Palomiesten terveys ja työkyky I: työn fyysiset vaatimukset ja kuormittavuus

Palomiehet joutuvat vähintään muutaman kerran vuodessa tekemään palo- ja pelastustehtäviä, joissa on erittäin suuri kardiorespiratorinen ja biomekaaninen kuormitus. Tehtävistä suoriutuminen edellyttää palomiehiltä hyvää terveydentilaa ja erityistä fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä. Kuitenkin Suomessa palomiesten terveydentilan ja toimintakyvyn arviointi on epäyhtenäistä. Palomiesten terveyttä ja työkykyä tarkastellaan kahden artikkelin sarjassa, jonka toinen osa ilmestyy seuraavassa Lääkärilehdessä.

Veikko Louhevaara Saila Lindqvist-Virkamäki Olli Korhonen Sirpa Lusa Jouko Soukainen

Lasten lyhkin hyöty ja säästöt

Lyhytjälkihoitoisella kirurgialla (lyhki) pyritään tuottamaan mahdollisimman paljon leikkauksia käyttäen mahdollisimman vähän hoitopäiviä ja vuodepaikkoja. Menettelytapa sopii hyvin myös lastenkirurgiaan. Lyhkin aiheuttamat todelliset säästöt ovat odotettua pienemmät. Toiminnasta on kuitenkin huomattavasti hyötyä, koska se on tuonut kirurgisiin yksikköihin taloudellisen ajattelutavan ja tehostanut niiden toimintaa. Tuloksellisuutta arvioitaessa tulee käyttää oikeita mittareita.

Timo Parvinen

Soveltuuko hoidon priorisointi terveyspoliittiseksi perustaksi erityistason sairaanhoidossa?

Kymenlaakson keskussairaalassa luotiin norjalaismallia mukaillen malli erikoissairaanhoidon prioriteettiryhmiksi. Mallia testattiin selvittämällä takautuvasti, kuinka erityistason sairaanhoitoon lähetteen saaneet potilaat jakautuivat viiteen prioriteettiryhmään. Mallin katsottiin toimivan käytännössä riittävän tarkasti, koska potilaat jakautuivat joka tapauksessa hoidon välttämättömyyden perusteella kahteen pääryhmittymään. Erityistason sairaanhoidon terveyspoliittisten ratkaisujen perustaksi malli ei sen sijaan sovellu. Prioriteettiryhmitys ei juuri lisää mahdollisuuksia säästää kustannuksia. Keskussairaalan omaa potilasaineistoa aiotaan kuitenkin vielä arvioida samaa mallia käyttäen.

Alexander van Assendelft Antti Muuronen Terje Forslund Magnus Grönholm Hannu Haavisto Teuvo Joki Hannu Kormi Pertti Lavikainen Heikki Meurala Soile Numminen Reino Paldanius Kurt Rhen Gerd Weckström

Terveysvalistus terveyden edistäjänä: valistuksen muodot, vaikutukset ja ideologisuus

Terveysvalistus on joukkoviestintään tukeutuvaa terveyskasvatusta. Sen avulla on perinteisesti pyritty kohentamaan kansalaisten terveydentilaa, ja se on edelleen suosittu terveyden edistämisen menetelmä, vaikka vuosikymmenien takainen usko yleisluonteisen, yksisuuntaisen tiedottamisen vaikuttavuuteen onkin vähentynyt. Sama sanoma herättää eri ihmisissä erilaisia mielteitä. Viestinnän vaikuttavuutta selvittelevässä tiedotustutkimuksessa on viime aikoina pantu paino tälle seikalle ja keskitytty selvittelemään viestien vastaanottoa ja tulkintaa.

Pauliina Aarva

Laserlaparoskopia endometrioosin ja munatorviperäisen lapsettomuuden hoidossa

Laparoskopialeikkausten etuna laparotomiateitse tehtyihin toimenpiteisiin nähden on, että kudosvaurio jää pieneksi ja potilaat toipuvat nopeasti. Lasersäde on laparoskopiassa hyvä väline tarkkuutensa ansiosta. Laserlaparoskopiaa käytetään gynekologiassa erityisesti endometrioosi- ja munatorvileikkauksissa. TAYS:n naistenklinikassa tehdyistä 34 laserlaparoskopiasta 21 tehtiin munatorvivaurion tai endometrioosin aiheuttaman lapsettomuuden hoidoksi, 12 endometrioosin aiheuttamien kipujen vuoksi ja yhdessä hoidettiin munatorviraskaus. Erityisesti kipujen lievityksessä saavutettiin hyvä tulos.

