Simvastatiini hidastaa sepelvaltimotaudin etenemistä

Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa (Multicenter Anti-Atheroma Study = MAAS) annettiin 381 sepelvaltimotautipotilaalle, joilla seerumin kokonaiskolesteroli oli 5,5-8,0 ja triglyseridipitoisuus alle 4,0 mmol/l ja joilla ei ollut diabetesta, sokkona joko lumelääkettä tai 20 mg simvastatiinia päivässä neljän vuoden ajan. Koronaariangiografia tehtiin ennen lääketutkimuksen alkua sekä 2 ja 4 vuotta myöhemmin.

Dyslipidemia yhteydessä Alzheimerin tautiin

Kuopiolais-oululaisena yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin apolipoproteiini E:n eri fenotyypit ovat yhteydessä Alzheimerin tautiin. Tätä yhteyttä on osattu epäillä jo muutamia vuosia, sillä valikoiduissa populaatioissa on osoitettu yhteys apolipoproteiini E:n e4-alleelin esiintyvyyden ja tuon dementoivan sairauden välillä. Kuopion maan mainio kokemus populaatiotutkimusten toteuttamisessa tuli nyt hedelmälliseen käyttöön, kun haluttiin selvittää, toteutuuko apolipo E:n ja Alzheimerin yhteys myös väestötasolla.

Borrelian aiheuttama subakuutti osteomyeliitti

Turkulaistutkijat kuvaavat arvostetussa kliinisen infektioalan lehdessä ensimmäisen tapauksen maailmassa, jossa Borrelia burgdorferi osoitettiin lapsen osteomyeliitin aiheuttajaksi.

Beetalaktaamien käyttö altistaa resistentille pneumokokille

Penisilliinille resistentit pneumokokit ovat yksi tärkeimmistä infektiotautien ongelmista jo nyt eri puolilla maailmaa. Espanjalainen tutkijaryhmä selvitti niitä tekijöitä, jotka altistavat penisilliinille resistentin pneumokokin aiheuttamalle invasiiviselle infektiolle.

Välikorvatulehdus pähkinänkuoressa

Yhdysvalloissa kolme neljästä lapsesta on sairastanut ainakin yhden välikorvatulehduksen. Kolmas-osalla lapsista on ollut toistuvia eli kolme tai useampia otiitteja. Yhdysvalloissa välikorvatulehduksen takia käydään lääkärissä 25 miljoonaa kertaa vuosittain.

Amiodaronia vaikeaan sydämen vajaatoimintaan?

Amiodaroni ei kuulu ihan jokapäiväiseen lääkerasenaaliin, sillä sen käyttö kuuluu lähinnä kardiologien alan ammattitaitoon. Vaikeaan sydämen vajaatoimintaan liittyy varsin suuri äkkikuoleman vaara, mikä puolestaan johtuu suurelta osin kohtalokkaista rytmihäiriöistä - juuri niistä, joihin amiodaroni tepsii. Varovaisuus amiodaronia kohtaan johtuu sen monimuotoisista sivuvaikutuksista, jotka ovat pääosin annoksesta riippuvia. Koska on aiemmin nähty lääkkeen tehoavan tavanomaista pienemmilläkin annoksilla, tehtiin Argentiinassa laaja monikeskustutkimus, jossa annettiin pieniannoksista amiodaronia vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Bentso(a)pyreenin sitoutuminen DNA:han ja hemoglobiiniin yksilöllisen syöpäherkkyyden mittarina

Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) on kaikessa savussa ja noessa. Bentso(a)pyreeni (BP) on parhaiten tunnettu PAH:n syöpää aiheuttavista yhdisteistä. BP:n, kuten useimpien kemiallisten aineiden, karsinogeenisyys perustuu metaboliseen aktivaatioon pääasiassa sytokromi P450 mono-oksygenaasin välityksellä. BP metaboloidaan elimistössä tuotteiksi, jotka voivat sitoutua elimistön makromolekyyleihin, kuten DNA:han ja proteiineihin, eli muodostaa addukteja. Tämän hetkisen käsityksen mukaan bentso(a)pyreeni-diolepoksidin (BPDE) kovalenttinen sitoutuminen DNA:han aloittaa BP:n syöpään johtavan tapahtumaketjun. Syntynyt DNA-vaurio voi johtaa syövän synnyn kannalta tärkeiden geenien mutaatioihin ja täten solun muuttumiseen pahanlaatuiseksi. Näin ollen BPDE-DNA-adduktien määrä saattaa korreloida paitsi yksilöiden kykyyn metaboloida BP:ä, myös heidän riskiinsä sairastua syöpään.

