Yhtenäiset peruslaboratoriotutkimusten viiterajat käyttöön kaikissa Pohjoismaissa

Laboratorioiden yleisen tulkintaohjeen mukaan potilaan tutkimustulosta tulee aina verrata analyysin tehneen laboratorion antamiin viiteväleihin. Eri puolilla maata on ilmoitettu erilaisia viitevälejä aivan tavallisillekin laboratoriotutkimuksille. Tämä käytäntö on peräisin ajalta, jolloin laboratoriot pitivät itsenäisesti yllä analyysimenetelmiään. Viitearvofilosofian mukaan tulosten ei välttämättä tarvitsekaan olla lähellä absoluuttista totuutta, kunhan ne vain ovat toistettavia ja tulkitaan suhteessa laboratorion itse tuottamiin viiterajoihin. Käytäntö toimii niin pitkään, kun tuloksia verrataan vain kyseisen laboratorion viiterajoihin. Hoitava lääkäri saattaa kuitenkin verrata tulosta esimerkiksi kansainvälisestä tutkimuksesta poimittuun päätösrajaan tai vaikka Duodecimin Käypä hoito -suosituksessa mainittuun raja-arvoon.

Veli Kairisto

Alaraaja-amputaatiot Hus-piirissä - tukkeavan valtimotaudin merkitys korostumassa

Yleisin alaraaja-amputaation syy on kriittinen iskemia, johon usein liittyy diabetes. Omatoimisesti selviytyvälle potilaalle tehdään sääri- tai reisiamputaatio vain, jos raajaa ei voi pelastaa verisuonikirurgisella ohitusleikkauksella.

Elina Eskelinen - Eeva-Maija Hietala - Henrik Sell - Leena Kauppila, Ilkka Mäenpää - Juha Pitkänen - Päivi Salminen-Peltola - Suvi Leutola, Antti Eskelinen - Aarne Kivioja - Erkki Tukiainen - Asko Lukinmaa, Peter Brasken - Mauri Lepäntalo

Yhdistelmäpillereiden riskit ja sivuvaikutukset

Ehkäisypillerit tarjoavat tehokkaan ehkäisyn lisäksi useita hyötyjä käyttäjille.

Helena Tinkanen - Satu Suhonen

Suositus kliinisen kemian perustutkimusten viiteväleistä

Tavallisimpien kliiniskemiallisten tutkimusten viitevälit suositetaan muutettaviksi 1.5.2004 pohjoismaisen viitearvoprojektin tulosten mukaisiksi.

Jarkko Ihalainen - Kari Pulkki - Solveig Linko - Esa Hämäläinen, Matti Laitinen - Virva Huotari - Minna Loikkanen, Ulla-Riitta Nordberg - Olli Peltola - Veli Kairisto

Lapsuuden traumaperäinen stressireaktio ja kognitiivis- behavioraalinen terapia

Lapsuuden erilaisista traumakokemuksista johtuva psyykkinen oireilu on yleistä.

Kirsti Kumpulainen

Lyhyesti: C-reaktiivinen proteiini ja paksusuolen syöpä

C-reaktiivisen proteiinin (CRP) on todettu ennustavan sekä sydäntapahtumia että -kuolleisuutta. Nyt on löydetty viitteitä sen yhteydestä paksusuolen syöpään. Vuonna 1989 aloitetussa amerikkalaisessa 23 000 henkilön seurantatutkimuksessa diagnosoitiin vuoteen 2000 mennessä paksu- ja peräsuolisyöpä 172 henkilöllä, joille otettiin kohortista 342 verrokkia. Seurannan alussa määritetyn kohonneen CRP:n todettiin liittyvän paksusuolisyövän ilmaantumiseen sekä miehillä että naisilla. Yhteys oli voimakkaampi tupakoimattomilla kuin tupakoijilla ja se säilyi, vaikka diabetespotilaat poistettiin analyyseistä. Peräsuolisyövan kohdalla yhteys jäi osoittamatta tapausten vähyyden vuoksi. Vaikka lehden pääkirjoituksessa korostetaan löydöstä varmistavien tutkimusten tarvetta, siinä myös ennakoidaan syövän mahdollista ehkäisyä esim. asetyylisalisyylihapolla.

