistit hakevat asemaansa astman hoidossa. Nyt selvitettiin 28:n lievää astmaa sairastavan aineistossa pelkän inhaloitavan flutikasonin 200 myyg/pv vaikutusta verrattuna montelukastin 10 mg illalla liittämiseen hoitoon (vaihtovuoroinen lumekontrolloitu tutkimus; hoitoaika jaksoa kohti 8 vk). Eroja ei saatu hoitojen välille ventilaatiofunktioiden, bronkiaalisen hyperreaktiviteetin eikä bronkusbiopsioiden solujen tai sytokiinien suhteen. Tämän tutkimuksen tulosten valossa lievässä astmassa pieniannoksisella flutikasonilla saatavaa vastetta ei kyetä montelukastilla lisäämään.

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030