”Minä hoidan potilaita - en omaisia”

Kokeneen kollegan sanat muistuvat mieleen vuosien jälkeen: "Minä hoidan potilaita, en omaisia". Melko tylyä, vaikka ymmärrettävää arjen kuormituksessa. Nyt ajat ovat toiset: omaisilla on kasvava rooli terveydenhuollossa, halusimmepa tai emme. Kohtaamme heidät yhä useammin yhteistyökumppaneina päätöksenteossa. Toisaalta he tarvitsevat myös tukeamme, sillä läheisen vakava sairaus on elämän vaativinta aikaa. Ei ole yhdentekevää, millainen kuva lapselle tai puolisolle jää kuolevan hoidosta. Inhimillinen kohtaaminen on ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää, vaikkei taivukaan satunnaistetussa tutkimuksessa todistettavaksi.

Päivi Hietanen

”Jag vårdar patienter - inte anhöriga”

En rutinerad kollegas ord dyker upp i minnet efter många år: "Jag vårdar patienter, inte anhöriga". Ganska tvärt sagt, låt vara förståeligt mitt i vardagsstressen. Nu är tiderna annorlunda: de anhörigas roll inom vården växer, vare sig vi vill det eller inte. Vi möter dem allt oftare som samarbetspartners i beslutsfattandet. Också de behöver emellertid vårt stöd, eftersom en nära persons sjukdom alltid är en tung börda. Det är inte likgiltigt vilken bild ett barn eller en make får av hur den döende vårdas. Att möta de anhöriga medmänskligt har en förebyggande och hälsofrämjande effekt, trots att det inte låter sig bevisas i randomiserade studier.

Päivi Hietanen

Milloin tarvitaan hengitystievirusten pikadiagnostiikkaa?

Hengitystieinfektiot ovat tavallisimpia lasten ja aikuisten päivystyskäyntien ja sairaalahoidon syitä. Virusinfektioiden erottaminen bakteeri-infektioista sekä eri virusinfektioiden erottaminen toisistaan on vaikeaa, ja mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä huonommin onnistuu influenssan tunnistaminen kliinisen taudinkuvan perusteella (1). Antibiootteja käytetään usein turhaan. Olisiko viruksen nopea osoittaminen vastaanoton aikana tehtävällä testillä ratkaisu näihin ongelmiin?

Ville Peltola

Monisairaan potilaan lääkehoidon arviointi vaatii vahvaa osaamista

Kaiken lääkehoidon perusta on, että hoidolle on aihe, hoito vaikuttaa sairauteen tai oireeseen suotuisasti ja hoidosta aiheutuu mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Tässä numerossa käsitellään käytännönläheisesti vanhusten lääkehoidon keventämistä (1) (s. 634-8), lääkkeiden annostelua munuaisten vajaatoiminnassa (2) (s. 628-33) ja lääkkeiden väärinkäyttöä (3) (s. 624-7).

Leo Niskanen

Napautus, pyyhkäisy, liu’utus

Onko tabletista muuhun kuin viihdelaitteeksi? Mikä on hypeä ja mikä aidosti käyttökelpoista? Dosentti Heikki Hervonen ja Helsingin medisiinarit lähtivät notkeasti tutkimusmatkalle.

Jaana Ahlblad

Ukrainalaislääkäri: Ihmiset haluavat nyt puhua

Viime viikolla rajuiksi väkivaltaisuuksiksi Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa kärjistyneet mielenosoitukset ovat nyt rauhoittuneet. Ukrainalainen lastenlääkäri Olena Kostiuk kertoo, että ihmiset ovat saaneet olosuhteisiin nähden hyvin apua fyysisiin vammoihinsa ja nyt on henkisen tuen vuoro.

Jaana Ahlblad

Huumeseula sormenjäljestä

Brittiläis-suomalaisessa hankkeessa kehitetään sormenjälkitunnistukseen perustuvaa nopeaa huumeseulontamenetelmää.

Ulla Toikkanen

Vanhoille lääkkeille haetaan uusia käyttöaiheita

Yksi yleistyvä väylä lääkehoitojen kehittämisessä on uusien käyttöaiheiden etsiminen jo markkinoilla oleville lääkkeille.

Ulla Toikkanen

Riippuvuusriskiä ei saa unohtaa

Pitkäaikaista kipulääkitystä saava potilas on pidettävä riittävän tiiviisti seurannassa, jotta riippuvuuden kehittymisen vaara voidaan arvioida ja ongelmiin puuttua.

Anne Seppänen

Lääkkeen hinnalla on monta tekijää

Mitkä lääkkeet, kliiniset ravintovalmisteet ja perusvoiteet tulevat Kela-korvattaviksi ja mihin korvausluokkaan mikäkin valmiste sijoitetaan - sen päättää Lääkkeiden hintalautakunta Hila. Prosessi alkaa lääkeyrityksen tekemästä hakemuksesta, jossa se määrittelee, millaista korvattavuutta ja tukkuhintaa se valmisteelle hakee.

Anne Seppänen