Aulikki Nissinen

Lyhyesti: Myoomien jäädytyshoitoa kokeillaan

Oireilevien myoomien hoito on tavallisesti kohdun poisto. Haluttaessa vähemmän invasiivista ja fertiliteetin säilyttävää hoitoa voidaan kokeilla myoomien resekoimista, embolisaatiota tai antiestrogeenista lääkehoitoa. Hoitovalikoiman uusi keino on laparoskopiassa tehty myooman jäädytys. Myooman sisälle tunneloidaan monopolaaripoltolla 4-5 mm leveä kanava, johon työnnetään jäädytysinstrumentin kärki. Parhaimmillaan päästään lähes -90 celciusasteen jäädytykseen. 19 potilaalla 20:stä saatiin näin lähes vuodotta ja ilman postoperatiivista oireilua hyvä vaste. Oireet hävisivät ja myoomien koko väheni 80 %. Menetelmä on vielä kokeiluvaiheessa, eikä pitkäaikaisseurantoja ole.

Pertti Kirkinen

Etanersepti ja metotreksaatti hyvä kombinaatio nivelreumassa

Tuumorinekroositekijä on nivelreumassa keskeinen sytokiinipeluri, ja sen päihittämiseen tiedetään etanerseptin olevan tehokas. Toisaalta metotreksaatin tiedetään immuunisuppressiivisena lääkkeenä olevan varsin hyvä nivelreumassa. Erillisissä tutkimuksissa on selvitetty etanerseptin ja metotreksaatin vaikutuksia, mutta nyt julkaistaan ensimmäinen tutkimus, jossa verrataan keskenään etanerseptia yksin, metotreksaattia yksin sekä näiden yhdistelmää.

Robert Paul

Masennusoireet voimistavat vanhuksen tulehdusreaktioita

Vakavan masennustilan tiedetään vaikuttavan ikääntyneen ihmisen immunologisiin mekanismeihin ja sitä kautta moniin ruumiillisiin sairauksiin. Tulehdusreaktiota edeltävien, proinflammatoristen sytokiinien, varsinkin interleukiini 6:n (IL6), tuotanto on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko kliinistä masennusta lievemmällä oireilulla vastaavaa vaikutusta, joka tulisi esiin influenssarokotuksen yhteydessä. Väestötutkimuksessa kerättiin influenssarokotuksen saaneilta vanhuksilta ennen ja jälkeen rokotuksen verinäytteet, joista määritettiin IL6:n plasmatasot. Tutkittavilla oli varsin vähän masennusoireita eikä rokotuksella ollut vaikutusta niiden määriin. Sen sijaan tutkittavilla, joilla oli muita enemmän masennusoireita, oli korkeammat IL6-tasot ennen ja jälkeen rokotuksen ja vielä niin, että IL6-tasot kohosivat rokotuksen jälkeen eniten niillä, joilla oli korkeimmat masennuspisteet. Lievimmin oireilevilla tai oireettomilla IL6-tasot eivät muuttuneet. Näyttääkin ilmeiseltä, että jopa suhteellisen lievä masennusoireilu voi herkistää ikääntyneen ihmisen immunologisen puolustusmekanismin siten, että ulkopuolinen infektio johtaa laajentuneeseen tulehdusreaktioon, joka puolestaan voi johtaa ikään liittyvien sairauksien puhkeamiseen ja pahenemiseen. Tutkimus avaa mielenkiintoisia näköaloja jopa lievien masennusoireiden hoidon suuntaan.

Raimo K.R. Salokangas

Liitännäishoito haimasyöpään

Haimasyöpä on huonomaineinen tauti: viisivuotisennuste vaihtelee 0,4- 4 %. Haimasyöpä on usein diagnoosivaiheessa levinnyt viereisiin kudoksiin ja maksaan. Vain joka kymmenes potilas voidaan yrittää leikata. Aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että sädehoidosta tai solunsalpaajahoidosta olisi selkeää hyötyä leikkauksen jälkeen annettuna liitännäishoitona, jonka tarkoitus on estää taudin uusiutumista.

Sirkku Jyrkkiö