Klaus Teisala Erkki Kujansuu Reijo Punnonen

Virtsanjohtimen ahtauman dilataatiohoito

Virtsanjohtimen ahtauma on melko harvinainen vika. Sen kehittymiseen on monia syitä, mutta usein se on leikkauksen tai muun toimenpiteen komplikaatio. Ahtauma voidaan hoitaa avoimen korjausleikkauksen avulla, mutta se on suuri toimenpide ja vaatii pitkän toipumisajan. Tekniikan kehittymisen ansiosta osa virtsanjohtimen ahtaumista voidaan hoitaa dilataatiohoidolla, jossa ahtauma laajennetaan virtsanjohtimeen vietävän pallokatetrin avulla ilman leikkausta. Toimenpide on lyhytjälkihoitoinen. Dilataatio soveltuu parhaiten lyhyiden, melko tuoreiden vammojen tai toimenpiteen seurauksena syntyneiden ahtaumien hoitoon.

Martti Nurmi Kauko Satokari

Hoito biologisilla vasteenmuuntajilla: onko lupauksista tullut totta?

Sytokiineistä interferonit, interleukiini-2 ja hematopoieettiset kasvutekijät ovat osa tämän päivän kliinistä syövänhoitoa, joskin vielä hyvin harvoissa tautiryhmissä. Hoito niillä on vielä suurelta osin tutkimuksellista. Biologiset vasteenmuuntajat eivät toistaiseksi ole täyttäneet syövänhoidossa niitä suuria toiveita, joita niihin vielä kymmenen vuotta sitten asetettiin. Kuitenkin niiden tutkimuksen myötä on saatu paljon tietoa mekanismeista, jotka johtavat kasvainten syntyyn ja tuhoamiseen. Uusia hoitoyhdistelmiä ja sytokiinejä tuotetaan jatkuvasti, ja tämä syövän hoitotapa tulee laajenemaan.

Pirkko Kellokumpu-Lehtinen

Iäkäs potilas sädehoidossa

Ikä on selkein yksittäinen syövän vaaratekijä; vuosittain lähes puolet uusista syöpätapauksista todetaan yli 70-vuotiailta. Tästä huolimatta on hämmästyttävän vähän kirjoitettuja ohjeita siitä, millä tavoin korkea ikä tulisi ottaa huomioon sädehoidossa. Kun ikää käsitellään sädehoidon oppikirjoissa, verrataan lasta ja aikuista.

Maijaliisa Romppainen

Märkäruven ja ruusun nykyhoito

Staphylococcus aureus ja beetahemolyyttinen streptokokki ovat tärkeimmät ihon bakteeritulehduksia aiheuttavat mikrobit. Niiden antibioottiherkkyystilanne ratkaisee oikean hoidon valinnan. Nykyisin molempiin hyvin tehoavia antibiootteja ovat ensimmäisen ja toisen polven kefalosporiinit sekä kloksasilliiniryhmän antibiootit. Penisilliini tehoaa hyvin A-ryhmän beetahemolyyttiseen streptokokkiin. Sen sijaan erytromysiini ja fluorokinolonit ovat huonoja streptokokkilääkkeitä.

Itsemurhayritykset ja niiden hoidon organisointi Helsingissä

Tutkimuksessa analysoitiin kaikki yhden vuoden aikana Helsingissä terveydenhuollon hoitoon tulleet 1 822 itsemurhayritystapausta strukturoidun haastattelun sekä potilasasiakirjojen perusteella. Helsingissä terveydenhuoltoon tulee noin 2 000 itsemurhaa yrittänyttä vuodessa eli keskimäärin 5-6 tapausta jokaista vuoden päivää kohti. Potilaat hoidettiin tavallisesti HYKS:n päivystyspoliklinikoissa. Hoidon kehittämiseksi ja resurssien suuntaamiseksi tulisi diagnoosi- ja rekisterikäytäntöä kehittää siten, että itsemurhayritystapauksia voitaisiin joustavasti seurata. Itsemurhayritysten hoidon laatua tulisi parantaa tukemalla henkilökuntaa koulutuksen ja työnohjauksen avulla, järjestämällä systemaattinen psykiatrinen konsultaatiotoiminta, käyttämällä suunnitelmallisemmin hyväksi koko hoitojärjestelmää sekä parantamalla lääkärikunnan tietoutta itsemurhamenetelmien vaarallisuudesta.

Jouko Lönnqvist Aini Ostamo