Filosofian ja reaalitieteen suhteista
Dos. Hannu Lauerma (SLL 12/2002, s. 1424-1426) ja professori Raimo Salokangas (SLL 9/2002, s. 1056-1059) ovat kommentoineet esitystäni Tutkimusrajojen pätevyysrajat ihmistutkimuksessa (SLL 3/2002, s. 318-323). Arvoisilla opponenteillani ei näytä olevan avoimuutta ymmärtää, mitä esittämäni perusteiden analyysi merkitsee ihmisen mentaalisia ongelmia koskevan tutkimuksen ja sovelluksen kokonaisuuden kannalta. Salokankaan sanoin: - me lääkärit ja psykiatrit määrittelemme asiat toisin. Me emme välitä kategorioiden rajoja ylittävistä määrittelyistä, vaikka ne Rauhalan mukaan ovatkin 'järjen vastaisia'. Katson, että psykiatrienkin käsitykset ovat vielä järkevän kritiikin ulottuvilla. Ajattelumme eivät kuitenkaan näytä kohtaavan sillä toisiaan täydentävällä tavalla kuin olen puolestani tarkoittanut. Filosofia ei kilpaile empiirisen tutkimuksen eikä sovelluksen kanssa. Ehdottamani peruskategorian nimi subjektiivisen maailmankuvan epäsuotuisuus ei ole auttamisen muoto, kuten Salokangas (s. 1056, II palsta) olettaa minun ajattelevan. Siksi ei ole mielekästä jatkaa entiseen tapaan. Virhetulkintojen loputon oikaisu on toivotonta puuhaa.