78310 osumaa

Kumpi on sairaampi, potilas vai sairaalalääkäri?

Näin kysyy tuore Annals of Internal Medicine -lehti (5. maaliskuuta, 2002) neljässä artikkelissaan. Alkuperäistutkimuksen mukaan jopa kolme neljästä sisätautialan sairaalalääkäristä oireili siten, että loppuunpalamisen kriteerit täyttyivät. Tämä heijastui potilastyöhön laiminlyönteinä, jotka eivät johtuneet tietämättömyydestä tai kokemattomuudesta. Kaikkiin USA:n sisätautien koulutusohjelmiin kuuluviin sairaalalääkäreihin kohdistuneessa selvityksessä kolmannes vastanneista erikoistuvista sisätautilääkäreistä kärsi depressiosta, neljännes koki menettäneensä humaanin otteen potilaisiinsa ja yli puolet oli katkeroitunut kyynisiksi erikoistumisen aikana. Lehden pääkirjoitukset pitävät sairaalalääkäritautia malignina epidemiana. Lääkkeeksi toisessa pääkirjoituksessa ehdotetaan arvojen syvällistä pohdintaa, oikeanlaista itsekkyyttä ja lämpimämpää huolenpitoa nuorista lääkäreistä. Jälkimmäinen pääkirjoitus pohtii koulutusohjelmien keventämistä realistisemmiksi, kouluttajien vastuuta ja erilaisia taloudellisia keinoja helpottaa erikoistuvien lääkärien velkataakkaa. Parantamisen oleellinen lähtökohta tässäkin epidemiassa on taudin varhainen tunnistaminen, tutkitut ja tepsivät hoitotoimet ja empaattinen suhde potilaaseen - sairaalalääkäriin.

Pekka Leinonen

Uudet sairaudet

Ihmiskunnan historian aikana sairauksien luonne on muuttunut. Totta kai tämä johtuu hoitojenkin kehittymisestä: monet perinteiset taudit on onnistuttu nujertamaan rokottamalla tai uusien anti- bioottien avulla. Silti aina on esiintynyt ns. muotitauteja, osittain työhön, osittain ilmeisesti yhteiskunnan muutoksiin liittyen. 1700- ja 1800-luvuilla puhuttiin kirjoittajan krampista, suutarin krampista ja mm. ompelijattaren krampista. 1800-luvun lopulla niiden syynä pidettiin lihasten vääränlaista ylikuormitusta, vuosisadan lopulla puhuttiin työneurooseista (1). Myöhemminkin erilaisista kipu-väsymysoireyhtymistä ja niiden syistä on kiistelty mm. Japanissa (occupational cervicobrachial disorder), Australiassa (repetitive strain injury), Uudessa-Seelannissa (occupational overuse syndrome) ja Yhdysvalloissa (cumulative trauma disorder). Nykyään puhutaan ehkä useimmin toiminnallisista somaattisista oireyhtymistä (2): mm. fibromyalgiasta, kroonisesta väysymysoireyhtymästä, ärtyvästä suolesta. Kiistelty on siitä, olisiko kyse jostakin yhteisestä ilmiöstä?

Pekka Leinonen

Osteoporoosi terveyskeskuksen rannemurtumapotilailla

Osteoporoosi jää edelleenkin diagnosoimatta yllättävän usein. Rannemurtuman vuonna 2000 saaneille yli 20-vuotiaille Raision terveyskeskuksen potilaille tehdyissä luuntiheyden mittauksissa osteoporoosi todettiin 32 %:lla ja lisäksi pienentynyt luuntiheys 54 %:lla. Potilaista 87 %:lla oli osteoporoottinen tai osteopeeninen luuntiheyslöydös joko reisiluun kaulassa tai lannerangan alueella. Tämä selvitys tukee suositusta, jonka mukaan uusien murtumien ehkäisemiseksi kaikki aikuiset murtumapotilaat tulee ohjata selvitykseen osteoporoosin löytämiseksi ja hoidon aloittamiseksi.

Marjo Lehtonen-Veromaa, Timo Möttönen

Interleukiini 1:n reseptoriantagonisti nivelreuman hoidossa

Vaikeaa nivelreumaa ja muitakin tulehduksellisia tauteja voidaan hoitaa uusilla biologisilla lääkeaineilla ja täsmälääkkeillä. Suomessakin hoidetaan vaikeaa, muuhun hoitoon reagoimatonta nivelreumaa TNF-modulaattoreilla. Toinen tärkeä ja pitkään tunnettu nivelreumassa vaikuttava sytokiini on interleukiini IL-1beeta. Sen vaikutus voidaan estää tehokkaasti rekombinantti-DNA-tekniikalla tuotetulla synteettisellä reseptoriantagonistilla (IL-1Ra). Suomessakin on aloitettu ensimmäiset IL-1Ra-hoidot nivelreumaa sairastaville, ja lääke on saanut vastikään myyntiluvan EU-maiden keskitetyssä hakumenettelyssä.

Dan C. E. Nordström, Visa Honkanen, Jami Mandelin, Heikki Valleala, Markku Kauppi, Seppo Santavirta, Yrjö T. Konttinen

Kardia- ja esofagus-karsinoomat - lisääntyvä ongelma?

Miesten ruokatorven rauhassyöpä lisääntyy voimakkaasti monissa länsimaissa, myös Suomessa. Näissä maissa yhä suurempi osa ruokatorvisyövistä on rauhassyöpiä. Ruokatorven ja mahalaukun raja-alueen rauhassyöpien luokittelumuutosten sekä määritelmä- että paikantamisongelmien vuoksi tilastollisen harhan mahdollisuus on suuri. Tämän vuoksi ruokatorven ja kardian rauhassyöpien ilmaantuvuuden muutokset tulisi käsitellä yhdessä. Näin laskettuna miesten ruokatorven ja kardian rauhassyöpien lisääntyminen Suomessa vastaa eturauhassyövän tai naisten rintasyövän lisääntymistä.

Eero Sihvo, Jarmo Salo

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat