Kumpi on sairaampi, potilas vai sairaalalääkäri?

Näin kysyy tuore Annals of Internal Medicine -lehti (5. maaliskuuta, 2002) neljässä artikkelissaan. Alkuperäistutkimuksen mukaan jopa kolme neljästä sisätautialan sairaalalääkäristä oireili siten, että loppuunpalamisen kriteerit täyttyivät. Tämä heijastui potilastyöhön laiminlyönteinä, jotka eivät johtuneet tietämättömyydestä tai kokemattomuudesta. Kaikkiin USA:n sisätautien koulutusohjelmiin kuuluviin sairaalalääkäreihin kohdistuneessa selvityksessä kolmannes vastanneista erikoistuvista sisätautilääkäreistä kärsi depressiosta, neljännes koki menettäneensä humaanin otteen potilaisiinsa ja yli puolet oli katkeroitunut kyynisiksi erikoistumisen aikana. Lehden pääkirjoitukset pitävät sairaalalääkäritautia malignina epidemiana. Lääkkeeksi toisessa pääkirjoituksessa ehdotetaan arvojen syvällistä pohdintaa, oikeanlaista itsekkyyttä ja lämpimämpää huolenpitoa nuorista lääkäreistä. Jälkimmäinen pääkirjoitus pohtii koulutusohjelmien keventämistä realistisemmiksi, kouluttajien vastuuta ja erilaisia taloudellisia keinoja helpottaa erikoistuvien lääkärien velkataakkaa. Parantamisen oleellinen lähtökohta tässäkin epidemiassa on taudin varhainen tunnistaminen, tutkitut ja tepsivät hoitotoimet ja empaattinen suhde potilaaseen - sairaalalääkäriin.

Pekka Leinonen

Erikoismaksuluokan tilalle ehdotetaan iltatyöjärjestelmää

Kansallinen terveysprojekti on tuomassa itsemaksavat potilaat kunnallisiin sairaaloihin. Asteittain poistuvan erikoismaksuluokkajärjestelmän tilalle ollaan tuomassa uudenlaista iltatyöjärjestelmää, jossa sairaanhoitopiiri ostaa sairaalan omilta lääkäreiltä lisätyötä. Hoidon maksaisi potilas itse tai esimerkiksi vakuutusyhtiö.

Suvi Sariola

Uudet sairaudet

Ihmiskunnan historian aikana sairauksien luonne on muuttunut. Totta kai tämä johtuu hoitojenkin kehittymisestä: monet perinteiset taudit on onnistuttu nujertamaan rokottamalla tai uusien anti- bioottien avulla. Silti aina on esiintynyt ns. muotitauteja, osittain työhön, osittain ilmeisesti yhteiskunnan muutoksiin liittyen. 1700- ja 1800-luvuilla puhuttiin kirjoittajan krampista, suutarin krampista ja mm. ompelijattaren krampista. 1800-luvun lopulla niiden syynä pidettiin lihasten vääränlaista ylikuormitusta, vuosisadan lopulla puhuttiin työneurooseista (1). Myöhemminkin erilaisista kipu-väsymysoireyhtymistä ja niiden syistä on kiistelty mm. Japanissa (occupational cervicobrachial disorder), Australiassa (repetitive strain injury), Uudessa-Seelannissa (occupational overuse syndrome) ja Yhdysvalloissa (cumulative trauma disorder). Nykyään puhutaan ehkä useimmin toiminnallisista somaattisista oireyhtymistä (2): mm. fibromyalgiasta, kroonisesta väysymysoireyhtymästä, ärtyvästä suolesta. Kiistelty on siitä, olisiko kyse jostakin yhteisestä ilmiöstä?

Pekka Leinonen

Osteoporoosi terveyskeskuksen rannemurtumapotilailla

Osteoporoosi jää edelleenkin diagnosoimatta yllättävän usein. Rannemurtuman vuonna 2000 saaneille yli 20-vuotiaille Raision terveyskeskuksen potilaille tehdyissä luuntiheyden mittauksissa osteoporoosi todettiin 32 %:lla ja lisäksi pienentynyt luuntiheys 54 %:lla. Potilaista 87 %:lla oli osteoporoottinen tai osteopeeninen luuntiheyslöydös joko reisiluun kaulassa tai lannerangan alueella. Tämä selvitys tukee suositusta, jonka mukaan uusien murtumien ehkäisemiseksi kaikki aikuiset murtumapotilaat tulee ohjata selvitykseen osteoporoosin löytämiseksi ja hoidon aloittamiseksi.

