Tyroksiinihoito kannattaa myös lievässä subkliinisessä hypotyreoosissa

Kliinikko toteaa subkliiniseen hypotyreoosiin (S-TSH suurentunut, S-T4v viitealueella) varsin usein. Tilaan on vaikea ottaa kantaa, koska on epävarmaa, hyötyvätkö lievät tapaukset tyroksiinihoidosta.

Camilla Schalin-Jäntti

Faskikulaatioita ilmenee lähes jokaisella ja päivittäin

Liisa Luostarinen ym. kirjoittavat tavallisista vaivoista, kiusallisista lihasten krampeista ja nykinöistä (SLL 9/2007, s. 873-6).

Tapani Salmi

Käytännönläheisen katsauksen antia voi täsmentää tietokannoista

Kiitän dosentti Salmea erinomaisista kommenteista koskien lyhyttä katsaustamme Kiusalliset lihasten krampit ja nykinät. Katsaus haluttiin pitää käytännönläheisenä, jolloin neurofysiologisten ilmiöiden kuvaaminen jäi puuttumaan.

Liisa Luostarinen

Ajattelu ja ihminen: sähkömagnetismiako?

On hankala todistaa oikeaksi professori Kari Enqvistin kolumnissaan Kaiken Arkipäiväisen Teoria (SLL 8/2007, s. 775) esittämää käsitystä siitä, että ajattelu olisi sähkömagnetismia. Kuinka mahdollinen todistaja selvittäisi sen noidankehän, että hänen todistuksessaan tarvitsemansa ajattelun osoittaminen sähkömagnetismiksi vaatii myös ajattelua, mikä hänen pitäisi taas osoittaa sähkömagnetismiksi, jne.

Seppo Heikkilä

Stenttitromboosin vaaraa voidaan vähentää

Vuonna 2006 Suomessa tehtiin yli 9 000 pallolaajennusta, kolme kertaa enemmän kuin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia. Metallistenttejä käytettäessä pallolaajennuksella hoidetun kaventuman merkittävä, oireita aiheuttava uudelleenahtautuminen eli restenoosi ilmaantuu noin 10 %:lle potilaista, mutta lääkestentit ovat pienentäneet riskin alle 5 %:iin (1). Lääkestenttien restenoosia estävä vaikutus perustuu neointimaalista hyperplasiaa hillitsevien lääkkeiden paikalliseen vaikutukseen ahtaumakohdassa.

Antti Ylitalo

Keuhkosyöpä jää edelleen parantamatta

Syövän hoidon ammattilaiset ovat saaneet viime vuosina usein viestittää ilosanomaa parantuneista hoitotuloksista, mutta keuhkosyöpä on edelleenkin suuri haaste. Edistysaskeleita on toki tapahtunut: diagnostiset menetelmät ovat kehittyneet, sairaaloihin on pystytetty moniammatillisia yhteistyöryhmiä keuhkosyöpäpotilaita hoitamaan, ja osaamisen taso on sen myötä monella rintamalla kohentunut. Myös hoitostrategioita on kehitetty ja uusia lääkkeitä on tullut käyttöön. Tästä huolimatta taudin pitkäaikaisennuste on pysynyt sietämättömän huonona: Suomessa viiden vuoden kuluttua diagnoosihetkestä vain noin 10 % potilaista on elossa. Sekin on toki on noin tuplasti parempi kuin esimerkiksi Tanskassa.

Seppo Pyrhönen

Keuhkosyövän oireet ja diagnostiikka

Keuhkosyövän pääoireet ovat yskä, veriyskä, hengenahdistus, rintakipu ja toistuvat keuhkokuumeet. Keuhkosyöpää epäiltäessä thoraxröntgenkuvaus on tärkein alkututkimus.

Riitta Mäkitaro

Keuhkosyövän radiologinen diagnostiikka ja leikattavuuden selvittely

Keuhkosyövän primaaridiagnostiikassa thoraxkuvan merkitys on edelleen suuri, mutta menetelmän rajoitukset on hyvä olla tiedossa.

Airi Jartti

Keuhkosyövän kirurginen hoito

Kirurgia joko yksinään tai yhdistettynä solunsalpaaja- ja sädehoitoon voi parantaa potilaan alhaisen levinneisyysasteen ei-pienisoluisesta keuhkosyövästä.

Vesa Anttila, Jussi Rimpiläinen, Vesa Toikkanen

Keuhkosyövän liitännäislääkehoito

Ei-pienisoluisen keuhkosyövän pitkäaikaisennuste on radikaalileikkauksenkin jälkeen varsin huono, koska mikrometastasointi jo taudin varhaisvaiheessa on todennäköistä.

Aija Knuuttila, Pekka Mali, Mauri Kouri, Riitta Mäkitaro, Paavo Pääkkö, Henrik Riska, Maija Liisa Romppainen, Jarmo Salo, Vesa Toikkanen, Maria Tengström, Antti Ojala