Nina Maria Bjelogrlic

Säästävä kirurgia lanneselän välilevytyräpotilaiden hoidossa

Selkäsairaudet ovat Suomessa merkittävä terveydellinen haitta ja kansantaloudellinen ongelma. Nykyisin arvioidaan joka viidennellä työikäisellä suomalaisella olevan selkävaivoja ja iskiaskivuista kärsii noin 5 %. Selkävaivat aiheuttavat työkyvyttömyyttä noin 15 %:lle kaikista työikäisistä, ja selkäsairauksien vuoksi myönnettyjen sairaseläkkeiden määrä kolminkertaistui maassamme vuosien 1970 ja 1985 välillä. Iskiasoireen tavallisin syy on lanneselän välilevytyrä. Vaikka ainoastaan noin 10 % iskiaspotilaista tarvitsee kirurgista hoitoa, ovat välilevytyrätaudin aiheuttamat kustannukset ja sairaalapaikkojen tarve huomattavat.

Esa Kotilainen

Bioaktiivisen lasin ja lasikeramiin pintareaktiot luukudoksessa

Perinteisesti keinomateriaalitutkimuksen tarkoitus on ollut kehittää mahdollisimman inerttejä materiaaleja, koska niiden reaktiot ovat yleensä olleet elimistön kannalta haitallisia. Tietyn koostumuksen omaavat lasimateriaalit reagoivat elimistössä suotuisalla tavalla. SiO2-Na2O-CaP-P2O5-pitoisten lasien pintaan saostuu elimistössä kalsiumfosfaattikerros, joka muistuttaa molekyylirakenteeltaan luun omaa mineraalia. Uudisluun on todettu kiinnittyvän bioaktiivisen lasin pintaan kemiallisesti ilman tavanomaista sidekudosvaippaa. Bioaktiivisuuden edellytyksenä on, että lasin piipitoisuus on alle 60 %. Hydroksiapatiitilla on vastaavanlaisia ominaisuuksia. Muita bioaktiivisia materiaaleja ovat esimerkiksi korallista valmistetut keinoaineet, jotka koostuvat 99 %:sesti kalsiumkarbonaatista. Bioaktiivisesti käyttäytyvät materiaalit toimivat osteokonduktiivisesti pintana, jota pitkin uudisluun on mahdollista kasvaa. Ne eivät stimuloi luunmuodostusta.

Jorma Pajamäki

Nivelreuma ja ulosteflooran muutosten mittaaminen

Ihmissuoliston bakteerifloora on hyvin monimutkainen ekosysteemi, yhdellä henkilöllä 1014 bakteeria ja yli 400-500 bakteerilajia. Päivittäisestä ulostemäärästä (keskimäärin 100-300 g) liki puolet on bakteerimassaa (1010-12/g). Bakteerien lukumäärä suolistossa on suurempi ja niiden aineenvaihdunta yhtä monipuolista kuin ihmiskehon omien solujen. Suuri osa niistä on lisäksi potentiaalisia taudinaiheuttajia, joita erottaa ihmiselimistöstä vain yksi solukerros 300-400 m2:n alueella. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää sekä se, että suolistobakteereita on epäilty aiheuttajiksi milloin missäkin taudissa syövästä reumaan että se, että niiden tutkiminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Yhden ulostenäytteen tutkimisen bakteereita viljelemällä on arveltu vievän yhden vuoden. Vaikka se tehtäisiinkin, eivät käytettävissä olevat viljelyalustat kykene takaamaan likikään kaikkien bakteerien kasvua. Menetelmä on siis paitsi tavattoman työläs, myös kovin epäherkkä ja tuloksia on hyvin vaikea tulkita.

Reijo Peltonen