Ihmisen papilloomavirus ja kohdunkaulan syöpä

Valtaosa naisista saa genitaalialueen HPV-infektion jossain elämänsä vaiheessa, mutta vain harvoille kehittyy tämän viruksen aiheuttama kohdunkaulan syöpä. Suurin osa HPV-infektioista paranee vuoden tai puolentoista kuluessa. HPV-infektion lisäksi syövän syntyyn tarvitaan muita altistavia tekijöitä, jotka voivat olla ympäristöperäisiä, liittyä ihmisen vastustuskykyyn ja elintapoihin sekä viruksen omiin ominaisuuksiin. Näitä virukseen liittyviä ominaisuuksia ovat viruksen kyky mennä pysyvästi osaksi ihmisen perimää (integraatio), infektoivan viruksen suuri määrä ja infektion kroonistuminen. Näitä tekijöitä voitaisiin ehkä käyttää ennusteellisina tekijöinä erottamaan vaaralliset HPV-infektiot harmittomista infektioista.

Satu-Maria Kulmala

Picornavirus HPEV1

Picornavirusen är en stor familj av små RNA-virus utan yttre membran. De kanske mest kända picornavirusen är poliovirusen, men till gruppen hör även rhinovirusen, som ger upphov till de flesta febersnuvor, enterovirusen som orsakar neurologiska, respiratoriska och gastrointestinala symptom samt hepatit A-virus. Bland familjemedlemmarna finns även djurpatogener.

Camilla Isaksson

Hedelmöityshoitoihin liittyvät lievät raskausriskit eivät ole yhteydessä lapsettomuuden syyhyn

Koeputkihedelmöityshoito sovellutuksineen on vakiintunut tahattoman lapsettomuuden tehokkaimmaksi hoitokeinoksi. Nykyään vuosittain lähes 3 % Suomessa syntyneistä lapsista on saanut alkunsa koeputkihedelmöityshoidolla.

Piia Poikkeus

D-vitamiinin puute altistaa rasitusmurtumille

Urheilijoilla ja sotilaskoulutuksessa olevilla henkilöillä esiintyvä rasitusmurtuma syntyy yleensä silloin, kun luun kuormituksen kesto ylittyy varsinkin jyrkässä nousujohteisessa ja liian nopeatahtisessa harjoittelussa. Luun vaurioituessa muodostuu mikromurtumia, joiden paranemista rasitus saattaa estää. Rasituksen seurauksena vaurio voi myös laajentua ja lopulta johtaa varsinaiseen luun murtumaan. Yleensä rasitusmurtumat paranevat hyvin riittävällä levolla ja kuormituksen vähentämisellä. Kuitenkin tiettyihin rasitusmurtumiin, kuten reisiluunkaulan murtumiin, liittyy riski murtuman dislokaatiosta, mikä pahimmillaan voi johtaa pysyvään invaliditeettiin. Rasitusmurtumien ehkäisy ja varhaisdiagnostiikka ovatkin ensisijaisen tärkeitä. Rasitusmurtumien diagnostiikka perustuu pääasiassa potilaan taustatietoihin sekä erilaisiin radiologisiin kuvantamismenetelmiin. Kliiniset tutkimukset ovat epävarmoja ja laboratoriodiagnostiikka puuttuu.

Juha-Petri Ruohola

in memoriam Unto Vuopala 22.5.1934-30.12.2006

Lääkintöneuvos Unto Vuopala kuoli Oulussa 30.12.2006 pitkäaikaisen sairauden murtamana. Unto oli syntynyt Helsingissä 22.5.1934. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1961 ja sisätautien erikoislääkäriksi vuonna 1968. Oulun yliopistollisen keskussairaalan hallintolääkäriksi Unto valittiin 1973. Vuosina 1988-1995 hän toimi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin tehtävissä. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1995, ja samana vuonna tasavallan presidentti myönsi hänelle lääkintöneuvoksen arvon Pohjois-Suomen sairaanhoidon hyväksi tehdystä työstä.

in memoriam Heikki Heiskala 29.3.1926-26.1.2007

Lääkintöneuvos Heikki Heiskala kuoli Espoossa 26. tammikuuta 2007. Hän syntyi Kokkolassa 29. maaliskuuta 1926.

Kandit pääsevät töihin vielä ensi kesänä

STM päätti viivästyttää pätevyysvaatimusten muutosta.

Suomalaistutkijoilta uusi lähestymistapa virusperäisen syövän hoitoon

Sairauteen ei tällä hetkellä ole tehokasta hoitoa, ja sen ennuste on hyvin huono. Potilaiden keskimääräinen elinikä diagnoosin jälkeen on vain noin puoli vuotta. Syövän aiheuttaa Kaposin sarkooma herpesvirus (KSHV).

Innovaatiokielteisyys yllätti lääkealan uuden edunvalvojan

Lääketeollisuuden tuore johtaja Suvi-Anne Siimes hämmästyi suomalaisten lintukoto-ajattelua. Hän pahoittelee, että lääkepolitiikassamme kuvitellaan sinisilmäisesti globaalin teollisuuden taipuvan pienen maan määräyksiin ja rajoituksiin.

Asiantuntijat haluavat taidetta terveydenhuoltoon

Taideharrasteiden terveysvaikutukset yltävät etenkin vanhuksilla jopa ohjatun liikunnan tasolle.