30-vuotisen kansanterveystyön katu-uskottavuus
1.4.1972 yritettiin tehdä Suomi lailla terveeksi. Kansanterveyslakia oli edeltänyt Kiinan kulttuurivallankumoukseen verrattavissa oleva lääkärikuntaan suunnattu kritiikki. Lääkärit lailla kuriin, jyrisi silloinen Rasvasarvi. Rauhanpuolustajat kommunisteista kokoomukseen höyrysivät innolla sosialistisen järjestelmän puuhamiehinä ja -naisina. DDR:stä omittu yhtenäiskoulu oli jo saatu - terveydenhuollon kansallistaminen oli jo helpompi nakki. Samalla oli erinomainen tilaisuus niistää lääkäreiden palkat murto-osaansa. Lääkäriliitto neuvotteli kiitettävästi ja sai 1972 aikaan eräänlaisen Ihantalan torjuntavoiton, joka sittemmin on vuosikymmenten saatossa, kiitos sitkeän-vitkaan kuntapuolen sissisodankäynninomaisen muutos- ja tulosvastarinnan, kääntynyt tappion puolelle. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan (KSV) = Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen (KTL) = Kuntaliiton (KT) jarrutuksen, juonittelun ja hajota ja hallitse -taktiikan ansiosta torjuntavoitto on onnistuttu kääntämään Tukholma-ilmiön kaltaiseksi kapitulaatioksi. Neuvottelupöytien ynnä asiaan kuuluvien paistin- ja takinkääntäjäveljeskuntien konsensushyrinöitä kuunnellessa ei voi ymmärtää kenttien tyytymättömyyttä. Ja jos kuka kuulee liikaa kenttien tyytymättömyyttä, voi vaarantaa asemansa, jopa jäsenyytensä, liittojenvälisissä paistinkääntäjissä, oikeutensa korkeisiin tuloihin ja arvoihin.