Marjo Lehtonen-Veromaa, Timo Möttönen

Interleukiini 1:n reseptoriantagonisti nivelreuman hoidossa

Vaikeaa nivelreumaa ja muitakin tulehduksellisia tauteja voidaan hoitaa uusilla biologisilla lääkeaineilla ja täsmälääkkeillä. Suomessakin hoidetaan vaikeaa, muuhun hoitoon reagoimatonta nivelreumaa TNF-modulaattoreilla. Toinen tärkeä ja pitkään tunnettu nivelreumassa vaikuttava sytokiini on interleukiini IL-1beeta. Sen vaikutus voidaan estää tehokkaasti rekombinantti-DNA-tekniikalla tuotetulla synteettisellä reseptoriantagonistilla (IL-1Ra). Suomessakin on aloitettu ensimmäiset IL-1Ra-hoidot nivelreumaa sairastaville, ja lääke on saanut vastikään myyntiluvan EU-maiden keskitetyssä hakumenettelyssä.

Dan C. E. Nordström, Visa Honkanen, Jami Mandelin, Heikki Valleala, Markku Kauppi, Seppo Santavirta, Yrjö T. Konttinen

Kardia- ja esofagus-karsinoomat - lisääntyvä ongelma?

Miesten ruokatorven rauhassyöpä lisääntyy voimakkaasti monissa länsimaissa, myös Suomessa. Näissä maissa yhä suurempi osa ruokatorvisyövistä on rauhassyöpiä. Ruokatorven ja mahalaukun raja-alueen rauhassyöpien luokittelumuutosten sekä määritelmä- että paikantamisongelmien vuoksi tilastollisen harhan mahdollisuus on suuri. Tämän vuoksi ruokatorven ja kardian rauhassyöpien ilmaantuvuuden muutokset tulisi käsitellä yhdessä. Näin laskettuna miesten ruokatorven ja kardian rauhassyöpien lisääntyminen Suomessa vastaa eturauhassyövän tai naisten rintasyövän lisääntymistä.

Eero Sihvo, Jarmo Salo

Kroonisen vaikean ummetuksen diagnostiikka ja hoito

Krooninen vaikea ummetus on potilaan elämänlaatua merkittävästi huonontava vaiva, jonka taustalla voi olla parannettava sairaus. Hoidon valinnassa auttaa ummetuksen syyn selvittely. Hoidossa on oleellista riittävä kuidun saaminen ja tämän lisäksi usein joudutaan käyttämään myös osmoottisia laksatiiveja. Suolta stimuloivia laksatiivejä ei edelleenkään suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Pieni osa potilaista ei saa riittävää apua lääkehoidoista ja heille voidaan harkita biopalaute- ja leikkaushoitoja.

Perttu E. T. Arkkila

Päivystyksen yhteydet lääkärien terveyteen ja työssä suoriutumiseen

Päivystyksen käytännön järjestelyt ja työvoimapula sekä toisaalta lääkärien työssä jaksaminen ja hoidon taso ovat ylläpitäneet ajankohtaista keskustelua lääkäripäivystyksestä. Yhä useammassa tutkimuksessa on todettu, että valvomiseen liittyy suorituskyvyn huonontumista, joka ilmenee havaintolipsahduksina, hidastuneena toimintana ja virheellisenä päättelynä. On ilmeistä, että pitkät ja raskaat päivystysrupeamat heikentävät lääkärin suorituskykyä ja aiheuttavat lääkärille itselleen terveyshaittoja. Riskit ovat erityisen merkittävät ikääntyvillä työntekijöillä. Katsauksen tarkoituksena on kiinnittää lääkärikunnan huomioita päivystykseen liittyviin terveyshaittoihin ja työssä suoriutumiseen sekä tuoda uusia näkökantoja keskusteluun lääkäripäivystyksen järjestämisestä.

Olli Meretoja, Mikko Härmä

Rytmihäiriötahdistinhoidon aiheet laajenemassa

Valtaosa rytmihäiriötahdistimista asennetaan niille harvoille potilailla, jotka onnistutaan elvyttämään kammiovärinästä ilman vaikeita neurologisia ongelmia. Vaikka nykyisin pystytään jo tunnistamaan useita potilasryhmiä, joissa on huomattavan suuri äkkikuoleman vaara, on yksittäisen potilaan äkkikuoleman vaaran tarkka arviointi nykyisillä menetelmillä usein mahdotonta, ja tämä on estänyt ehkäisevän rytmihäiriötahdistinhoidon käyttöä.

Juhani Airaksinen

Uni-valvehäiriöt Parkinsonin taudissa

Dopamiinin ei ole ajateltu olevan keskeinen välittäjäaine unen ja valveen säätelyssä, vaikka väsymys on tunnettu levodopan ja muiden Parkinsonin taudin hoidossa käytettävien lääkkeiden sivuvaikutus. Uuden pohdinnan dopamiinin osuudesta vireystilan säätelyyn ovat herättäneet äskettäiset kliiniset havainnot äkillisistä nukahtamiskohtauksista Parkinson-potilailla, jotka ovat käyttäneet tiettyjä dopamiiniagonisteja.

Kari Majamaa