78254 osumaa

Traumaperäinen stressihäiriö ja korvaushakuisuus

Dosentti Matti Viukari on kirjoituksessaan Korvausneuroosi vai traumaperäinen stressihäiriö? (1) ja tämän johdosta esitettyyn kritiikkiin antamassaan vastineessa (SLL 30/96) viitannut työryhmämme aiemmin muualla julkaistuun artikkeliin (2) tavalla, joka kaipaa lisäselvitystä. Hänen siteeraamansa virke "Ammatillisesti ja sosiaalisesti psyykkisin perustein korvausta saaneet eivät juurikaan poikkea keskimääräisistä sotaveteraaneista" ei viittaa traumaperäisen stressihäiriön joistakin oireista kärsineiden alaryhmään, vaan kaikkiin psyykkisin perustein sotavammakorvausta saaneisiin. Otaksuma siitä, että he olisivat olleet herkempiä hakemaan sotavammakorvauksia kuin keskimääräiset sotaveteraanit, perustuu vertailuun erääseen aiempaan, laajaan veteraanitutkimukseen, johon nähden tutkitussa ryhmässä oli suhteellisesti enemmän perheen pääasiallisessa elatusvastuussa olevia sekä fyysisesti huonokuntoisia. Molempien tekijöiden voidaan olettaa lisäävän tarvetta varmistaa yksilön ja perheen toimeentulo kaikin mahdollisin tavoin, mutta tätä ei voida pitää osoituksena psyykkisesti sotavammaisten yleisesti huomattavasta korvaushakuisuudesta.

Matti Ponteva, Markus Henriksson, Seppo Hietanen, Kalle Achté

Vastine edelliseen

Kiitän Pontevaa ym. kirjoituksestani esittämistä mielipiteistä ja tilaisuudesta oikaista niitä. Käsikirjoitustani lyhennettiin luettavuuden parantamiseksi kolmasosalla ja vain merkittävimpiä asioita poimittiin mukaan. Artikkeli käsitteli traumaperäistä stressihäiriötä, jos muuta ei mainittu. Niinpä yhdysvaltalaisia Vietnamin veteraaneja koskeva tieto perustui nimenomaan traumaperäisen stressihäiriön sairastaneisiin. Koska muuten tiedetään heidän psykiatrisen komorbiditeettinsa lähennelleen 100 %, oli mielekästä verrata heitä rintamalla psykiatrisesti sairastuneiden ryhmään suomalaisia eikä keuhkokuumepotilaisiin, mitä kutsuisin manipulatiiviseksi psykiatriaksi.

Matti Viukari

Aivohalvaus - hoitoon heti

Aivohalvaus on kehittyneissä maissa edelleen kolmanneksi yleisin kuolinsyy ja aiheuttaa eniten hoitopäiväkustannuksia. Suomessa aivoinfarktiin vuosittain sairastuvista noin 10 000 potilaasta menehtyy akuuttivaiheessa keskimäärin joka viides. Sairastuneista noin 70 % toipuu niin, että pystyy selviytymään kotonaan, osa palaa työelämäänkin. Terveydenhuollon kustannusten kasvu ja julkisen sektorin säästöt ovat ehkä pakottaneet lääkärit pohtimaan, onko nykyisin syytä ohjata aivohalvauspotilas kiireellisesti keskussairaalaan arvioon. Kun aivoinfarktin hoitokäytäntökin on murroksessa kansainvälisten liuotushoitotutkimusten ansiosta, miten tällä hetkellä siis olisi viisainta menetellä?

Perttu J. Lindsberg, Risto O. Roine, Markku Kaste

Slaganfall - omedelbar vård

Slaganfall är i utvecklingsländerna fortfarande den tredje vanligaste dödsorsaken och orsakar flest vårddagskostnader. Av de cirka 10 000 patienter som i Finland årligen drabbas av slaganfall avlider genomsnittligt var femte i det akuta skedet. Av de insjuknade återhämtar sig cirka 70 % så pass att de kan klara sig i hemmet och en del kan även återvända till arbetslivet. De ökade hälso- och sjukvårdsutgifterna samt besparingar inom den offentliga sektorn har eventuellt tvingat läkarna att överväga om det i dagsläget finns anledning att i brådskande ordning remittera patienter som drabbats av slaganfall till ett centralsjukhus för ställningstagande. Hur skall man då bäst gå till väga när även behandlingspraxis vid slaganfall tack vare internationella studier om trombolysbehandling befinner sig i en brytningstid?

Sydäninfarktin liuotushoidon toteutuminen terveyskeskuksessa

Infarktin oireiden ilmaantumisen ja liuotushoidon aloittamisen välinen aika on useimmiten liian pitkä. Potilas ei hakeudu heti hoitoon ja ensihoitoyksiköllä ei aina ole riittäviä liuotushoitovalmiuksia. Maaseudulla potilaan kuljetusmatkoihin kuluu kallisarvoista aikaa, ja hoitopaikassa saattaa esiintyä sisäistä viivettä, joka hidastaa hoidon aloittamista. Trombolyysihoito tulisi mieluiten aloittaa jo potilaan kotona tai sairaankuljetuksen aikana. Tällöin siitä saatava hyöty olisi suurin. Sydän-Suomen terveyskeskuksessa tehdyssä seurannassa todettiin, että liuotushoidon aloituskynnys on vielä liian korkea. Syynä oli lääkäreiden arvion mukaan epävarmuus liuotusindikaatioiden tunnistamisessa ja hoitajien mukaan hoidon läpiviennin ongelmat ja mahdolliset komplikaatiot.

Risto A. Laitila, Esko A. Kumpusalo, Jari A. Aunola, Sonja A. Mäntyaho

Uusien epilepsialääkkeiden farmakokinetiikka

Tällä vuosikymmenellä epilepsian hoitoon on tullut viisi uutta lääkeainetta, joista neljä poikkeaa rakenteeltaan täysin perinteisistä valmisteista. Myös toisiinsa verrattuna niissä on melko paljon eroja. Kliinisiä etuja ovat pääosin vähäiset yhteisvaikutusten riskit, sekä lineaarinen, annoksesta riippumaton farmakokinetiikka. Artikkelissa esitetään uusien epilepsialääkkeiden tärkeimmät farmakokineettiset erityispiirteet.

Tapani Keränen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat